Tulin raskaaksi yhden illan jutussa. Kun tajusin olevani raskaana menin täysin paniikkiin. Kuitenkin asiaa miettineenä tulin päätökseen, että keskeytän raskauden. Tiedän, että lapsen isä ei ole valmis isäksi, mutta mitä mieltä olette ilmoitanko asiasta hänelle vai menenkö kaikessa hiljaisuudessa vain keskeytykseen? Minulla ei oikein ole ketään kenelle asiasta edes puhuisin ja kyllähän tämä koko asia painaa, ahdistaa ja pelottaa. En vain löydä sanoja miten ilmoitan, että olen raskaana..
Abortti
Kirsi22
30363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ei ole mitään merkitystä sinulle, teetkö abortin vait, en silloin kertoisi hänelle, koska se on silloin turhaa. Jos isän mielipiteellä on merkitystä ratkaisuusi, silloin kertoisin. Ja jos olet rahapulassa, etkä pysty maksamaan toimenpidettä, niin kannatta pyytää isältä avustusta.
Eipä tuohon muita sanoja löydy, kuin nuo jotka sanoitkin. Olen raskaana.
No tuota olen kanssa miettinyt, että teenkö oikein kun itse tiedän että en pysty antamaan lapselle sellaista elämää minkä jokainen lapsi ansaitsee, joten sen takia päädyin keskeytykseen. Olen kyllä täysin varma, että lapsen isäkin sanoisi että mars keskeytykseen. Silti on sellainen olo että olenko julma, kun en tavallaan kysy hänen mielipidettään.. vaikeaa.
kysyisi. Se riippuu ihan susta itsestäsi ja ajatusmaailmastasi.
siitäkin että joku muu sen hyvän elämän voisi antaa ja lapsi voisi jatkaa elämäänsä siellä, jos sinä luovut tilapäisesti mukavuudenhalustasi ja itsekkyydestä?
Ja kyllä, isällä on täysi oikeus tietää lapsestaan ja hänelle aikomastasi kohtalosta!!
Julmuutta on tässä vain se mitä olet tekemässä lapsellesi.
kyse on alkiosta. Kirsi tekee ihan sen päätöksen, jonkan hän itse haluaa. Isä on täysin tuntematon, eikä hänellä ole mitään sanavaltaa, jos Kirsi ei halua lasta.
ulos elävänäkään saa ilman 9 kuukauden lyllertämistä.
tarvi lyllertää kun viimesimmät kuukaudet, joidenkin ei edes sitäkään (vaikka antoivatkin lapsen elää). Mutta on siinäkin syy tappaa, ei voi uhrata paria kuukautta mukavuuksistaan 'lyllerrykseen'...
"Ja kyllä, isällä on täysi oikeus tietää lapsestaan ja hänelle aikomastasi kohtalosta!!"
Onko isällä oikeus tietää silloinkin, jos todennäköisesti yrittäisi painostaa aborttiin naisen, joka ei sitä muutoin haluaisi tehdä?
mielipiteensä, mutta se lapsen elämää suojeleva näkökanta on aina arvokkaampi ja surmaamisen ylittävä. Jos isä puoltaa lapsen elämää, on hän ryhtevästi valmis ottamaan vastuun siitä syntymän jälkeen. Ja vaikkei, saa hän silti kannattaa adoptiota.
onko isällä täysi oikeus tietää naisen raskaudesta silloinkin, kun tulisi kaikin keinoin pyrkimään painostamaan naista aborttiin? Pitääkö naisen silloinkin kertoa isälle ja ottaa riski, ettei jaksa painostusta ja taipuu sen edessä?
että kun nainen ilmoittaa ettei aio aborttia tehdä niin mieskin alkaa olla lapsen elämän kannalla ja jopa innoissaan odottaa isyyttä.
käy niin yhden illan jutuissa :D
se alkio sattuu nyt vaan olemaan syntymätön lapsi joka tapetaan abortilla.
sun kokemus asiasta.. ;)
Mää ihan luulin että abortissa päästetään se alkio vapauteen, jotta se sais jatkaa elämäänsä jossakin muualla ku kohdussa... Ja sit se käpöttelis kaikessa rauhassa matkoihinsa...
sehän se on tarkoituskin! Syntymätön lapsi, kehittymätön vanhus, tuleva aikuinen, kaikki termit käy yhtä lailla. Vaikka sitä millä nimillä kutsutaan niin se ja sama alkeellisesti kehittynyt alkio se on, hedelmöittynyt munasolu.
vaiheessa pelkkä hedelmöittynyt munasolu kun aborttia aiotaan? No mikäs siinä ollessa, 'hedelmöittyneenä munasoluna, soluklimppinä ja limamöykkynä' vaikka ihan koko loppuelämän, vanhukseks asti :D Nimitätäkö muuten syntyneitä läheisiäsi esim. 'entisiksi alkioiksi' tai 'ylikehittyneiksi sikiöiksi'? ;D
yksi heistä..?
sen hetkisen kehitystasonsa nimellä. Alkioita kutsun alkioiksi, sikiöitä sikiöiksi, vauvoja vauvoiksi, teinejä teineiksi jne. En kutsu teinejä tuleviksi aikuisiksi.
niin tärähtänyt ole, että yhdenillan suhteista alkaisin penskoja vääntämään ja kasvattamaan.
'tärähtäneempää' antaa toisen elää kuin tappaa hänet?
että tämä asia on sulle vieläkin noin epäselvä....
vaan kysyttyyn äläkä ihmettele (kiemurtele :D)!
Sehän luki jo edellisen kirjoittajan viestissä XD
Mutta ei voi mitään jos et osaa lukea tai ymmärtää lukemaasi.
tähän
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8505516/40207390
oli vastattu?
Vastaa vaan omasta puolestasi :D vai etkö pysty..?
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8505516/40207035
Ei siis ollut mun vastaus mutta samaa mieltä.
Eli siis et osaa lukea tai ymmärtää luettua, jos vielä kyselet.
johdettu kysymys
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8505516/40207390
Mutta tietenkään ymmärryskykysi ei riitä erottamaan toisistaan eri asioita (toteamusta ja vertailevaa kysymystä) :D
Ja TAAS jäädään odottelemaan minkä kiemurtelun tällä kertaa keksit vastaamiselta välttyäksesi ;DD
Itelläni on ollut täysin sama tilanne kerran. Itse päädyin siihen etten asiasta kerro lapsen isälle. Veikkaan et se olis ollu kans sitä mieltä että abortti on tehtävä. Vaikee se päätös kyllä oli mutta ehkä parempi näin. Ja mulla oli kans ihan sama tilanne, ahdisti, pelotti ja kaikkee muuta eikä oikeen osannu puhuu kellekkään miltä tuntuu :/
Kiitos asiallisista vastauksista ;) Päädyin nyt kuitenkin kertomaan isälle ja samaa mieltä hän oli kanssani, että keskeytykseen mennään (tai no tarjoutui maksamaan abortin). Ahdistaa vain, kun ei oikein ole ketään kenen kanssa puhua, paitsi neuvolassa terveydenhoitajan kanssa, mutta entä toimenpiteen jälkeen? Olen varma, että päätös on oikea, mutta silti tää kaikki tuntuu niin yksinäiseltä.
Aina ei elämä mene niin kuin pitää ja joskus tarvitsee tehdä niitä raskaitakin päätöksiä ja elää niiden kanssa.
Et ole yksin. muista se ja varmasti saat keskusteluapua abortin jälkeenkin, kunhan muistat pyytää.
Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa että saatat ehkä tarvita abortin jälkeen keskusteluapua, mikäli sinulla ei ole sellaisia ystäviä tai muita läheisiä joiden kanssa voit puhua tästä.
Syyllisyyden orjaksi ei kannata ryhtyä mutta surra saa niin paljon kuin surettaa.
On ihan normaalia että surettaa, mutta syyllisyyttä voi kantaa mistä vain, teki mitä tahansa ja syyllistelyjä saattaa tulla mistä vain teki sitten mitä tahansa.
Se täytyy muistaa ettei muiden puheista kannata ottaa itselleen taakkaa, sillä he eivät elä sinun elämääsi, eivätkä siis tiedä mitä tunnet ja mikä sinulle on parasta.
Voimia ja jaksamisia.