Minulla on ollut vakaa itsetunto jo pitkän aikaa, mutta jotenkin viime aikoina alkanut horjumaan. Tuntuu että kaikki muut ovat paremmannäköisiä, viisaampia ja kaikilla on muutkin asiat kunnossa. Onko silloin itsetunnossa vikaa, jos päivät pitkät vain ajattelee itseään, ja yrittää turhaan löytää itsestään jotain hyvää? Kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta edes sen vertaa että puhumaan olisi tullut ilman pakkoa. Jahkailen koko ajan tälläistä täysin turhaa pääni sisällä taukoamatta. En osaa olla hiljaa itselleni ja rentoutua. Tuntuu etten koskaan saa "mielenrauhaa" itseltäni.
Miten voisi olla hyvä itsetunto jos ei tunne itseään hyväksi? Milläs tuntea itsensä hyväksi jos ei ole ainakaan hyvännäköinen eikä tunnu toisten silmissä hyväksytyltä? Varsinkaan kun ei ole ikinä mitään harrastanut jonka takia olen kuitenkin menettänyt olennaisia asioita nuoruudesta.
Kouluni sentään olen hoitanut hyvin, mutta en mitenkään loistavasti. Tosin kertooko se jotain nykykoulutuksen tasosta että toisella kädellä hutaisten minäkin sain lähemmäs ysin keskiarvon peruskoulusta.
Miten voisi olla hyvä itsetunto jos ei tunne itseään hyväksi? Milläs tuntea itsensä hyväksi jos ei ole ainakaan hyvännäköinen eikä tunnu toisten silmissä hyväksytyltä? Varsinkaan kun ei ole ikinä mitään harrastanut jonka takia olen kuitenkin menettänyt olennaisia asioita nuoruudesta.
Kouluni sentään olen hoitanut hyvin, mutta en mitenkään loistavasti. Tosin kertooko se jotain nykykoulutuksen tasosta että toisella kädellä hutaisten minäkin sain lähemmäs ysin keskiarvon peruskoulusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se kertoo että teit ahkerasti töitä sen eteen.
Ei sitä niin mitenkään tosta vaan saada.
Minä yritin huitasemalla mutta ei ollu lähelläkään ysiä saati kasia.