Yleislääkäri

Erikoislääkäri saa lukea työajalla Aku Ankkaa ja vetää käteen pöydän alla. TavisLL saa onanoida kotonaan. Onneksi molemmat saa pitää koko ajan kahvitaukoa ja juoruta ihmissuhteista ja potilaista hoitsujen ja muiden lääkäreiden kanssa. Kotikäytenjä tehdään ihan koko ajan ja paperitöitä on tuskin yhtään. Parhaassa tapauksessa voi päästä esim. vuoristolääkäriksi tai yksityisetsivää avustamaan.

Kun saa lääkiksestä paperit niin voit toimia ns. eurolääkärinä. Se tarkoittaa sitä, että voit harjoittaa ammattia toisen valvonnan alaisuudessa. Sen jälkeen sinun tulee toimia 2 vuotta lääkärin ammatissa toisen valvonnan alaisuudessa ja siitä muistaakseni vähintään 9 kuukautta terveyskeskuksessa ja 6 kuukautta sairaalassa niin voit hakea oikeutta harjoittaa lääkärin ammattia itsenäisesti (eli sinun ei tarvitse olla sen jälkeen nimellisesti toisen valvonnassa). Sitten voit harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti ilman toisen valvontaa eli voit toimia vapaammin vaikkapa yksityisenä lääkärinä tai hoitaa ylilääkärin tehtävää.

Yleislääketieteeseen on oma erikoistumiskoulutusohjelmansa, joka on kuusivuotinen. Siihen saa hyväksytettyä tuon edellä mainitsemani 2 vuotisen jakson. Yleislääketeteen erikoistumisohjelmaan edellytetään muistaakseni 2 vuoden jaksoa sairaalassa vähintän kolmella eri erikoisalalla. Sen lopun 2 vuotta saa työskentelystä muussa terveydenhuollon yksikössä, kuten vaikkapa terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa tai yksityisellä lääkäriasemalla. Sitten pitää suorittaa hyväksytysti vielä yleislääketieteen erikoislääkäritentti ja jotain teoreettisia koulutuksia tiettymäärä. Näin se pääpiirteissään menee. Yleislääketieteen erikoislääkäriksi pääsee siis aikaisintaan 6 vuotta sen jälkeen, kun on valmistunut lääkiksestä. Sen jälkeen on sitten paremmat mahdollisuudet saada vakituinen virka jostain suositummasta terveyskeskuksesta.

Tuohon varsinaiseen kysymykseesi valtuuseroista vielä. Ymmärtääkseni kovinkaan suuria valtuuseroja ei erikoislääkärin ja eurokoulutusvaiheen suorittaneen lääkärin välillä ole. Se mitä saa tehdä on lääkäreillä aika pitkälti oman arviointikyvyn varassa. Hoitajilla on tässä suhteessa aika erilainen kulttuuri, kaiken maailman tipanlaittoihin ja muihin temppuihin tarvitaan luvat. Lääkäri saa taas mennä tekemään itsenäisesti vaikkapa ison sydänleikkauksen, vaikkein olisi sellaista ikinä nähnytkään- mikäli vaan itse arvioi hallitsevansa;)