Onko näin, että isoesikoisten ja vanhoillislestadiolaisten tapakulttuuri on hyivn erilainen. Olen tutustunut lastemme koulutovereiden vanhempiin,sekä vanhoillisiin että isoesikoisiin.
Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on tapana harrastaa musiikkia ja heidän piirissään on monia kanttoriurkureita ja muita klassisen musiikin ammattilaisia. Tiedän myös kuvataiteen piiristä vanhoillisia.
Isoesikoisten suhtautuminen musiikin tai muuhun taiteen harrastamiseen näyttää riippuvan paikkakunnasta. Asuinpaikkakunnallamme heitä on mm kirkkokuorossa ja kotona on sähköurut, toisella paikkakunnalla asioihin voidaan suhtautua täysin kielteisesti.
Mahdollisiin opillisiin eroihin huomiota kiinnittämättä tuntuisi siltä, että vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on ihmiselle tärkeää, mielenterveydenkin ylläpitämisen kannalta, liikkumavapautta. Minulla on myös sellainen käsitys, että vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tämä "kultturiystävällisyys tietyissä rajoissa" on yhtenäistä paikkakunnasta tai henkilöstä riippumatta. Kertokaa, miten on !
Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on tapana harrastaa musiikkia ja heidän piirissään on monia kanttoriurkureita ja muita klassisen musiikin ammattilaisia. Tiedän myös kuvataiteen piiristä vanhoillisia.
Isoesikoisten suhtautuminen musiikin tai muuhun taiteen harrastamiseen näyttää riippuvan paikkakunnasta. Asuinpaikkakunnallamme heitä on mm kirkkokuorossa ja kotona on sähköurut, toisella paikkakunnalla asioihin voidaan suhtautua täysin kielteisesti.
Mahdollisiin opillisiin eroihin huomiota kiinnittämättä tuntuisi siltä, että vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on ihmiselle tärkeää, mielenterveydenkin ylläpitämisen kannalta, liikkumavapautta. Minulla on myös sellainen käsitys, että vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tämä "kultturiystävällisyys tietyissä rajoissa" on yhtenäistä paikkakunnasta tai henkilöstä riippumatta. Kertokaa, miten on !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juu musiikkia saa harrastaa rajoitetusti ja rajana on itsekunkin omatunto, ja jos se joskus venyy niin saarnoissa sen kuulee heti.
Itselläni on musiikki yritän opetella soittamaan ja siionin laulut olisi mieluisia mutta siin on jotenkin itselleni vaikeaa kun melkein kaikissa siionin lauluissa on sovitus sellainen että se vastaa HERMOSTOON *herkkä* vain jos soinnutan itse laulut niin voin niitä soittaa..
Olen kyllä jo muutamiin laitanut soinnutukset joten niitä voin ja soittaissakin voi soinnutella.
Sitten tulee virret ja klassillinen Pavhelbel on mahtava, kyllhän Bachkin, mutta pidän häntä piraattina kun on toisilta kopioiden ja viritellen itselleen ominut sävelmiä.
Ei ihme että niin valtavasti on kerinnyt mies, kun ei ole tarvinnut kuin pikkaisen vewdellä Trillejä väliin, muuten täysin sama sävelmä kuin es: Pachelbelillä.
Olet ihan oikeassa siinä, että esikoislestadiolaisuudessa (eli isoesikoisuudessa) suhtautuminen musiikkiin vaihtelee riippuen paikkakunnasta ja ehkä ennen kaikkea suvusta. Tai tietysti loppupelissä sen suhtautumisen määrää kyllä jokainen ihan itse, mutta paikkakunta ja suku ovat taustatekijöitä, jotka vaikuttavat sen oman suhtautumisen muovautumiseen.
Positiivisinta esikoislestadiolaisten suhtautuminen on kai Norjassa ja joillain alueilla etelä- ja keski-Suomessa, tosin etelässä esiintyy myös hyvin jyrkkää asennetta. Kielteisintä suhtautuminen musiikkiin on Amerikassa ja joillain syrjäisemmillä seuduilla Suomessa sekä tietysti niiden mainittujen jyrkkien piirien keskuudessa myös Suomen "ydinalueilla".
Mitä tulee liikkumavapauteen, niin minun kokemukseni mukaan sitä liikkumavapautta on enemmän juuri esikoislestadiolaisuudessa. Vanhoillislestadiolaisuudessa näyttää tämänkin palstan perusteella olevan aika tavallista, että vähän totutusta linjasta poikkeava ajatuksia esittävästä aletaan hyvin pian epäillä, ettei hän ole "oikein uskomassa". Esikoislestadiolaisuudessa tällaisiin epäilyihin on korkeampi kynnys.