onks teille tullu sellasii tilanteit, et luulitte et joku tietää teiän bulimiast?
mä juttelin tänää mun broidin kanssa jostain ihan turhanpäiväsistä jutuista. mä aloin jossain vaiheessa miettii jotain sanaa, kun se sana ei vaan tullu mun päähän. mun broidi sit veikkas et se sana ois ollu bulimia! (mä en selittäny mitään mikä ois ees liittyny bulimiaa !!) mä sanoin vaa MITÄ? sit se oli vaa et 'oliks se sun kelaamas sana bulimia?' mä sanoin vaa ettei ollu ja ne juttujen selittämiset loppu sit siihe.
mä aloin kelaa, et mun broidil voi olla joku aavistus, siitä et mul on tää syömishäiriö. se on kerran nähny mun oksupussin ja sit se yks päivä kysy mult et onks mun roskikses oksennusta?! ei helvetti. pelottaa iha vitusti et se menee selittää jollekki noist jutuist mitä se on nähny. mä oon kyl aina kieltäny kaiken ja oon yrittäny keksii jotaa hyvii selityksii. en tiiä onks se sit uskonu.
mä juttelin tänää mun broidin kanssa jostain ihan turhanpäiväsistä jutuista. mä aloin jossain vaiheessa miettii jotain sanaa, kun se sana ei vaan tullu mun päähän. mun broidi sit veikkas et se sana ois ollu bulimia! (mä en selittäny mitään mikä ois ees liittyny bulimiaa !!) mä sanoin vaa MITÄ? sit se oli vaa et 'oliks se sun kelaamas sana bulimia?' mä sanoin vaa ettei ollu ja ne juttujen selittämiset loppu sit siihe.
mä aloin kelaa, et mun broidil voi olla joku aavistus, siitä et mul on tää syömishäiriö. se on kerran nähny mun oksupussin ja sit se yks päivä kysy mult et onks mun roskikses oksennusta?! ei helvetti. pelottaa iha vitusti et se menee selittää jollekki noist jutuist mitä se on nähny. mä oon kyl aina kieltäny kaiken ja oon yrittäny keksii jotaa hyvii selityksii. en tiiä onks se sit uskonu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sun kannattaa olla entistä varovaisempi tästä eteenpäin ettei sun broidis mee vaikka juoruumaa teiän porukoille, koska sitä sä tuskin haluut.
Good luck!
Heippa!
Mä tiedän tuon tunteen, kun pelottaa kiinnijääminen... Onneksi olen ollut jo parantuneiden kirjoissa pari vuotta, ja voin todellakin sanoa, että ehkä suurin helpotus sairasteluaikoihin nähden on nimenomaan ollut salailun ja valehtelun aiheuttaman ahdistuksen häviäminen. Mutta se on vaatinut myös ongelmani myöntämistä - muillekin kuin vain itselleni. Kun sain puhuttua asiastani perheelleni, koin suurta helpotusta. Sovimme koko perheen yhteistuumin, että tästä ongelmasta selvitään! Toivomuksestani myös päätimme, etteivät perheemme sisäiset asiat mene eteenpäin, vaan kaikki mm. sairastumiseeni liittyvä pysyy omana tietonamme. Näin oma oloni helpottui ja parantumiseen vaadittava motivaatio ja itsetunto kasvoi.
Veljesi on varmasti kerennyt havaitsemaan käytöksessäsi bulimiaan viittaavia piirteitä ja on siksi huolestenut. Uskoisin hänen toivovan, että oma-aloitteisesti tulisit asiasi kanssa esille ja kertoisit ongelmastasi. Hienovaraisuus usein estää ulkopuolisia kysymästä asiaa suoraan...esimerkiksi ystäväpiirini kyllä epäili vahvasti syömishäiriöideni olevan vakavalla tasolla, mutta 'kohteliaisuussyistä' eivät tohtineet nostaa asiaa puhuttavaksi.
Valitettavasti olen päässyt seuraamaan sivusta myös ikävämpää perheenjäsenen tapaa purkaa huolestumistaan/epätietoisuuttaan... Lukiossa terveystiedon tunneilla käsittelimme syömishäiriöitä ja eräs poika sitten toi esille epäilyksensä siskonsa häiriintynestä syömiskäyttäytymisestä. Hän kertoi koko luokan kuullen kotoa löytyneistä oksennusämpäreistä, oksennuksen hajusta vessassa, pakastimesta häviävistä leivonnaisista ja siskon turvonneista poskista. Kaikki luokkalaiset tietenkin tunsivat tytön, ja itse sivullisena kuulijana ja syömishäiriöisenä tuntui pahalta tämän tytön puolesta. Valitettavasti kaikki eivät vaan osaa asettua syömishäiriöisen asemaan, vaan tuollaisia tunnustuksia on helppo väärinkäyttää ja siten pahentaa sairastuneen oloa...
Toivottavasti pääset parantumisen polulle syömishäiriösi kanssa. Itse olin aivan kuolemien porteilla anoreksiani/bulimiani kanssa, mutta tarpeeksi pohjalla ollessani sain kuin sainkin jostain sen motivaation parantua vuosikausia kestäneestä helvetistä. Nykyisin elämä tuntuu mieluisalta ja suhde perheeseeni on parempi kuin koskaan. Tietenkin on ihmisiä, joiden perhesuhteet ovat pahasti tulehtuneet tai muuten vain ongelmien ratkominen ei heidän kanssaan onnistu. Tärkeintä kuitenkin olisi päästä puhumaan itseään kiusaavista asioista edes jonkun kanssa (ystävä, muu sukulainen, terveydenhoitaja, lääkäri, nuorisotyöntekijä...).