Surullinen muistopäivä lähestyy

kävin paikan päällä sillon päivällä.Itku tuli. näky oli niin lohduton.En tiejä, onko siellä radanylityspaikasa tehty mitään korjauksia.sais kyllä tehä.

Ei kait siellä ole mitään parannuksia tehty. Tarkkana saa olla liikenteessä muutenkin. Huolimattomuus tappaa. Se on tosi asia. Aina sitä luulee, ettei nyt minulle mitään satu. Mutta kun siellä liikenteessä on niitä muitakin. Ikinä en ylitä junan rataa, ettenkö katso vas, oik ja vielä vas.

yhtään mitään ainoastaan jonku typerän puolin laittavat joka muka estää jotakin,vr on aseke yhtiö jossa määräävät osakkaat ja niiden mielestä voitto on tärkempi kuin menetyt ihmishenget näiden vr kapitalistien mielestä yhtiön pitää tehdä voittoa minimaalisin kustannuksin vaikka vr kalusto hyytyy radalle jo syksyllä niin miten onkaan talvella -20"c pakkasessa? italiassa tehdyt veturit ja vaunut eivät sovellu olosuhteisiimme ja muutenkin vr n turvallisuus ajattelu on silmänlumetta muutoinkin vr n palvelut kusee mm lippujen myynti paikkoja on vähennetty koko ajan kuten kannuksesta siellä pitää liput ostaa internetistä.Samaan aikaan toisaalla puomeja sekä ylläpitoa karsitaan jotta kuluja syntyisi vähemmän niinkö se turvallisuus paranee?

Kokkolan ja Ylivieskan välinen rautatieosuus tullaan rakentamaan kaksiraiteiseksi noin kolmen vuoden sisällä, rakennustyöt alkavat muistaakseni vuonna 2011. Samalla kaikki tasoristeykset koko väliltä muutetaan ylikäytäviksi tai suljetaan kokonaan. Väliaikaista tarvetta varten mitään tasoristeyksiä ei ole ryhdytty muuttamaan vartioiduksi.

Liian kiire ei saa olla.Kyllä haudassa joutaa levätä myöhemminkin.Ja sitten ei ole enää kiire mihinkään.Malttia sinne autonrattiin itse kullekkin. Ja silti tulee jotain yllättävää ja odottamatonta eteen.Olin ajaa hirvikolarin tässä n. vuosi sitten.Meni niin läheltä, että tärisin jonkun aikaa jälkeen päin ratissa.Pakettiauton ohjaamossa ei todella ole turvallista.Tuo junaonnettomuus oli kyllä kauhea tapaus.Elämä jatkuu kuitenkin, menehtyneitten perheissä.Kyllä aika parantaa. Mutta varmasti se muistuu mieliin, kun se aika nyt lähestyy todellakin, se surullinen muistopäivä.

Muistan, mitä tapahtu kyseisenä sateisena päivänä. Silloinhan ei ollu lunta ja pimeää ja usvaista oli ilma. Kuulin radiosta. Ja soitin heti eräälle henkilölle ja varmistin, ketä. Saamme muistaa lämpimin ajatuksin kuolleiden perheitä. Mutta kyllä se suurin tuska on koettu. Itseltä kuoli ystävä ja omainen 5 ja 4 v sitten, että tiedän miltä tuntuu.

Ja keli samanlainen.