Itselläni vauva on nyt 6kk ja olen yhden kerran ollut illan pois (vauva oli silloin 5,5 kk) kun kävin kaverin kanssa syömässä ja oltiin baarissa 23.00 asti ja mies hoiti tällöin vauvaa. Tyttö oli itkenyt kovasti minun perään ja herätteli useasti seuraavana yönä ja tuntui aivan kauhealta että olin ollut illan poissa (olen tottunut nukuttamaan tytön ja imetän vielä). Nyt mietin, voinko olla vajaan vuorokauden poissa kun tyttö on vajaa 8 kuukauden ikäinen? (Mieheni hoitaisi). Kovasti haluaisin nähdä kavereitani, joita näen harvoin ja tarkoituksena olisi, että matkustaisin toiseen kaupunkiin illaksi ja yöksi ja viettäisimme pikkujouluja siellä. Olisin siis poissa vajaan vuorokauden. Toisaalta tuntuu aivan hirveältä jos lähtisin kun tiedän että tyttö ikävoisi minua, mutta oman mielenterveyden kannalta minulle tekisi hyvää lähteä sinne.
Minkä ikäisenä yötä pois
sfgsfg
17388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
juuri 8kk iässä vauvoilla saattaa olla eroahdistuskausi, johon parasta hoitoa on nimenomaan se, että ensisijainen hoitaja ei "jätä" lasta. Tuo ikä on esimerkiksi huonoin mahdollinen ikä aloittaa päivähoito. Itse en siis lähtisi, mutta toki sinä ja miehesi teette päätöksen. Mielestäni vauvavuosi on kuitenkin niin lyhyt, että yöreissuille ehtii myöhemminkin. Ei se tietenkään sinusta huonoa äitiä tee, jos lähdet. Tämä on kuitenkin minun mielipiteeni.:)
Mene ihmeessä jos mieli tekee. Se ei vauvaa vahingoita ja eihän lapsi herran jumala ole hoidossa sillon jos on omalla isällään!!! Täältä saat varmaan suurimman osan vastauksista että älä mene, mutta mene jos haluat. Tee päätös ihan itse kuuntelematta kenenkään moralisointia. Jos tekee liian tiukkaa etkä nauti illasta vaan mietit vaan lasta niin jättäisin väliin...
Lapsen isähän on lapsen vanhempi myös, eli tasavertainen hoitaja äidin kanssa. Pulassa tulevat olemaan ne äidit, jotka eivät anna isän hoitaa lasta pienestä pitäen. Ei kun menoksi vaan!
ketjussa ei mielestäni kukaan ole sanonut lapsen olevan hoidossa silloin, kun on isänsä kanssa. Alkuperäinenkin käytti vain termiä "isä hoitaa" eikä isällä hoidossa.
Minä ainakin luin aloittajan tekstiä rivien välistä ja vastasin sen perusteella. Toki, jos perheessä molemmat vanhemmat ovat lapsen ensisijaisia hoitajia, niin sitten tuossa ei olisi mitään ongelmaa. Minä kuitenkin ymmärsin alkuperäisen tekstistä (korjatkoon, jos olen väärässä), että äiti on kotiäitinä vauvan kanssa ja imettänyt koko ajan. Tällöin aivan kiistatta äiti on tuon vauvan ensisijainen hoitaja ja aiheuttaa vauvalle stressiä, jos yhtäkkiä tämä ensisijainen hoitaja (ja rinnat!) katoavat vuorokaudeksi. Näin se vain on.
Meidän perheessämme minä olen 6kk vauvan ensisijainen hoitaja, koska olen lapsen kanssa joka päivä kotona, kun isä on töissä ja täysimetän vauvaa. Tällöin minä olen pitänyt huolta, etten ole muutamaa tuntia kauempaa poissa kotoa eli esim. kampaajakäynnit ym onnistuvat tietysti niin, että lapsi on keskenään isänsä kanssa. Kun mies tulee töistä, hän hoitaa vauvaa varmaan enemmänkin kuin minä, sama juttu miehen vapaapäivinä. Mies osaa siis ihan yhtä hyvin hoitaa vauvaa kuin minäkin. Kun imetys loppuu ja minä palaan työhön, niin sitten olemme tietysti molemmat lapselle niitä "ensisijaisia hoitajia".
Kyllä se on kuule niin, että varhaislapsuudessa lapsella voi olla vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Enempään ei kapasiteetti veny, vaikka miten venyttäisi. En jättäisi 8 kk:n ikäistä eroahdistuksesta kärsivää lasta eroon minusta. Sen verran pitää mielenterveyden joustaa, että jaksaa odottaa sen kuukauden tai pari, että lapsi tokenee eroahdistuksestaan.
minäkään jättäisi, joten miksi minulle vastasit?
Arvaappa miksi monet eivät hae apua, silloin, kun sitä tarvitsevat?
Juuri siksi, että on ihmisiä, jotka väittävät , että kaikessa pitää aina asettaa lapsi etusijalle.
Mielenterveyden uhallakin. Sitten luetaan näitä " äiti tappoi lapsensa" juttuja ja taivastellaan kuinka niin voi käydä.
Kun päässä tarpeeksi tilttaa, niin voi käydä.
Tosin en nyt välttämättä näkisi parhaana tapana mielenterveyttään vaalia, lähtemällä pois yöksi, missä sitten koko ajan on huolissaan lapsen pärjäämisestä.
Mutta siis pointtini on, että itsestään(kin) pitää huolta pitää.
Vastasin viimeiseen kirjoitukseen jonka luin enkä tajunnut, että se tulee sun tekstin alle. Ei tää juttu sinänsä liittynyt siis sinuun! Sorry!
Kun olet noin ominut lapsen vain itsellesi? Meillä tuollainen ei olisi mennyt läpi lainkaan. Mies hoitaa lasta ainakin 40 prosenttisesti, ja siihen kun vielä lisätään 21v-isosiskonsa 20 % niin minulle ei jääkkään kuin se sama 40%.
Meillä on kova kisa siitä kuka saa olla lapsen kanssa, ja kelle tuota ihanaa aikaa suodaan.
mene hyvä ihminen sinne pikkujouluihin!! :) ei se lapsi siitä traumoja saa, lapsihan on isänsä kanssa silloin ja silloin isä ja lapsi saa omaa laatu aikaa keskenään :) ymmärrän kyllä tilanteesi, itse olen muuttanut 100km päähän vanhasta kotikunnastani ja jos tulee tilaisuus lähteä sinne tapaamaan kavereita, niin minä menen ja lapsi jää isin kanssa kotiin. ja ennen kuin saan saarnoja, käyn tuolla kotikunnassani sen kaksi tai kolme kertaa vuodessa ja niinä kertoina on lähtö sinne lauantaina ja takaisin tullaan sunnuntaina. ja voin kertoa että kun on saanut hengähtää sen vuorokauden, jaksaa ihmeesti taas kotihommia ja kiukuttelevaa lasta :) (meillä on tällä hetkellä siis uhma menossa, joten siitä tuo kiukutteleva lapsi).
meillä muuten auttoi aiemmin kun lapsi oli pienempi, alle vuoden ikäinen, kun lähdin sinne kotikuntaani, jätin oman paitani(käytin samaa paitaa tarkoituksella muutamia päiviä jotta tuttu äidin tuoksu tarttuisi siihen)isille joka sitten antoi sen lapselle jos tuli ikävä äitiä ja kun isi laittoi lapsen nukkumaan yöksi, laittoi myös paitani sinne sänkyyn. lapsi nukkui todella hyvin. kerran kun kokeiltiin tuota niin havaittiin selvä ero siihen kun ei ollut tuoksupaitaa vauvalla, ilman paitaa, vauva nukkui huonosti, mutta paidan kansa nukkuin hyvin, ei suurempia heräämisiä.
tottua siihen että isä nukuttaa? Me asutaan lapsen isän kanssa erillään ja isä käy toistaiseksi mun luona usein tapaamassa lastaan. Silloin hän nukuttaa lapsen pullon kanssa. Muuten syötetään imettämällä. Yhtä hyvin nukkuu yönsä. Vauva on vasta 2kk ja näin on tehty alusta asti. Imetys kuitenkin ainoa asia mitä isä ei voi tehdä.
isän ja lapsen suhteelle tekee tosi hyvää se, että saavat olla välillä kahdestaankin :)
Molemmat lapseni ovat olleet vuoden iässä ensimmäisen kerran yötä erossa minusta. Esikoinen oli 1,5-vuotias, kun oli kotona hyvin läheisten isovanhempiensa hoidossa kaksi yötä, kun olimme pari yötä pois. Ja toinen lapsi on 1 v 2 kk, kun joutuu nyt molemmista yöksi eroon. Itse en osaa jättää lapsia kamalan aikaisin hoitoon edes isällensä, vaikkei mieheni lastenhoitotaidot ole sen huonommat kuin minullakaan. Enkä ole kokenut siihen tarvettakaan, sillä tiedän, etten osaisi nauttia, jos pieni olisi ulottumattomissani. (Juu, tiedän että minulla on lyhyt napanuora.) Mutta jos tunnet, että oma jaksamisesi vaatii yön yli reissun, niin kyllä lapsesi tulee selviämään komeasti! Lapsi ei mene rikki satunnaisista poissaoloista, mutta jos ensisijaisesta kiintymyssuhteesta erossaolo on enemmän sääntö kuin poikkeus, niin sillä voi olla vakavat seuraukset.
Lapslle riittää että elämä sujuu ns. tässä-ja-nyt. Hyvin voi pienikin lapsi olla jopa yön, kaksi erossa äidistä, lapseen se ei vaikuta höykäsen pöläystä. Jos toteutat aikeesi niin onhan puhelimet jos tunnet liian suurta ikävää lasta kohtaan. Se on nimittäin enemminkin niin, että äiti sitä ikävää tuntee.
Edellyttäen tietysti, että lasta hoitaa huolehtiva ja kokenut läheinen.
on ihan höpöhöpöä. Mikä sinä olet sanomaan, että vauvaan ei vaikuta millään tavalla äidin kahden yön poissaolo? Kyllä se tosiaankin voi vaikuttaa, etenkin toistuessaan useasti ja kyllä se yksikin kerta jotain vaikutuksia lapsessa tietenkin saa aikaan. Ei nyt ehkä koko elämää pilaa, mutta kyllä se lapseen vaikuttaa. Ei se pelkkä hyvä perushoito äidin poissaolon aikana saa lasta unohtamaan, että äiti on poissa.
Höpö höpö itselles. Sehän riippuu lapsesta. En ole minä eikä mun sisarukset mitään traumoja saanut vaikka ollaankin oltu pienenä joskus yö ilman äitiä ja vanhempia. Ei ole myöskään omissa vielä näkynyt merkkejäkään näistä kamalista vaikutuksista mitä lietsot täällä... Ihan rauha vaan, jos koet ja uskot että lapsesi saa traumoja siitä niin ihan vapaasti, mutta älä suolla samaa sontaa muille jotka osaavat ajatella maalaisjärjellä ja ottavat hiukan rennommin!!!
missään sanonut, että lapsi saa traumoja, jos äiti (tai ensisijainen hoitaja) on yhden tai kaksi yötä pois. Sanon kuitenkin, että tottakai sillä on vaikutuksia lapseen, toisin kuin väitit. Toistuessaan voi olla myös traumaattista ja varsinkin silloin, jos lapsi on imetetty ja yhtäkkiä tissit vain katoavat. Onhan se lapselle tarumaattista. Ei se sitä tarkoita, että koko elämä olisi sen myötä piloilla.