Olin kirjoittanut tämän jo psykologian osastolle mutta luulen, että tämä osasto sopii paremmin.
Aina esim. ruokailussa tai muualla kun avaan suuni (tai olen avaamatta) he heti rupevat sanomaan negatiivisia asioita minusta. Tämä on jatkunut vitos luokasta yläasteelle. Ennen olin puhelias ja osasin puhua nokkelasti (omasta mielestäni) ja avoimesti, mutta nyt olen hiljainen ja ujo. Ajattelen aina 2 kertaa ennen kuin sanon mitään. Myös aina kun rupean kertomaan esim. eilisiä tapahtumia, rupean änkyttämään koska pelkään että he rupevat haukkumaan minua. Olen ruvennut agressiiviseksi ja kiroilen entistä useammin. Olen lyönyt kavereitani ja ne menevät siitä kyllä hiljaiseksi, mutta se ei helpota ollenkaan. Nyt he puhuvat selkäni takana kuinka saan "raivokohtauksia" kokoajan ja kuinka ärsytävää se on. He myös levittävät väärää tietoa minusta mikä johtaa haukkumiseen ja tönimiseen. Omasta mielestäni osaan hillitä itseni melko hyvin mutta "kaverini" osaavat olla niin vittumaisia, että tekisi mieli lyödä heltä kaikilta nenärusto päähän. He myös aina puhuvat pahaa yhdessä, esim. kun sanon jotain, he rupevat puhumaan negatiivisia asioita minusta --> sanon joitain vastaan --> he -->kaikki
Aina esim. ruokailussa tai muualla kun avaan suuni (tai olen avaamatta) he heti rupevat sanomaan negatiivisia asioita minusta. Tämä on jatkunut vitos luokasta yläasteelle. Ennen olin puhelias ja osasin puhua nokkelasti (omasta mielestäni) ja avoimesti, mutta nyt olen hiljainen ja ujo. Ajattelen aina 2 kertaa ennen kuin sanon mitään. Myös aina kun rupean kertomaan esim. eilisiä tapahtumia, rupean änkyttämään koska pelkään että he rupevat haukkumaan minua. Olen ruvennut agressiiviseksi ja kiroilen entistä useammin. Olen lyönyt kavereitani ja ne menevät siitä kyllä hiljaiseksi, mutta se ei helpota ollenkaan. Nyt he puhuvat selkäni takana kuinka saan "raivokohtauksia" kokoajan ja kuinka ärsytävää se on. He myös levittävät väärää tietoa minusta mikä johtaa haukkumiseen ja tönimiseen. Omasta mielestäni osaan hillitä itseni melko hyvin mutta "kaverini" osaavat olla niin vittumaisia, että tekisi mieli lyödä heltä kaikilta nenärusto päähän. He myös aina puhuvat pahaa yhdessä, esim. kun sanon jotain, he rupevat puhumaan negatiivisia asioita minusta --> sanon joitain vastaan --> he -->kaikki
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tuo mitään narsismia ole vaan teini-machoilua. Jos niin vituttaa niin kannattaa hakeutua parempaan seuraan.
Sä et tunne niitä. Musta se menee jo vähän yli machoilun. He käyttäytyvät samalla tavalla vaikka he eivät olisi ryhmässä.
Ja oon samaa mieltä, paremmat kaverit ois paikallaan mut meidän koulussa ei ollut oikein muita mun kaveripiiriin sopivia kavereita.
Hei mutta ihan totta, kannattaa hieman paneutua enemmän siihen mitä oikea narsismi on, ennen kuin alat diagnooseja jakelemaan. Tuo mitä kuvasit ei ole mitään normeista poikkeavaa ainakaan omien kokemuksieni mukaan, kaikki pojat ovat tuollaisia teini-iässä. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
Narsismia ei ole se että leijuu sillä miten "hienosti mä pomputan palloa" tai "miten ihqdaa kone mulla on". Narsistit osaavat iskeä suoraan "uhrinsa" suurimpaan heikkouteen eivätkä todellakaan osaa ajatella mitään kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta.
Ja vielä...
"Minun näkökulmani hänen ("pomon") normipäivästä: aamulla herää. Pelaa koneella hetken ja sitten lähtee kouluun. Tulee koulusta kotiin ja pelaa loppupäivän.
Sairasta."
WTF? Mitenkä tämä nyt liittyy narsismiin? Ei tuo ole sairasta eikä ainakaan millään lailla your business.
Mun mielestä sen "machoilu" ja sen sellainen menee hänellä yli. Voi olla että hänen käytös on ihan normaalia mutta minua se häiritsee paljon. En haluaisi ruveta riitelemään tästä.
Ensiksi, tuo "sairasta" ei kuvannut tuota ylempää tekstia vaan koko asiaa. Ehkä asia ei kuulu minulle, mutta minusta hänen on turha minulle sanoa että "sä pelaat iha 24/7 koneella", jos hän itse on koneella kaiket päivät. Minusta koneella pelaaminen on minusta ihan ok, niin se on vähän omituista.
Hän myös juoruilee minusta todella usein ja syyttää minua omista ongelmistaan. Se häiritsee minua.
Ja tiedän kyllä narsismin merkityksen. Se on persoonallisuushäiriö joka vaikuttaa persoonaan. Narsistiset henkilöt eivät tunne empatiaa. Narsisti vaatii ihailua ja häneltä puuttuu esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet.
Olen kyllä lukenut tästä aiheesta.
En haluais ruveta riitelemään tästä.
ite käytät fyysistä väkivaltaa, ei kovin fiksua sekään.
olen lyönyt sitä "pomoa" kerran jolloin ahdistelu oli jatkunut koko päivän. Löin vasta silloin kun hän oli tönäissyt minut ruusupuskaan ja nauranut mulle (kaverit tietysti mukana). Siinä tulee hulluksi!
Ehkä olisi pitänyt tehdä vielä lisäyksiä tuonne tekstiin kun on noin epäselvää teille.
Toivon sulle kovasti voimia ja jaksamista! Keskity opiskeluun ja johonkin uuteen urheilulajiin, älä niinkään näihin idiootteihin. Muista että sanat eivät satuta. Mitä väliä sillä on mitä sinulle sanotaan, kaikkeen voi onneksi vastata hymyllä. Jos he eivät päästä sinua "pihdeistään" ota yhteyttä opettajiin, kuraattoriin, opoon, terkkaan ja vanhempiin. Sinulla on elämä edessä, käytä se hyvin älä anna tollaisen paskan hidastaa sinua tielläsi. Kiusaajilla on aina oma elämä enemmän kuin pahassa jamassa. Täytyy vain toivoa että nämäkin raukat saavat solmunsa joskus auki.
sinulla ei liene muuta vaihtoehtoa, kuin pyytää vanhemmiltasi, että sinut siirretään johonkin toiseen kouluun ... tunnen tyypin... ne kunnioittaa vain voimaa. Ja periaatteessa voimänkäyttö on väärin.
Toki toinen vaihtoehto on jonkin sopivan lajin harrastaminen, jolloin sinulla on jotain, mihin 'ne' tyypit eivät kykene ... niillä ei riittä motivaatio eikä itsehillintä sellaiseen. Krav maga, karate, jujutsu tms... itse olen elänyt huonomaineisella alueella, köyhissä oloissa ja siellä oli noita kiusaajia joka luokalla ja joka koulussa, joten minun valintani oli karate. Puolitoista vuotta ja olin koskematon. Siihen saakka se oli sellaista hmm... temppuilua. Tosin kaveripiirikin vaihtui aika nopeasti uuden harrastuksen myötä. Kävin harjoittelemassa kuutena päivänä viikossa. Kolme kertaa viikossa vedetty treeni ja välipäivinä omatoimisesti. Sunnuntai lepoa ja läksyjen tekoa. Sain muuten budolla kuriin kaikkein suurimman kiusaajani: empatiakyvyttömän ja heikkoitsetuntoisen veljeni. Joka on oma narsistinen varjoni. Kuollut ja kuopattu, muta varjo elää päässäni. Viimeisen kerran, kun otettiin yhteen, vetäsin sitä kuonoon. Lopetti fyysisen kiusaamiseni siihen. Saman havainnon tein noissa katutappelijoissa, joka jannu tappeli kännissä tasan niin kauan, kunnes ekan kerran sai kunnolla itse turpaan. Minun havaintoni empatiasta on, että se opitaan käytännön kautta. Eli et voi tietää miltä pahoinpidellystä oikeasti tuntuu, ennen kuin itse olet saanut kunnolla turpaan. Sama pätee kiusaamiseenkin.
Sinulla on ongelma ja itse joudut siihen ratkaisun etsimään. Suosittelen keskustelemaan myös esim. koulukuraattorin kanssa. Vanhemmille lienee jotain ideoita myös.
jonkin sortin rajatila... eli luonnevikainen, eli narsisti.