,onko pakko olla niin hauska?
onko se muka sinua itteäsi? Minä näkisin sinun haavoittuvuutesi, ärhäkkyytesi, nyrkkisi kuvainnollisesti vaihaasi purkavana kaikkea äiti maata kohti
minä en mene rikki, en vaikka kyyneleet tulvivat silmistäni ja itken, sinun ja minun tähteni
minun tunteeni ovet minut tehnett tämän tietoisen tieni kulkeneeksi.
sinut pakkasi aikanaan matkaan, toiset eväät repussasi-
sinua satuttivat kovat kourat ja sanat jotka toisaalta olisivat jättäneet sinut tietämättä- mitä on haaovittua.
sinua varten olivat näyttämötaiteen ja kulissien satiinit. sen pehmeyttä rakastavat viinin huuruiset savuiset illat.
sinä verkkaan opettelit kielen ja sen tavan miten tomia, toisten odotuksiin.
Tänään katson sinua, ja tunnen kuinka kipeää tekee. EN voi istua leveinen hameinenei syliisi, jalkasi kipeät käärin kainalooni ja nojaan edessäsi situen - katseemme ovat eteenpäin
elämä, vieläkö kolhit ja kulutat meistä? jotakin vaikeaa jotakin kauhean kipeää jättäsiin taakse mutta elämä se otteessaan on pitävä.
reppumme ovat täytetyt elämän kuormasta.
SIeluni jatkaisi huomisen kajoon, vaan silmäni väsyneet painan kiinni.
tämän läheisyytemme halussa tahtoisin tiemme luottaen katsoen yhtäälle päin,.
jos jotainkaunista voisin sanoa
tässä performanssissamme
niin rakkaus sen tunnen kun kanssasi katselen tuonne samaan suuntaan
rakas olet minulle tärkeintä. sillä sinua siunata tahdon taas
tämän taistelun päivän päätteenä.
onko se muka sinua itteäsi? Minä näkisin sinun haavoittuvuutesi, ärhäkkyytesi, nyrkkisi kuvainnollisesti vaihaasi purkavana kaikkea äiti maata kohti
minä en mene rikki, en vaikka kyyneleet tulvivat silmistäni ja itken, sinun ja minun tähteni
minun tunteeni ovet minut tehnett tämän tietoisen tieni kulkeneeksi.
sinut pakkasi aikanaan matkaan, toiset eväät repussasi-
sinua satuttivat kovat kourat ja sanat jotka toisaalta olisivat jättäneet sinut tietämättä- mitä on haaovittua.
sinua varten olivat näyttämötaiteen ja kulissien satiinit. sen pehmeyttä rakastavat viinin huuruiset savuiset illat.
sinä verkkaan opettelit kielen ja sen tavan miten tomia, toisten odotuksiin.
Tänään katson sinua, ja tunnen kuinka kipeää tekee. EN voi istua leveinen hameinenei syliisi, jalkasi kipeät käärin kainalooni ja nojaan edessäsi situen - katseemme ovat eteenpäin
elämä, vieläkö kolhit ja kulutat meistä? jotakin vaikeaa jotakin kauhean kipeää jättäsiin taakse mutta elämä se otteessaan on pitävä.
reppumme ovat täytetyt elämän kuormasta.
SIeluni jatkaisi huomisen kajoon, vaan silmäni väsyneet painan kiinni.
tämän läheisyytemme halussa tahtoisin tiemme luottaen katsoen yhtäälle päin,.
jos jotainkaunista voisin sanoa
tässä performanssissamme
niin rakkaus sen tunnen kun kanssasi katselen tuonne samaan suuntaan
rakas olet minulle tärkeintä. sillä sinua siunata tahdon taas
tämän taistelun päivän päätteenä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.