Vedät rastin kirjoituksen yli
ilta on sekava
en kaipaa muuta
henkilökohtaista ajattelua
muistan silmäsi ne olivat
aina kiireiset
parempia aikoja päin
kuinka sata vuotta sitten
tehtiin liian modernia
olisi pitänyt lopettaa
minä vain jatkoin
tämä kaupunki syvään
ja avokämmenellä
silmilläsi aina kiire
punaisia valoja päin
ilta on sekava
en kaipaa muuta
henkilökohtaista ajattelua
muistan silmäsi ne olivat
aina kiireiset
parempia aikoja päin
kuinka sata vuotta sitten
tehtiin liian modernia
olisi pitänyt lopettaa
minä vain jatkoin
tämä kaupunki syvään
ja avokämmenellä
silmilläsi aina kiire
punaisia valoja päin
Vastaukset 2
Vanhimmat
tässä runossasi on taas kerran sitä
omanlaistaan mystiikkaa, johon olen aina
runoissasi mieltynyt. Nyt kaiketi vikassa säkeessä
se on.
' vedät rastin kirjoituksen yli '
tuon voisi ajatella niin, että olet unohtanut
minut ja minulla on siltikin silmiesi muisto.
Muisto joka ei anna rauhaa.
Miten ajatukset lähtevätkin laukkaamaaan tässä
yksin ajatellessani ja muistellesani Sinua. Palaan
jostain kumman syystä entisaikoihin jolloin kaikki
tehtiin toisin, mutta minä itse en vaan osaa lopettaa
tätä omaa tyyliäni tänään.
Ja kun katson ulos, näen vain syksyisen maiseman
ja kaupungin - kylmän kaupungin lävistävine valoineen.
Tässä olen, enkä muuta voi. Voi minua poloista =)
Tällaisia ajatuksia nousi mieleen runostasi, jotka voivat
taas kerran olla ihan jotain muuta todellisuudessa.
Kiitos. Aika hyvin olet koonnut analyysia, pisteet siitä. Kun katson runojani, että miten itse analysoisin tai yleensä mitä sanoisin niistä, niin huomaan kyllä itsekin että ei näistä oikein mitään voi.... Entisaikoina kaikki tehtiin tosiaankin toisin, ehkä jotain yhteistäkin koimme; nyt teen tänään tällä tyylillä - en voi muuta. Sinun tapasi on kenties toinen.
"ongelma" tulee juuri tässä.. kirjoitin tuon kaupunkikohdan rakkaudella..iloisena siitä, että olen täällä.. nyt kun luen sen, niin siinä lukee juuri niin kuin sanot: kylmä kaupunki lävistävine valoineen.. nyt vasta huomaan sen, kun sanoit...
Kirjoitan rakkaudesta, mutta teksti etääntyy rakkaudesta. Kirjoitan yhdestä, mutta kohde loittonee..onko siinä yksi ihminen vai monta.. silmien väri vaihtuu, kirjoitan hiuksensa erivärisiksi...
Tämä on tyylini tänään, se voi erottaa meidät ikuisiksi ajoiksi, mutta en voi muuta. Voi minua poloista, todellakin:)
"Vedät rastin kirjoituksen yli" - kiehtoi aloittaa tämä ikään kuin lopetuksella kaiken loppumisella.. Tämän jälkeen on paha sanoa mitään, siksi kai juuri sanonkin.