Masennus ei ole oma valinta, elämässä on ollut traumaattisia asioita joita ei ole käsitelty, joista on vaiettu ja asioita jotka ovat ohjanneet ehkä jo nuoresta ei-hyväksyvään ilmapiiriin. Masennus on tunne jota ei kukaan voi valita sen jatkuessaan, ei kukaan päätä että haluan isona masentuneeksi. Tai että alan nyt masentuneeksi tmms. Elämä on taistelua jokaisesta päivästä jaksaakseen, jos masentuneella olisi esim. pää sidottu kipsiin, kanssaolijat ymmärtäisivät että hän on nyt sairas. Mutta kun masentunut on puettu normaalivaatteisiin, hän on muiden silmissä vain teeskentelijä. Voi kun tietäisitte kuinka paljon masennus sattuu ja tekee pahaa, vaikeuttaa elämistä ja ihmissuhteita, syyllistää ilman syytäkin, ette enää tuomitsisi masentunutta, samoin kun ette tuomitse ketään jolla on vaikka aivokasvain. Ajatelkaa toisianne lämmöllä ja olkaa ymmärtäväisiä.
Masennus ei ole oma valinta!
tyttö88.
2181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ehkä juuri eniten sulkeutuneilla ihmisillä jotka eivät osaa avautua, puhua asioistaan toisille.
Puhuminen on ainut vaihtoehto päästä ulos itsensä (ja itseä painavien asioiden) vankilasta. Totta kai on olemassa masennusta, syvää ja vähemmän syvää.
Mutta masennuksella on yleensä aina syynsä - joten eivät siihen pillerit auta (muuta kuin väliaikaista helpotusta tuomaan) - itse masennuksen syy kannattaa selvittää jotta masennuksesta parantuu. Se ei ole mikään "itsenäinen" sairaus, eikä sairaus siinä mielessä kuin sairaudesta puhutaan. Sillä on juurensa ja syynsä. Se on ikään kuin vain ulkonainen ilmentymä sisällä olevista kamppailuista, ristiriidoista, paineista, mielipahasta, jne.
Toiselle (luotettavalle ihmiselle ) puhuminen auttaa varmasti, että voi purkaa painolastinsa.
On olemassa myös hengellinen sielunhoito, mitä ehdottaisin vielä parempana kuin "maallista" avautumista ja puhumista. Siinä on kolmantena kuuntelijana vielä Pyhä Henki (Jumala) ja jos keskustelu tapahtuu rukouksen hengessä ja lisäksi ´vielä viedään asia Jumalan eteen, helpotusta tulee varmasti.
Me ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme, kuuntelemaan, vierellä kulkemaan.
kyllä ehkä sitten kun on henki siellä!