Olen itse 18 vuotias nainen ja olen ihastunut 30-vuotiaaseen mieheen. Tapasin hänet työpaikalla. Tämä mun "ihastuminen" on kestänyt jo puoli vuotta. Katseita vaihdetaan ja tervehditään´,mutta ei muuta. Epäilen ikäeroa liian suureksi,joten olen pitänyt ihastumiseni vain omassa päässä ja haaveillut hänestä salaa. Olenko tehnyt oikein vai olenko mahdollisesti menettänyt jotain hyvää?
ikäerosta
minä vaan
102488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuskinpa ikäerolla on väliä suuntaan jos toiseenkaan. Olet katsonut liikaa amerikkalaisia sarjoja, joissa toimistoissa vain kuherrellaan eikä tehdä lainkaan töitä. Mies on siellä tekemässä töitä, kun sinä virheellisesti keskityt silmäpeliin. Älä hyvä ihminen sotke asioitasi työpaikalla! Työpaikka ei näinä päivinä ole selviö. Potkivat vielä sinut sieltä pois kun aiheutat työpaikallasi harmia ja jännitteitä.
Minäkin ihastuin entisessä työpaikassani itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen, olin silloin 19-v. Aikani miehestä haaveiltuani uskaltauduin lopulta juttelemaan hänen kanssaan ja pyysin häntä kanssani kahville. Kaikki meni juuri kuten olin unelmoinut ja päädyimme yhteen :).
Olen itsekkin hieman päälle 20:nen ja kiinnostukseni on 40:set miehet. En tiedä onko se normaalia, mutta jotenkin se on itselleni ok. Ne ei oo enään pojuja ja muutenkin henkisesti ne on kypsempiä ihmisenä. Tasapainoinen elämä ja ne eivät vouhota sinne tänne. Ja jos yks ei onnaa kyl, muitakin on! En kuitenkaan etsi tarkoituksella, mutta jotenkin aina päädyn vanhenman miehen kainaloon. Ja mitä hyvästä tiedän, niin ne osaavat temput! Ei tarvii opettaa, mistä me tytöt tykätään! HIH HIH HIH.
Vain sinä itse tiedät onko ikäero liian suuri. Jos se sinulle ei ole ongelma eihän sillä sitten ole väliä mitä muut ajattelevat!?
Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle!
Yhteinen elämä ja seurustelu on niin monista asioista kiinni, ettei ulkopuoliset välttämättä voi ottaa kantaa asiaan.
Luulen, että ihmiset jotka ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa sekä omaavat keskenään suuren ikäeron miettivät tavallista paremmin itsekin syitä moiseen.
Tämä tietysti siinä tapauksessa, että kyseessä ei ole lapsen ja iäkkään aikuisen välinen suhde.
Jos vastapuolena on lapsi on kyseessä hyväksikäyttö.
Ihminen kasvaa ja muuttuu iän myötä. Henkiset muutokset ja henkinen kypsyys ratkaisevat.
Pitkä ja onnellinen parisuhde perustuu eniten henkisiin asioihin kuin pelkään fyysiseen olotilaan!
Kannattaa tarttua hetkeen ja elää.
Miettiä mitä haluaa tulevaisuudelta ja tehdä asiat mieleisikseen.
Minulla oli aikoinaan sama tilanne. Menimme vihille jne. Kun 20v oli kulunut huomasin että ikäeromme on liian suuri,asiat kulkivat eri teitä. Ota riski jos rakastatte toisianne mutta muista edessä on suuri vaikeus kun alat ikävöimään ikäisiäsi miehiä.
Ikäero ei ole pelkästään numeroita. Itse seurustelin 3 vuotta 15 vuotta vanhemman naisen kanssa...Olen nyt 30v...Ja meidän juttu päättyi siihen,että naisen mielestä mun piti löytää nainen ,joka voi antaa minulle lapsen....
Erosta on aikaa....mutta yhä edelleen hän on mielessäni..ja kukaan "omanikäiseni" ei ole päässyt edes lähelle siinä, millainen hän oli.
Asioista puhuminen, hellyys,omana itsenä olemisen helppous jne...kaikki oli todella helppoa...ei voi edes verrata....ja seksi...Oli jotakin ihan toista....siis ainutkertaista...siis hän oli yksinkertaisesti ihana,ainutlaatuinen nainen...ja uskon että hän olisi ollut minulle se yksi ja oikea....Ero johtui pelkästään ikäerosta...joten ikä ei ole pelkästään numeroita...Ja tietysti siitä sai kuulla niin tutuilta ja sukulaisilta...
Kuitenkin jos kaksi ihmistä löytää toisistaan ns."soulmaten" ei ikäero ole ratkaiseva.Uskon niin...
ei se ikää katso kun kolahtaa!!!!!!!!!!!!
Se ei välttämättä katso todella ikää kun kolahtaa. On kuitenkin katsottava hieman elämäntilanteita.
30-vuotias mies haluaa ehkä jo sitoutua, asettua aloilleen ja löytää sen jonka kanssa viettää seuraavat 40 vuotta ... oletko Sinä valmis siihen?
30-vuotias mies haluaa ehkä jo mennä naimisiin ja hankkia lapsia ... oletko Sinä valmis siihen?
Minä en olisi välttämättä.. Parinkympin tietämillä olevalla on vielä elämänrakennus kesken sekä valinnat ja virheet tekemättä. Mutta minä olenkin tällainen inhorealisti. Onnea kuitenkin, mihin valintaan sitten päädytkin.
On totta, että pojut on poikia. Mutta vanhemmissa miehissä on kuitenkin sharmia ja paljon muutakin. Joku aikaisemmin on kirjoitellut vastaavasta asiasta. Hän ilmeisesti tajuaa sen minkä minäkin. Suosittelen ainakin kokeilemaan!:}}}}}})