Entinen työtoverini sai aina dramaattisia moraalisuuden puuskia ollessamme töissä, kuinka hän muka kärsii joutuessaan hyväksymään minut.
Hän tahtoi peitellä omia ongelmiaan, suuttui kun sanoin, en ole tehnyt mitään, mitä eivät muutkin ole tehneet.
Päättelen kärsimyksen johtuvan siitä, että on ollut vaikea hyväksyä, että hän on sairas. Mitä mieltä olette?
Hän tahtoi peitellä omia ongelmiaan, suuttui kun sanoin, en ole tehnyt mitään, mitä eivät muutkin ole tehneet.
Päättelen kärsimyksen johtuvan siitä, että on ollut vaikea hyväksyä, että hän on sairas. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tarkemmin, millaista hänen käytöksensä oli. Kyllähän luonnehäiriöisiä ja ikäviä ihmisiä työpaikoilla pyörii. Ei kenenkään tarvitse kuunnella erilaista persoonallisuuttaan koskevia kielteisiä huomautuksia. Kyllä vika on silloin sanojassa. Sanoudu irti turhasta sanomisten miettimisestä ja kuittaa ne vain toisen henkisillä ongelmilla.
suuriin silmiinsä, oikein piiskasi itseään tähän tunnetilaan. Emme edes riidelleet, mutta toiset olivat ahdistuneita, mikä nyt taas on pielessä. Sitten hän vei aina kahvikuppinsa eri paikkaan, koska oli muka niin järkyttynyt, kun hänen miehensä sanoi juoruamisesta, ja minä olin syypää, koska olin aiheena.
En vihannut häntä, kärsin vain tästä tunteilusta.