Olemisen sietämättömyys

Eräs muusikko sanoi kerran: "Olen todella iloinen, koska tiedän että jonain päivänä kuolen."

Mua on ruvennu hieman ihmetyttämään/pelottamaan tuo, nimittäin huomasin myöhemmin tämän olevan oikeasti rohkaiseva ajatus. En ole ylpeä tuollaisesta ajattelutavasta, mutta se on ainut jonka avulla pysyn selväjärkisten kirjoissa.. tokkopa minä noista ole ikinä välittänytkään.

Kaipuun/ikävän tunne ei vain häviä. Harmillista ettei mua oo tehty jaksamaan yksin. Nimittäin tunnen ihmisiä ketkä jaksaa. Mä oon kyllästynyt kaikkeen. Hieman pettynyt: "Tässäkö tämä nyt oli?". Uskomatonta, mitä nainen voi saada aikaan tekemättä yhtään mitään. Olisi parempi menettää kädet, ettei tarvitsisi syleillä ilmaa, menettää pääkin ettei tarvitsisi pyöritellä samaa vanhaa mielessä loputtomiin.

On jopa huvittavaa etten ole enää edes masentunut (vaikka tekstistä voisi sellaista päätelläkkin). Ei. Olen täysin tyyni. Silmät tuijottaa tyhjää. Miksi kirjotin tämän? En todella tiedä. Ehkä tämä on typeryyteni huippu, intrawebissä todistella olevansa edelleen osa "systeemiä". :3
8273
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

mihin suutaan suomea viestis heität?

Äänestä
  • Ei sillä ole niinkään väliä. Ei tämä ketään täällä käyviä koske.

    Äänestä

itse tehnyt juuri sitä, mitä muilta itsellesi haluat? Siis:
OLETKO KOSKAAN MENETELLYT SITEN, MITEN HALUAT ITSEÄSI KOHTAAN MENETELTÄVÄN?

Ratkaisu on siinä!

Äänestä
  • ja ratkaisu on?......... olen puhunut! En saanut "tilaisuutta" sanoa sitä minkä itsekin olisin halunnut kuulla......siksi tämä on näin ihan väärinpäin:( Ei ole ihme jos asiat sotkeentuu.....et ole sinäkään kovin "helppo" tapaus = haaste sanoisit minulle:)

    Et ole haaste olet paljon enemmän:) saman laittaisin sp:n mutta ei varmaan tule "vastakaikua" jotta turhaa laitan kahteen eri paikkaan....:)

    Äänestä

  • menen pian tohtorille, otan pojan mukaan:) kirjoitti:

    ja ratkaisu on?......... olen puhunut! En saanut "tilaisuutta" sanoa sitä minkä itsekin olisin halunnut kuulla......siksi tämä on näin ihan väärinpäin:( Ei ole ihme jos asiat sotkeentuu.....et ole sinäkään kovin "helppo" tapaus = haaste sanoisit minulle:)

    Et ole haaste olet paljon enemmän:) saman laittaisin sp:n mutta ei varmaan tule "vastakaikua" jotta turhaa laitan kahteen eri paikkaan....:)

    "ei varmaan tule....". Mistä tiedät, voi tulla paljonkin kaikua. EI LUULO OLE TIEDON VÄÄRTI. Ja mitä sitten, jos ei tule, mitä menetät siinä, kysyn, MITÄ MENETÄT?

    Itse olen eräälle henkilölle (m) laittanut tekstiviestejä, ja enkä ole saanut vastakaikua. Mitä sitten, en menettänyt siinä mitään, vaikka en saanutkaan kyllä mitään, pelkkää epätietoisuutta. Tuo esimerkkinä vain. Eivät toiset jätä vastaamatta viesteihin, vaikka itse niin teetkin. Tai sitten he jättävät tieten vastaamatta; harkitsevat, eivät tiedä, eivät ehdi yms.

    Äänestä

  • hei haloo kirjoitti:

    "ei varmaan tule....". Mistä tiedät, voi tulla paljonkin kaikua. EI LUULO OLE TIEDON VÄÄRTI. Ja mitä sitten, jos ei tule, mitä menetät siinä, kysyn, MITÄ MENETÄT?

    Itse olen eräälle henkilölle (m) laittanut tekstiviestejä, ja enkä ole saanut vastakaikua. Mitä sitten, en menettänyt siinä mitään, vaikka en saanutkaan kyllä mitään, pelkkää epätietoisuutta. Tuo esimerkkinä vain. Eivät toiset jätä vastaamatta viesteihin, vaikka itse niin teetkin. Tai sitten he jättävät tieten vastaamatta; harkitsevat, eivät tiedä, eivät ehdi yms.

    taas väärinkäsityksiä....tiedä mitä uskoa? Varsinkin jos viesti koskee, esim. työasioita ja.....
    välähtää vasta myöhemmin että olikohan tämä oikeasti minulle siksi???????? ja jne...
    onpa ollut vielä senkin jälkeen epäuskoa....miksiköhän? No toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.... ja että tilanne on ollut juuri sellainen että sitä on vaikea uskoa ellei saa tilaisuutta kertoa miksi en vastannut tai "haloo" vastannut..... kylläpä tulee tekstiä..... etkö voisi vielä yrittää uudelleen? Oletko antanut periksi?

    Äänestä

  • olikohan sulta tämä edes.....Tohtorille kirjoitti:

    taas väärinkäsityksiä....tiedä mitä uskoa? Varsinkin jos viesti koskee, esim. työasioita ja.....
    välähtää vasta myöhemmin että olikohan tämä oikeasti minulle siksi???????? ja jne...
    onpa ollut vielä senkin jälkeen epäuskoa....miksiköhän? No toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.... ja että tilanne on ollut juuri sellainen että sitä on vaikea uskoa ellei saa tilaisuutta kertoa miksi en vastannut tai "haloo" vastannut..... kylläpä tulee tekstiä..... etkö voisi vielä yrittää uudelleen? Oletko antanut periksi?

    ole periksi antavaa tyyppiä, kun kyseessä on paljon.
    Itse olisin jo kauan sitten laittanut sp viestejä, mutta en halua kovin yleisiin osoitteisiin kirjoitella, pitäisi olla henk.koht. olen tarkka näissä asioissa. Et nyt varmaan ole sama hlö(m) ketä tarkoitan, kun en kyllä työnumeroihin ole muutamaan kk:een kirjoitellut.
    Annan periksi vasta sitten, kun näen tai kuulen (ei täällä palst.) sanan: Hyvästi!

    Äänestä

tuon asiasi hyväksi? Onko ihmissuhteesi loppuunkaluttu, vai liekö mahdollisuutta korjausliikkeeseen?

Lopputuloksesta riippumatta elämällä on varmasti vielä jotakin tarjottavaa sinulle. Kukin meistä rämpii omassa suossaan, välillä syvemmälläkin, ei se siltikään ole mikään syy antaa periksi. Ympäristössä on aina joku, jonka vuoksi täytyy jaksaa yrittää, vaikka helpointa olisikin luovuttaa. Heikkoutensa tunnistaminen on vahvuutta, joten taidat olla sittenkin oikealla tiellä. Kasvaminen vaan on harvoin kivutonta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Awwsome kirjoitti:

Eräs muusikko sanoi kerran: "Olen todella iloinen, koska tiedän että jonain päivänä kuolen."

Mua on ruvennu hieman ihmetyttämään/pelottamaan tuo, nimittäin huomasin myöhemmin tämän olevan oikeasti rohkaiseva ajatus. En ole ylpeä tuollaisesta ajattelutavasta, mutta se on ainut jonka avulla pysyn selväjärkisten kirjoissa.. tokkopa minä noista ole ikinä välittänytkään.

Kaipuun/ikävän tunne ei vain häviä. Harmillista ettei mua oo tehty jaksamaan yksin. Nimittäin tunnen ihmisiä ketkä jaksaa. Mä oon kyllästynyt kaikkeen. Hieman pettynyt: "Tässäkö tämä nyt oli?". Uskomatonta, mitä nainen voi saada aikaan tekemättä yhtään mitään. Olisi parempi menettää kädet, ettei tarvitsisi syleillä ilmaa, menettää pääkin ettei tarvitsisi pyöritellä samaa vanhaa mielessä loputtomiin.

On jopa huvittavaa etten ole enää edes masentunut (vaikka tekstistä voisi sellaista päätelläkkin). Ei. Olen täysin tyyni. Silmät tuijottaa tyhjää. Miksi kirjotin tämän? En todella tiedä. Ehkä tämä on typeryyteni huippu, intrawebissä todistella olevansa edelleen osa "systeemiä". :3

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu