Mun on pakko saada purkaa tunteitani ja jakaa ajatuksia teidän kanssa...
Olen aivan toivottomasti menettänyt järkeni ja sydämeni eräälle miehelle, ja hän tuntee minua kohtaan myös voimakkaita tunteita. Olen saanut hänen päänsä pyörälle pahemman kerran, joka ei kuulema ole yhtään itsestäänselvä asia.
Elämme molemmat onnellisina omissa liitoissamme ja silti pääsi näin käymään. Meidän välillä vallitsee voimakas kemia, vedämme toisiamme puoleen kuin magneetit.Tuntuu että olisimme tunteneet toisemme aina.
Päivän valossa, ihmisten ilmoilla olemme kuin ketkä tahansa tuttavat, katseita tosin emme pysty peittelemään, kontaktia on. Jos tapaamme iltamenoissa,,emme loppupelissä pysty pitämään näppejämme erossa toisistamme. Mulla olisi , kuten hänelläkin, hyvin mahdollista olla tapaamatta tälläisissä kemuissa mutta joskus aina välillä niin käy.
Olen koittanut ottaa etäisyyttä häneen tarkoituksella mutta se ei ole auttanut mitään. Edes puolen vuoden väli ei auttanut, kun taas tiesin kohtaavani hänet, sydämeni oli pakahtua. Olemme koittaneet jutella joistakin pelisäännöistä ja niistä on pidetty kiinni, mutta luulen sen käy aina vaan vaikeammaksi.
En tajua miten näin on päässyt käymään, oma liittoni on ihan hyvä. Vaikka meillä on pitkä liitto, en ole koskaan tuntenut tälläistä, onhan sitä joskus tullut vähän ihastuttua johonkin mutta ne on ollut sellaisia pintapuolisia lyhyitä, ohimeneviä juttuja joita en edes muista tarkalleen. Pitkissä liitoissa varmasti kaikki joskus tuntevat ihastumista johonkin toiseen. Olen myös monesti rakastunut omaan mieheeni uudestaan.
Mutta tässä tapauksessa en tunnista tätä enää minään pikku ihastumisena. En ymmärrä itsekään mikä siinä miehessä on niin mahtavaa, mun ei tarvitse kuin ajatella häntä niin johan tekee tuskaa ja raastaa. Odotan vain seuraavaa kertaa että tapaamme.
Olen sanonut hänelle ettei mun puolelta tämä juttu tule menemään koskaan tämän pidemmälle. (sisimmissäni kuitenkin tiedän että jos tilaisuus tulisi,,, jo se, että me istumme lähekkäin on tulenarka tilanne) Hän ei myöskään varmaankaan arvannut mihin ja miten pitkälle tälläinen leikki menee, ihastuminen on johtanut hänelläkin aika pelottavan pitkälle ja saanut vähän toisenlaisia efektejä kuin mitä aluksi ehkä olikaan tarkoitus.
En tiedä miten se miehillä on, mutta jos ja kun miehellä on tälläisessä leikissä mukana aidot tunteet (eikä pelkästään seksi mielessä) niin eikö siinä vaiheessa olla jo aika syvissä vesissä? Näin muistan jostain kuulleeni.
En tiedä mitä tehdä. En halua vahingoittaa läheisiämme, sitä en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi. Välillämme hallitseva kemia on kuitenkin niin voimakas etten tiedä miten elää sen kanssa. Tätä ihmistä en voi pyyhkiä elämästäni pois, enkä haluaisikaan.
Ehkä me vain jatketaan näin, koitamme pysyä ruodussa ja läheisinä Ystävinä..
Olen aivan toivottomasti menettänyt järkeni ja sydämeni eräälle miehelle, ja hän tuntee minua kohtaan myös voimakkaita tunteita. Olen saanut hänen päänsä pyörälle pahemman kerran, joka ei kuulema ole yhtään itsestäänselvä asia.
Elämme molemmat onnellisina omissa liitoissamme ja silti pääsi näin käymään. Meidän välillä vallitsee voimakas kemia, vedämme toisiamme puoleen kuin magneetit.Tuntuu että olisimme tunteneet toisemme aina.
Päivän valossa, ihmisten ilmoilla olemme kuin ketkä tahansa tuttavat, katseita tosin emme pysty peittelemään, kontaktia on. Jos tapaamme iltamenoissa,,emme loppupelissä pysty pitämään näppejämme erossa toisistamme. Mulla olisi , kuten hänelläkin, hyvin mahdollista olla tapaamatta tälläisissä kemuissa mutta joskus aina välillä niin käy.
Olen koittanut ottaa etäisyyttä häneen tarkoituksella mutta se ei ole auttanut mitään. Edes puolen vuoden väli ei auttanut, kun taas tiesin kohtaavani hänet, sydämeni oli pakahtua. Olemme koittaneet jutella joistakin pelisäännöistä ja niistä on pidetty kiinni, mutta luulen sen käy aina vaan vaikeammaksi.
En tajua miten näin on päässyt käymään, oma liittoni on ihan hyvä. Vaikka meillä on pitkä liitto, en ole koskaan tuntenut tälläistä, onhan sitä joskus tullut vähän ihastuttua johonkin mutta ne on ollut sellaisia pintapuolisia lyhyitä, ohimeneviä juttuja joita en edes muista tarkalleen. Pitkissä liitoissa varmasti kaikki joskus tuntevat ihastumista johonkin toiseen. Olen myös monesti rakastunut omaan mieheeni uudestaan.
Mutta tässä tapauksessa en tunnista tätä enää minään pikku ihastumisena. En ymmärrä itsekään mikä siinä miehessä on niin mahtavaa, mun ei tarvitse kuin ajatella häntä niin johan tekee tuskaa ja raastaa. Odotan vain seuraavaa kertaa että tapaamme.
Olen sanonut hänelle ettei mun puolelta tämä juttu tule menemään koskaan tämän pidemmälle. (sisimmissäni kuitenkin tiedän että jos tilaisuus tulisi,,, jo se, että me istumme lähekkäin on tulenarka tilanne) Hän ei myöskään varmaankaan arvannut mihin ja miten pitkälle tälläinen leikki menee, ihastuminen on johtanut hänelläkin aika pelottavan pitkälle ja saanut vähän toisenlaisia efektejä kuin mitä aluksi ehkä olikaan tarkoitus.
En tiedä miten se miehillä on, mutta jos ja kun miehellä on tälläisessä leikissä mukana aidot tunteet (eikä pelkästään seksi mielessä) niin eikö siinä vaiheessa olla jo aika syvissä vesissä? Näin muistan jostain kuulleeni.
En tiedä mitä tehdä. En halua vahingoittaa läheisiämme, sitä en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi. Välillämme hallitseva kemia on kuitenkin niin voimakas etten tiedä miten elää sen kanssa. Tätä ihmistä en voi pyyhkiä elämästäni pois, enkä haluaisikaan.
Ehkä me vain jatketaan näin, koitamme pysyä ruodussa ja läheisinä Ystävinä..
Vastaukset 22
Vanhimmat
kaikki kakut. Siitä vaan sänkyyn, pian itkee lapset.
Oman äijän kanssa seksi kyllästyttää, himolle keksitään rakkaus verhoksi.
miten saatte noin vanhoja aloituksia näkymään?
te molemmat liikutte syvissä vesissä tunteiden suhteen (muu nyt on päivänselvää), niin eikö olisi oikein toisia osapuolia kohtaan paljastaa aidot tunteet. Kiellätte itseltänne sekä kumppaneiltanne (ehkä myös lapsilta) mahdollisuuden rikkaampaan, aidompaan elämään. Ette siis anna mahdollisuutta kenellekkään osapuolelle olla onnellisia. Sillä on turha kuvitella, että kukaan teistä olisi nyt kovinkaan onnellinen, aidosti, rehellisesti, vaikka sanotkin toisin. Onnellisesta liitosta ei vain ajauduta vetovoiman johdattelemana tuohon tilanteeseen.
Tuossa tilanteessa teidän kumppaneilla ole oikeutta valinnanvapauteen, ehkä he aavistavat tai jopa tietävät, mutta kiellätte kaiken. Ihan sama, mikä teidän kuvionne sitten onkaan, mutta riistätte sillä toisilta osapuolilta valinnanvapauden, mahdollisuuden ehkä elää onnellista elämää. Tilanne ei voi olla vaikuttamatta suhteisiinne tai heijastumatta läheisiin ihmisiin.
Henkilökohtaisesti en voisi pitää omaa kumppaniani liitossa tai suhteessa, jos epäilisin tai tietäisin hänen tunteistaan toiseen, jopa mahdollisesta rakastumisesta. En jäisi hänen onnensa tielle. Vaikka hän itse haluaisi valita toisin. En jäisi. Haluaisin hänen elävän onnellisena rakastamansa ihmisen rinnalla. En kestäisi katsella riutuvaa, ehkä myöhemmin katkeroituvaa ihmistä rinnallani ja vain siksi etten olisi antanut toiselle tilaisuutta onneen elämässään. On tietysti eri asia millaisia valintoja kukin tekee elämässään, mutta niiden seuraukset ja vastuu valinnoistaan tulisi pystyä kantamaan aikuisen ja kypsän ihmisen tavoin.
Suosittelen lämpimästi sinua selvittämään tunteesi tarkoin itsellesi ja sen jälkeen sille toiselle. Sen jälkeen kannattaa lopputuloksesta riippuen/riippumatta olla rehellinen erityisesti itselleen, mutta myös muille osapuolille.
ps. olette jo toiminnallanne vahingoittaneet läheisiänne, tiedät sen, kun suostut vain olemaan rehellinen itsellesi
se olisi helpotus. En osaa selvitää omia tunteitani. Oma mies on mulle rakas, rakastan häntä, mutta en ymmärrä miten sitten olen voinut vajota tähän toiseen mieheen näin syvästi. Meillä on suhteessamme hyvät ja huonot hetkemme. Seksin suhteen mennään ylä ja alamäkeä, itse koen sen välillä hyväksi ja välillä huonoksi. Eniten mua rassaa miehen ulkoinen olemus, on lakannut pitämästä itsestään huolta ja se näkyy.
Kieltäydyn totaalisesti uskomasta siihen klassisen typerään teoriaan, että sitä haetaan vieraista mitä ei kotona saa. Mulla ja tällä miehellä on vipinää ja tunteita ollut pitkään, niin pitkään ettei se selity tuolla teorialla(ja miehen "lössähdys" kuntoilun suhteen on tapahtunut tässä samalla).
Se on selvää että meidän välillä vallitsee erittäin kova seksuaalinen jännite, poistuisiko ongelma jos vaan sitä lähtisi tunteiden vietäväksi, palaisiko sitä elämään omaa arkea?! Vai tajuaisiko sitä vajonneensa jo niin syvälle ettei poispääsyä enää ole?
En uskalla ottaa sitä riskiä, mitä jos menetänkin kaiken sitten, ja vielä omanarvon tunteeni (sehän siinä ensinnä menisi). Tämä kaikki on mulle ihan uutta, en ole eläissäni kokenut vastaavaa, tuntenut vastaavaa. Enkä usko että tyytyisin vaan sekstailemaan hänen kanssa, villi veikkaus on, että siitä tulisi "pysyvä hairahdus" sitä janoaisi lisää tai jotain todellista, loppujen lopuksi. Nyt olisin taivaissa jo pelkästä suudelmasta, mutta ahneella on tunnetusti pskainen loppu.
En tiedä mihin tämä tie vie, ei sitä tiedä kukaan. Olemme puhuneet "meistä", mutta koska tilanne on nyt tämä mikä se on, valinnat on tehty silloin joskus ja siitä pidetään kiinni.
Meidän kahden välejä taitaa epäillä monet. Varsinkin meidän yhteiset kaverit ovat ynnänneet 1 1 mutta eivät he siis tiedä mitään sen todellisempaa, mutta kyllähän tämä kemia näkyy ja paistaa.. mun mies epäilee jotain mutta ymmärtääkseni epäilyt kohdistuu tämän miehen motiiveihin, ei munhun. Mieheni on niin tottunut mua piirittäviin miehiin ettei ole kovin huolissaan tai moksiskaan. Hän sanoo luottavansa, joka tekee tosi kipeää koska nyt on kyseessä kyllä melkoinen tulikoe. En tiedä pystykö olemaan luottamuksen arvoinen tässä kohtaa. Toki toivon niin ja teen parhaani, mutta liha on heikko ja tunteet todellisia.. Eli kusessa ollaan..
kusetatte ja olan takaa, jos olette asioista keskenänne puhuneet, kuten sanoit. Niin se vain on. Olet jo tuonut useaan otteeseen teksteissäsi tiedostamatta sekä tiedostetusti (rivien välistä ja suoraa tekstistä luettavissa) sen, että voit huonosti tilanteesta johtuen. Oletko miettinyt koskaan itseäsi sen oman kumppanin housuihin? Mitä, jos hän tekisi sinulle noin?
Kerrot senkin, että "valinnat on tehty joskus ja siitä pidetään kiinni". Ymmärrät varmaan itsekkin, miltä tuo kuulostaa. Ei se tee teistä lainkaan viattomampia...... Ei se satuta toisia osapuolia yhtään vähempää. Selität sitä, kuinka ette ole vielä sortuneet fyysiseen kontaktiin. Henkilökohtaisesti minua loukkaisi vielä enemmän tuon kaltainen toiminta, mitä te olette harrastaneet kumppaneitanne kohtaan kuin se, että toinen kävisi vain tekemässä temput ja siinä se. Kyse on jostakin muustakin kuin vain fyysisestä vetovoimasta, ainakin sinun osaltsi. Kun luet kirjoittamasi tekstit ulkopuolisen silmin, näet sen itsekkin.
Sanot rakastavasi miestäsi, rakastatko sittenkään? Vai onko kyse ennemminkin ajan tuomasta kiintymyksestä ja turvallisuuden tunteesta? Kyse siitä, että hyppy tuntemattomaan on pelottava? Ei voi ennalta tietää, mitä tapahtuu..... Muutos on pelottavaa..... Entä, jos jäätkin yksin? Jos on lapsia, varmasti pelottaa perheidyllistä luopuminen? jne jne lukuisa määrä kysymyksiä, joihin et voi ennalta saada tai tietää vastauksia. Niinhän? Siksi on niin paljon helpompaa jatkaa kusettamista ja tyytyä osaansa toistaiseksi......kunnes jonakin päivänä asiat näkyvät niin hyvin läpi, että toiset osapuolet yksinkertaisesti huomaavat tilanteen tai joku toinen menee ja valottaa heitä. Tai tietysti on vaihtoehtona sekin, että ette enää pysy kohta nahoissanne ja siten asiat tulevat toisten tietoisuuteen.
Pitkässä liitossa oppii tuntemaan toisen ja yhteisen elämän kiertokulun niin hyvin, että ei sitä voi olla huomaamatta, kun toisella on joku toinen mielessä. Ihminen antaa tiedostamattaan paljon sellaisia singnaaleja, joita on helpompi lukea ja tulkita kuin puhetta. Erityisesti silloin, jos on tarve peitellä jotakin. Tämän osaan sanoa siksi, että kokemusta on siitä tullut roppakaupalla omassa elämässä.
kusetusta.
Mun puolelta tämä onkin paljon muutakin kuin fyysistä vetovoimaa. Enhän sitä ole kieltänytkään.
Ja ilmeisesti myös sen miehen puolelta myös koska miten muutoin hän olisi viitsinyt näin pitkään jahkailla minun kanssani?
Tiedän mieheni olleen vähintään kaksi kertaa liittomme aikana ihastunut toiseen. Tälläkin hetkellä tiedän yhden naisen aiheuttavan sille ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Olen tosi mustasukkainen mutta esimerkiksi tämä kyseinen nainen on niin mukava ihminen ettei sitä voi edes vihata. Eikä hän tiedä mieheni tunteista, minä tiedän ja näen. Tiedän ettei heille voi koskaan tulla säpinää, olosuhteet eivät otolliset siihen. Ehkä siksi otankin tämän rennosti.
Noinko elät hyvän elämän?
Eikö elämä ole liian lyhyt tuollaiseen?
Oletko onnellinen noin?
Entä muut osapuolet?
Sinulla tuntuu kuitenkin olevan järki kohdallaan ja suuria tunteita......tiedät varmasti jo itsekkin, mikä on oikein.
vastauksia kysymyksiisi. Ainakaan vielä. En tiedä tulenko koskaan tietämään oikeita vastauksia.
Tähän kaikkeen vaikuttaa niin moni asia. Olen usein ajatellut elämäni olevan hyvin näin. Meillähän on kadehdittavan ihana elämä kaikinpuolin, kaiken pitäisi olla hyvin. Ehkä kaikki onkin liian hyvin?
Olenhan sitäkin miettinyt että ollaanko tässä yhdessä vain tottumuksesta mutta olen sitä mieltä että kaikki suhteet saavuttavat tämän pisteen jossakin vaiheessa, se on edessä kaikilla.
viimeisimmillä kommenteilla osoitat ettet ole valmis kantamaan vastuuta seurauksista. Pakenet vastuuta tuudittautumalla yleismaailmalliseen näkemykseen, että lopulta kaikkien käy kuitenkin noin. Se ei ole totta. Ei myöskään se, että kaikki on liian hyvin. Ei olisi tarvetta hakea elämäänsä sisältöä jostakin muualta (toisesta ihmisestä), jos kaikki olisi hyvin. Riitäisi jännittävä tai uusi harrastus tmv. Ilmiselvästi jotakin oleellista sisältöä puuttuu tunne-elämän puolella kohdallasi.
Olet jäkevän oloinen ihminen, joten sen vuoksi ihmetyttää tietoinen valintasi loukata useita ihmisiä tietoisesti. Tiedostat varmasti myös sen ettet voi sumuttaa toisia loputtomiin. Valintojen eteen joudut joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Kaikkea et voi pitää ja saada, senkin varmasti tiedät. Edellisessä viestissä olleet kysymykset voisivat auttaa sinua saamaan vastauksia itsellesi.
Sisimmissäni tiedän mitä multa puuttuu, ja se mikä se on, sen olen löytänyt tästä miehestä. Ymmärrän nyt että olen koittanut muuttaa omaa miestäni juuri hänen kaltaisekseen, tuloksetta tietenkin. Jo ennen tämän miehen tapaamista, olen tiedostamattani koittanut muuttaa miestäni.
Tässä miehessä on ne kaikki ominaisuudet joita miehessä arvostan, näen hänet "täydellisenä" itselleni, näen itseni hänen kanssaan onnellisena. Näen myös sen että voisin helposti tehdä hänet onnelliseksi.
En sano että hän olisi täydellinen sanan varsinaisessa merkityksessä, tunnen hänet ja hänelläkin on omat huonot puolensa. Kuten meillä kaikilla. Hän on kertonut minulle että olen vaikuttanut häneen sillä tavalla ettei monikaan hänen elämänsä nainen ole siihen kyennyt. En vain tiedä uskallanko luottaa hänen sanaansa. Hän antaa mun ymmärtää että olisin myös hänelle jotain erikoista, jotain tavoittelemisen arvoista.
Mutta enhän voi tehdä mitään oleellista muuttakseni mitään, koska en tiedä tulenko saavuttamaan sitä onnea koskaan kuitenkaan. Tai olisiko oikea sanavalinta, etten uskalla tehdä mitään.
Lisäksi myönnän pelkääväni tämän miehen luotettavuutta tässä asiassa. Tunteeko hän todella niin kuin sanoo ja olisiko hän valmis muuttamaan asioita elämässään? Tällä hetkellä turvallisinta olisi vaan pitäytyä tässä missä nyt ollaan ja katsella mihin tämä maailma meitä vie.
on vain pinnallisia kuin päiväperhot.
Heille tulee aina näitä uusia "rakkauksia", se on väistämätöntä kuin vuorovesi ja liittyy heidän luonteenrakenteeseensa.
Tämäkin nainen, kaikki hyvin, perse kutisee ja palaa toisaalle. Mikään ei riitä näille.
Ehkä hänen kannattaisi mennä ja paneskella pari viikkoa yhtä soittoa, jospa enin kutka hellittäisi. Sitten voisikin luikkia kotiin sinne yhdessä hommattuun ok-taloon ja sen rouvaa epämiellyttävästi silmään käyvän "ränstyneen" ukon luokse.
Ette te kuitenkaan eroa, materia yhdistää.
Pinnallisilta ihmisiltä ei enempää voi vaatia, se on yhtä rulettia heidän rakkautensa.T'änään tätä, huonenna tuota.
nainen"....hahhah...Äijällä on elämänsä naisiakin varmaan about 30, sinä sitten perse kuumana pyrkimässä yhdeksi jonoon. On varmaan elämää suurempaa.
Aivan samaa mieltä
En ole edes uskovainen, mutta kun näitä tarinoita lukee, ymmärtää hyvin miksi on olemassa käsky-
"Älä tee huorin". Miltä kaikelta sen käskyn noudattaminen suojelisikaan sekä ihmisiä itseään että perheitä.
Lie siellä isossa kirjassa muitakin viisauksia. No tuli vaan mieleen. Jokainen polkunsa valitsee ja vastaa myös siitä. Onnea!
juttuja, en minä niistä löydä rakkauden tunnetta tähän toiseen mieheen, himoa kyllä ja ihastumista.
Erittäin luultavasti tähän "rakkauteen" vaikuttaa että tämä äijä on varmaan ylemmällä tasolla kuin naisen oma äijä, joku pamppu, pikkunilkki ainakin, veikkaisin.
Nainen materialisoi toiveitaan ylemmästä statuksesta tämän ihastuksensa hahmossa. Entinen ukko tuntuukin sitten arkipäiväiseltä luuserilta. Niin se käy, kun on kunnianhimoinen nainen kyseessä.
Luin noita hänen käyttämiään sanoja, tuota tunnekieltä millä moni hämää itseään. Ihan sama kuin nämä todellisuuspakoiset rakkausrunoilijat, jotka suoltavat tulemaan sitä tunnehöttöä päivästä toiseen. Sanoilla voi saada maailman näyttämään siltä miltä haluaa. Mutta onko mielikuvilla ja siinä tunnekinassa pyöriskelyllä mitään tekemistä todellisuuden kanssa, sitä kannattaa kyseenalaistaa yleensäkin jokaisen "rakastuneen". Muka hallitsematonta intohimoa josta ei ole paluuta. Aikuinen ihminen on muka niin tunneimpulssiensa vietävänä- mutta onhan hän miesten haluama ja piirittämä, minkä oma tylsä, plösö mies on jo hyväksynyt :) Mutta noista joutavuuksista paluu kyllä aivan varmasti järjestyy jonain päivänä, mutta onko mihin palata?
Uskomatonta liipalaapaa ja diipadaapaa, ihme et ahistaa!!! sisältönä elämässä tolkuton tahto saada vierasta!
Addikti osaa miellyttää. Kehua ja imarella. Arki tulee ajallaan ja uusia tuttavuuksia on joka kulman takana. Ei pysty olemaan arjessa uskollinen. Karu herätys on odotettavissa. Voit kysyä itseltäsi " kuka tuo on ". On tapa toimia. Röyhkeä sellainen.
Se on rakkautta tämän naisen tarina. Ei pelkkää seksiä.
Ei ole hän sellainen.
Joojojoo jojo jo O koko jo jo jojo jo kun sen tietää saan odota en en en joojoo joo jojo jo O joojoo...
Näin pääs käymään :)