Chatissä tapasin pari kuukautta sitten erään aivan loistopersoonan.
Olemme ainakin näin yleisesti samalla aaltopituudella (niin samalla kuin mies ja nainen voivat olla) ja kaveri vaikuttaa tosi fiksulta. Välimatkaa löytyy hieman mutta ei mahdottomuuksiin asti. Ikäeroa löytyy myös (itse 18 ja herra 25) omalta kohdaltani ei häiritsevästi mutta vastapeluristani en tiedä.
Olemme jutustelleet paljon kaikenlaisia mutta ei omastamielestäni mitään sellaista, että häntä mahdollisesti kiinnostaisi mikään muu kanssani, kuin keskustelu tavallisista arkiasioista. Mutta meillä on hauskaa yhdessä ja jo muodotunut niitä omia pikku sisäpiirivitsejä. Nämä netti- jutut ovat aina pulmallisia ja olen yrittänyt pestä käsiäni useista jutuista ihan vain sen vuoksi, ettei edes vahingossa kävisi pahasti.
Mutta nyt tuntuu siltä, että on kolahtanut. =)
Eli jos vaivautuisitte heittämään hieman mielipidettä tai omia kokemuksianne vastaavanlaisista tilanteista. Tunnen vain itseni niin sanoinkuvaamattoman typeräksi mutta minkä pieni ihminen tunteilleen voi. Mahtaako hän pitää minua vain pelkkänä tyyppinä, kaverina, tapauksena, jonkakanssa keskustella aikansa kuluksi netissä. Tuntuu, että olisin kuitenkin enemmän. Ehkä pelkkä tunne mutta niin. Itse en edes kehtaa/viitsi kysyä tai ehdotella mitään. Pelkään, että saan kieltävän vastauksen ja olen sitä kautta tuhonnut edes sen kaverillisen jutustelun. Hänen kanssaan on oikeasti mukava keskustella. Ehkä olen, kuten otsikossani ilmaisin, idiootti. =)
Olemme ainakin näin yleisesti samalla aaltopituudella (niin samalla kuin mies ja nainen voivat olla) ja kaveri vaikuttaa tosi fiksulta. Välimatkaa löytyy hieman mutta ei mahdottomuuksiin asti. Ikäeroa löytyy myös (itse 18 ja herra 25) omalta kohdaltani ei häiritsevästi mutta vastapeluristani en tiedä.
Olemme jutustelleet paljon kaikenlaisia mutta ei omastamielestäni mitään sellaista, että häntä mahdollisesti kiinnostaisi mikään muu kanssani, kuin keskustelu tavallisista arkiasioista. Mutta meillä on hauskaa yhdessä ja jo muodotunut niitä omia pikku sisäpiirivitsejä. Nämä netti- jutut ovat aina pulmallisia ja olen yrittänyt pestä käsiäni useista jutuista ihan vain sen vuoksi, ettei edes vahingossa kävisi pahasti.
Mutta nyt tuntuu siltä, että on kolahtanut. =)
Eli jos vaivautuisitte heittämään hieman mielipidettä tai omia kokemuksianne vastaavanlaisista tilanteista. Tunnen vain itseni niin sanoinkuvaamattoman typeräksi mutta minkä pieni ihminen tunteilleen voi. Mahtaako hän pitää minua vain pelkkänä tyyppinä, kaverina, tapauksena, jonkakanssa keskustella aikansa kuluksi netissä. Tuntuu, että olisin kuitenkin enemmän. Ehkä pelkkä tunne mutta niin. Itse en edes kehtaa/viitsi kysyä tai ehdotella mitään. Pelkään, että saan kieltävän vastauksen ja olen sitä kautta tuhonnut edes sen kaverillisen jutustelun. Hänen kanssaan on oikeasti mukava keskustella. Ehkä olen, kuten otsikossani ilmaisin, idiootti. =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et tietenkään ole idiootti :) Mutta kyllä herra 25:n luulisi ymmärtävän, että ikäisesi naiset ovat sulaa vahaa, kun keskustelee pidempään henkeviä. Se on varmaan ihan luonnollista. Itse olen harrastanut samoin paljon hienoja ja antoisia keskusteluja nuortenkin tyttäjen kanssa, mutta olen aina pyrkinyt selvästi osoittamaan, että todellakin vain keskustelemme. Tottakai vanhempi mieskin voi ihastua ja varmasti tietyllä tasolla on jutustelu kanssasi hyvinkin addiktoivaa, koska olette olleet niin usein yhteydessä (tämän kuvan ainakin sain).
Mutta kuinka herra 25 itse ajattelee? Ei voi tietää, mutta luulisi hänen ikäisensä jo osaavan ymmärtää tämän tilanteen. Jos kerrot hänelle suoraan tuntemuksistasi, niin homma on minusta selkein niin :) Mies osaa kyllä jatkaa keskustelua senkin jälkeen, uskoisin.
Onko ikäero mielestäsi liikaa? Onko minun turha kuvitella, että vanhempi 25 vuotta elämää nähnyt mies oikeasti ihastuisi netin välityksellä itseään 7 vuotta nuorempaan? Olisiko se oikeasti paha juttu? =)
Taitaa kaatua taas tämäkin omaan mahdottomuuteensa. Harmittaa vain, että piti mennä sotkemaan tunteet mukaan.
Sehän riippuu ihan sinusta ja tuosta miehestä. Jos sinä luulet ihastuneesi, niin mitään temppuja en suosittele, vaan kertomaan asian selvästi, että luulet ihastuneesi. Jos mies kuvittelee teillä olevan mahdollisuuksia, niin kaipa juttu etenee, mutta voisi kuvitella sen ikäisen jo osata hoitaa tilanne, mikäli hän ei halua muuta kuin keskustelua, kuten kirjoitin aiemmin. Siis sinun ei tarvitse murehtia teidän ikäeroa ja mahdollisuuksia, sillä niille sinä et voi käytännössä mitään.
Ikävää tietysti, jos tuntuu harmilta, mutta kyllä minusta pitää voida saada olla asioissa tunteella ja sydämellä mukana. Et sinä sikäli ole tehnyt mitään typerää! Tunteiden ylä- ja alamäet kuuluvat elämään, jopa jossain netissäkin ;)