Michaelin viimeisin studioalbumi Invincible on todella hyvä levy...mielestäni jopa parempi kuin Thriller!
Invincible levy jäi aikoinaan negatiivisten huhujen ja muiden levy-yhtiösotkujen vuoksi varjoon vaikka on kokonaisuudessaan loistava albumiIlman näitä "sotkuja" olisi levy taatusti menestynyt vielä huomattavasti paremmin ja tehnyt levymyynnin historiaa uudestaan.
Invincible levy jäi aikoinaan negatiivisten huhujen ja muiden levy-yhtiösotkujen vuoksi varjoon vaikka on kokonaisuudessaan loistava albumiIlman näitä "sotkuja" olisi levy taatusti menestynyt vielä huomattavasti paremmin ja tehnyt levymyynnin historiaa uudestaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mietin että allekirjoittaisinko viestisi... Invicible on sellainen levy, joka toisaalta on "tusinatavarapoppia". Mutta tarkemmin kuunneltuna ja sanoja todella kuunneltaessa niissä on viestiä ja kauneutta, voimaa ja todellinen rakkaus musiikkiin kuuluu täysin selkeästi levyn joka ikisessä kappaleessa.
MUTTA en tahdo sanoa pahaa sanaakaan Thrilleristä. Se oli todellinen sytytin Michaelin menestyksen ruutitynnyrissä. Pidän jokaisesta kappaleesta siinä. Mutta sanoma... Jota haluan huomata jokaisessa biisissä... Ei ollut oikein missään. Thriller, Beat it, WBSS... En löydä niistä mitään, mihin Michael olisi kirjaillut oman viestinsä. Nyt varmasti tulee joku OTW- tai Thriller-fanaatikko pää punaisena väittämään vastaan, mutta en pidä Thrillerin biisejä merkityksellisenä kenenkään ajatuksiin maailmasta. Eikä tarvitse, kyllä minä sen tiedän, mutta ITSE HENK.KOHT haluan kuunnella kappaleita, joissa on oma ajatuksensa.
Aivan erilaisia levyjä, mutta koska mielipiteet jakautuvat näin selkeästi kahtia, on mahdotonta sanoa kumpi on parempi, joten turha riitaa on haastaa. (ihan sanon vain jos joku siellä tietokoneen takana pihisee kiukusta... Vitsi vitsi.)
Ja saman tekijänhän ne ovat. Kunnioittakaamme hänen monipuolistuuttansa.
Aikoinaan jätin Invinciblen ostamatta ja en kuullut levyltä uunituoreena kuin kappaleen You rock my world... ja mietin silloin , että kyllä se Michael vain yhä osaa, mutta en kuitenkaan jostain syystä levyä hankkinut.
Nyt vasta hiljattain sain levyn ja mietin ,että harmi etten tätä aikoinaan ostanut.
Hassua mutta Invincible tuntuu nyt aivan "uunituoreelta" michael teokselta
Mut mä ainakin "allekirjoitan" sun kuvailusi Inviciblestä. :) Ihan samaa mietin itsekin kun ajattelin miten kuvailisin Inviä. Tykkään itsekin siitä enemmän, mutta arvostan Thrilleriä taideteoksena.
niin...se levy on mun mielestä aivan liian aliarvostettu :(( Siinä kuultaa taiteilijan sisin ja uskomaton lahjakkuus. Michaelin herkkyys ja rakkaus musiikkiin ja elämään yleensä, vastoinkäymisistä huolimatta.
Kuuntelen levyä surullisin mielin :(( sillä muistan kuinka hienon mestarin menetimme, juuri kun hän oli luonut taas jotain uutta ja paloi halusta sen meille näyttää... Se This Is It! olisi ollut ehdottomasti MAAILMAN PARASTA mitä koskaan on ollut ja tulee olemaan! Mennään siis elokuviin ja koetaan edes hippunen siitä mitä menetimme. Michael on ansainnut sen, että katsomme tämän elokuvan ja muistamme hänet suurenmoisena taiteilijana ja hyvä sydämisenä ihmisenä... Michael, FOREVER!
Joku sanoi, että Vincessä on sisältöä ja Thrillerissä ei. Musiikin ilmaisuvoimahan tulee nimenomaan sävellyksestä, harmoniasta ja rytmistä, ei sanoista. Thrillerin kappaleet ovat musiikillisesti rautaa, toisin kuin Invincible (jonka sanat eivät ole runollisesti mitään helmiä, koskettavat lähinnä niitä, jotka tuntevat Michaelin elämän traagiset vaiheet ja samaistuvat liiallisestikin tähän idoliinsa).
Lyriikka, mikä sen painoarvo on? Pelkästään popmusiikkia kuuntelevat eivät yleensä ymmärrä, että musiikin sanoma on musiikillisia keinoja. Tärkein sanojen tehtävä on saada ihmisääni eli yksi lisäinstrumentti mukaan. Sanat voivat olla hyvät, mutta se on toissijaista. Eivät monet (itseni mukaan lukien) edes tiedä, mitä oopperoissa lauletaan, eikä tarvitsekaan tietää. Ne ovat parhaimmillaan huikeaa musiikkia, joka yhdistää orkesterin, vokalistin ja kuoron (ja toki oopperan yksi ansio on se, että se liittää teatteritaiteen musiikkiin).
Jos teksti on hieno, on se ikään kuin irrallinen lisäplussa musiikille. Olivatpa musiikki ja sanat kuinka ihanalla tavalla yhteenkuuluvat tahansa, on sävellys aina tärkeämpi kuin sanat. Emootio sanoihin muodostuu musiikin kautta. Eivät ihmiset herkisty Sibeliuksen Finlandia-hymnistä ensisijaisesti tekstin, vaan musiikin loistokkuuden vuoksi. Sanat tuovat mieleen musiikilliset keinot.
Sama pätee kaikkeen musiikkiin, ei vain klassiseen. Miettikääpä kuuntelisitteko mieluummin Billie Jeania surkealla tekstillä vai Billie Jeanin tekstiä surkealla sävellyksellä? Ajatelkaa tätä tosissanne.
Vinceä ei voi verrata Thrillerin satumaiseen poplaatuun - ja Off the Walliin vielä vähemmän. Justin Timberlike on sopiva vertailukohde Invinciblelle.