Elämä on ihanaa

Myöhästyneet onnittelut! Ei munkaan 18-vuotissynttäreitä muistanu kukaan muu kuin äiti...

Jotkut eivät vain pysty yrittämään... Tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ajaudutaan epätoivon alhoon. Surullista, mutta totta.

Tiedän kirjoitti:

Jotkut eivät vain pysty yrittämään... Tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ajaudutaan epätoivon alhoon. Surullista, mutta totta.

Joo totta, joku vuosi sitten jakso viel yrittää mut nyt on jo niin pohjalla että on enään mahdotonta saada normaali elämää takas vaikka kuinka haluaisi.
Sama tilanne jatkunu jo niin kauan että ei yksinkertasesti pysty enään pääsemään eroon siitä eli oon luultavasti jumissa samassa tilanteessa koko ikäni mut ei voi mitään oon jo tottunu olemaan yksin joten eipä sillä oo väliä enään..

Tiedän kirjoitti:

Jotkut eivät vain pysty yrittämään... Tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ajaudutaan epätoivon alhoon. Surullista, mutta totta.

Oot oikeessa sillä oon ollu jo niin kauan pohjalla että ei vaan pysty enään yrittämään vaikka kuinka haluaisi, ja todellakin on tullut yritettyä kaikenlaista mut nyt ei vaan yksinkertasesti jaksa enään. Pienetkin asiat ovat jo todella vaikeita ja käyvät aina entistä vaikeammaksi esim kauppaankin alkaa olla jo vaikea raahata itsensä, mut oon jo niin tottunu oleen yksin et eipä oo väliä enään vaikka välillä tuntuu et sekoon kohta.
Mut en vaan tajuu mikä mussa on vikana että en kelpaa kenellekkään kaveriksi, on kehuttu söpöksi ja siihen se sitten jääkin.. Oon aina kohtelias muille ja en oo ylimielinen ja en puhu muista pahaa enkä juo enkä edes polta, ja oon muutenkin maanpinnalla oleva, kait pitäis olla joku "massa-teini" ja ryypätä ja rellestää ja esittää et kelpais ..?
Ja joku sano että pitäis olla yritystä enemmän niin sitä on kyllä ollut ja liikaakin mutta aina ku yrittää jotaki niin siitä tulee vaan huonompi mieli epäonnistumisien takia...
Ja oon kokeillu netissäkin jutella muille mut kävi silleen esim et lisäsin yhen tyypin ja sit parin viikon jälkeen se ilmeisesti poisti mut mesestään et kiitti sillekkin... En oo sen jälkeen lisännyt ketään

aloittaja kirjoitti:

Oot oikeessa sillä oon ollu jo niin kauan pohjalla että ei vaan pysty enään yrittämään vaikka kuinka haluaisi, ja todellakin on tullut yritettyä kaikenlaista mut nyt ei vaan yksinkertasesti jaksa enään. Pienetkin asiat ovat jo todella vaikeita ja käyvät aina entistä vaikeammaksi esim kauppaankin alkaa olla jo vaikea raahata itsensä, mut oon jo niin tottunu oleen yksin et eipä oo väliä enään vaikka välillä tuntuu et sekoon kohta.
Mut en vaan tajuu mikä mussa on vikana että en kelpaa kenellekkään kaveriksi, on kehuttu söpöksi ja siihen se sitten jääkin.. Oon aina kohtelias muille ja en oo ylimielinen ja en puhu muista pahaa enkä juo enkä edes polta, ja oon muutenkin maanpinnalla oleva, kait pitäis olla joku "massa-teini" ja ryypätä ja rellestää ja esittää et kelpais ..?
Ja joku sano että pitäis olla yritystä enemmän niin sitä on kyllä ollut ja liikaakin mutta aina ku yrittää jotaki niin siitä tulee vaan huonompi mieli epäonnistumisien takia...
Ja oon kokeillu netissäkin jutella muille mut kävi silleen esim et lisäsin yhen tyypin ja sit parin viikon jälkeen se ilmeisesti poisti mut mesestään et kiitti sillekkin... En oo sen jälkeen lisännyt ketään

Lue lisää

Niin. Joskus tuntuu että ihmiset hyväksytään jossakin yhteisössä pikemmin laiskuutensa ja piittaamattomuutensa takia kuin siksi että he kohtelevat muita hyvin. Mutta voi kai ajatella, että massat käyttäytyvät näin, tämä on massojen ajatus mukavasta ihmisestä. Ystävyyteen tarvitaan, että joku, persoonallinen omanlaisensa ihminen, huomaa meidät persoonallisina omanlaisinamme ihmisinä. Eli massojen tarjoama ystävyys ei tässä mielessä ole ystävyyttä.

Luulen, että meille jokaiselle, minullekin, jolla on vain yksi ystävä, löytyy kyllä niitäkin ihmisiä, jotka meistä pitävät ihan omana itsenämme. Välillä voi uskonpuute iskeä, jos kohdellaan pitkään pahoin ja välinpitämättömästi. Kuitenkin elämä on ennustamatonta, sattuma voi tuoda tiellemme uusia tilanteita ja ihmisiä, joista emme tienneet mitään. Kunhan pidämme silmämme auki ja koetamme itsekin tarttua tilaisuuteen parhaamme mukaan. Vielä evästys runoilija Helena Anhavalta:

"Ei yksi voi olla niin kuin kaikki, eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa tullakseen hyväksytyksi."

Tsemppiä meille yksinäisille. Vaikka syksy pimenee niin uskokaamme ystävyyden liekkiin.

Aijaa? Ja minä voin sanoa, että 100% varmuudella se Jumalasi EI vastaa mihinkään.

Minulla samanlainen tilanne kuin sinulla aloittaja, olen sinua neljä vuotta vanhempi. Opinnot keskeytetty, ei töitä, ei koulutusta, ei ystäviä, ei mitään.

epäonnistunut elämässä kirjoitti:

Aijaa? Ja minä voin sanoa, että 100% varmuudella se Jumalasi EI vastaa mihinkään.

Minulla samanlainen tilanne kuin sinulla aloittaja, olen sinua neljä vuotta vanhempi. Opinnot keskeytetty, ei töitä, ei koulutusta, ei ystäviä, ei mitään.

Lue lisää

Kokeile. : )

: ) kirjoitti:

Kokeile. : )

Muut kuin mi mamma. Siltä saan varmaan ensi vuonnakin postikortin. Tämän vuoden puolella kerkesin jo innostuakin, että nyt on asiat paremmin. Joulupirskeet! Onnentoivotukset ystävältä!

Mutta eipä kestänyt kauaa ennenkuin tämä ystävyys päättyi. Mulla ei ole uutta että ystävyydet päättyy. Nyt se vain päättyi ennätys lyhyessä ajassa ja olen paljolti samassa tilanteessa, mitä olen ollut ylä-asteesta saakka. Ystävät käy vähiin... en osaa sanoa että onko mulla enää yhtään ystävää. Ei ainakaan yhtään oikeaa tällähetkellä... niinkuin ei ole ollut vuosiinkaan, ennen tätä vuotta, jolloin onnistuin edes yhden ystäväsuhteen muodostaa. Tuntuu aivan hirveältä rangaistukselta että tämäkin ystävyys vietiin minulta... ja sekin vain parin mokan vuoksi.

Ensivuosi on toivottavasti parempi. Mutta tällähetkellä en jaksa uskoa. Uskoinhan tästä keväästä lähtien että asiat parantuisi. Mutta kun ne pienen onnen jälkeen menivät takaisin vanhoille raiteilleen, niin en hirveästi usko että synttäri onnentoivotuksia tulen saamaan ensikään vuonna keneltäkään muulta kuin omalta äidiltä. Mutta toivon silti parasta.

Älä sinäkään vaivaudu epätoivoon. Itsekin yritän välttää sen, ja elää toivossa että nykyisistä tuttavuuksista kehkeytyis oikeita ystävyyssuhteita korvaamaan sen ystävyyssuhteen jonka menetin. Vaikka edelleen toivon että nekin välit pystyisi jossain vaiheessa paikkaamaan.

Mutta jaksamisia sullekin :) Ja toivottavasti säkin saat vielä niitä ihmisiä jotka toivottaa sulle hyvää syntymäpäivää ja ovat siellä sun tukenas.

voi kyllä tulla, ennemmin tai myöhemmin. Samoin ystävää/ystäviä kannattaa kyllä pyytää elämäänsä mutta ei niitä välttämättä saa. Oma kokemukseni todistaa siitä ja tuo kokemus kantaa kymmenien vuosien ajan jakson!