aina ajatellaan vain että "joo, astutetaampa nää kaksi eri rotuista ku ne molemmat on niin nättejä".
Mutta! ikinä ei ajatella niitä kahta rotua tyyppinä...eli vertauskuvallisesti:
tipsu ja kääpiövillis>>>> raukkaparalla saattaa tulla villiksen kallo ja tipsun aivot....ja poks jossain vaiheess käy kalpaten, silmät lentää pellolle. tai jokin kevyt rakenteinen koira astutetaan tukeva rakenteisella (tai toisinpäin) siinäkin vaarana että tulee raskasrakenteisia heikko koipisia...näitä esimerkkejä ois vaikka kuinka mut toivottavasti tajuatte pointin. ei ne kaikki mixit (varsinkaan pitkälle jalostettujen) ole terveitä kuten puhutaan. eri asia on tietty joku karjalankarhukoiran ja norjanharmaan mixaus, nehän ovat tyypiltään niin samanlaisia.
ja mä oon aatellu tän homman ihan maalaisjärjellä, eli en satavarma oo meneekö se luonnossa näin mutta onhan se nähty....
ajatteleeko kukaan samoin ja korjatkaa jos olen väärässä.
Mutta! ikinä ei ajatella niitä kahta rotua tyyppinä...eli vertauskuvallisesti:
tipsu ja kääpiövillis>>>> raukkaparalla saattaa tulla villiksen kallo ja tipsun aivot....ja poks jossain vaiheess käy kalpaten, silmät lentää pellolle. tai jokin kevyt rakenteinen koira astutetaan tukeva rakenteisella (tai toisinpäin) siinäkin vaarana että tulee raskasrakenteisia heikko koipisia...näitä esimerkkejä ois vaikka kuinka mut toivottavasti tajuatte pointin. ei ne kaikki mixit (varsinkaan pitkälle jalostettujen) ole terveitä kuten puhutaan. eri asia on tietty joku karjalankarhukoiran ja norjanharmaan mixaus, nehän ovat tyypiltään niin samanlaisia.
ja mä oon aatellu tän homman ihan maalaisjärjellä, eli en satavarma oo meneekö se luonnossa näin mutta onhan se nähty....
ajatteleeko kukaan samoin ja korjatkaa jos olen väärässä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä tunnen/olen tuntenut sekarotuisia koiria paljon myös, eikä millään niistä ole ollut tuollaisia ongelmia, vaan kaikki ovat rakenteeltaan aivan vanhempiensa rotujen välimuotoja, eli puoliksi isänsä ja puoliksi äitinsä. Esimerkiksi tuttuni dobermannin ja whippetin sekoitus on kevytrakenteisempi kuin dobermanni, muttei yhtä kevytrakenteinen kuin whippet. Se on uros ja painaa 25 kg, eli suunnilleen samanverran kuin dobermanni ja whippet keskimääräisesti. Luonne sillä ei ole yhtä temperamenttinen kuin dobermannilla, mutta enemmän luonnetta sillä kumminkin on kuin whippetillä.
Kaverillani on wels corgi pembroken ja papillonin sekoitus, eli kahden varsin eri rakenteisen rodun risteytys. Sekin näyttää ja vaikuttaa aivan puoliksi isänsä ja puoliksi äitinsä rotuiselta.
Minulla on aivan eri käsitys seropien kehityksestä kuin sinulla, mutta en rupea väittelemään, sillä molemmilla meillä on omat kokemuksemme, enkä voi taata, etten olisi törmännyt vain mainitsemani kaltaisiin seropeihin >>sattumalta>>.
eli miksi ottaa riski, vahingoillehan ei voi toisaalta mitään.
Sairaita rotukoiriako, kuten matalaselkäisiä mäyräkoiria, lyttynokkaisia kingcharlesinspanieleita, jättipäisiä ranskiksia ja löysäihoisia napolinmastiffeja, pitäisi huoletta jatkossa kasvatella?
Nuo sekarotuisten koirien rakennevirheet ovat todennäköisesti kehityshäiriöistä johtuvia, joka puolestaan saattaa johtua vaikkapa emon sairastelusta, sillä monet ihmiset teettelevät himokkaasti koirillaan pentuja piittaamatta koiravanhempien sairauksista, iästä (liian vanhoina) ym. terveydestä.
Mutta minä en kumminkaan ota asiaa niin vakavasti, sillä en ole koskaan kuullut moisista seropeista ennen tätä kyselyä, mutta moisista rotukoirista kylläkin, oikeastaan aivan liikaakin.
En itse pidä tuollaista seropien epäkehitystä mitenkään normaalina. Mutta en ala väittelemään, sillä mahdollistahan se tietysti voi olla, niin seropeilla kuin rotukoirillakin. Varsinkin kun monien rotukoirien vanhemmat ovat molemmat jo valmiiksi vallan rakennevikaisia.
No järki matkassa näissä pitää tietenkin olla. taitaa olla kuitenkin lähinnä pentujen emo joka kärsii näistä "sairaista mixeistä", ei niinkään pennut. Kyllä luonto hoitaa sen niin, että pennuista tulee sopusuhtaisia (jos joku tuntee tapauksen jossa villakoiran kallosta on tipsun aivot poksauttaneet silmät ulos, niin ilmoittautukoot ja minä myödän erehtyneeni :)). Sen sijaan jos teettää esim. toy-puudelinartulla staffi-uroksen kanssa pentuja, voi olla melko varma että tulee ongelmia nartun kanssa joka ei pysty niin isoja pentuja millään synnyttämään. Kannattaa tosiaan tutkia sekarotuisten (erityisesti kääpiökoirien) myynti-ilmoituksia kriittisin silmin, ettei sorru varaamaan koiraa pentueesta jonka synnyttämisestä emo kärsii suuresti.
>>Kannattaa tosiaan tutkia sekarotuisten (erityisesti kääpiökoirien) myynti-ilmoituksia kriittisin silmin, ettei sorru varaamaan koiraa pentueesta jonka synnyttämisestä emo kärsii suuresti.>>
-Niin kannattaa rotukoirienkin, varsinkin bulldoggien, mopsien ja muiden jättikalloisten rotujen. Ja rotukoirilla esiintyy nykyään lukemattomasti perinnöllisiä sairauksia sydänvaivoista rakenneoireisiin.
Mutta hyvä kumminkin, että huolehdit seropienkin terveysasioista.
kivoja mieli piteitä:)
en tietenkään yleistä että kaikki seropit ois sairaita vaan voivat olla hyvinkin terveitä, kuten ystäväni sakemanni-karjalankarhukoira mix, todella näyttävä ja hyvä rakenteinen koira, vaikkakin käytöksessä muita koiria kohtaan olisi parantamisen varaa.
tosiaanki, emähän se eniten kärsii.....
lopuksi tähän vielä että ikinä en voisi ottaa rotukoiraa joilla perinnöllisiä sairauksia lukemattomia. kannatan enemmän mahdollisimman vähän jalostettuja rotukoiria, yhtään vähättelemättä näiden mixejä :)
Minäkin kannatan terveiden koirien kasvatusta, ovat ne sitten rotukoiria tai seropeita. Mutta jos seropeilla teettää pentuja, on oltava myös vanhempien luonteet täysin tiedossa. Samoin rotukoirien, sillä hemmoteltu tai pahoinpidelty koira voi olla hyvinkin käytöshäiriöinen ja rotumääritelmän mukaisesta luonteesta syvästi poikkeava.
Ja kasvattajalla on aina vastuu myös siitä, että koiranpennut saavat kunnolliset omistajat, jotka osaavat kouluttaa ja kasvattaa koiransa oikein sekä tietävät kuinka paljon koira tarvitsee liikuntaa ja tekemistä. Koiria ei saa myydä älyttömille junteille, jotka käsittävät koiran tarvitsevan pelkkää hoivailua ja ruokaa.
näitä kun lukee niin tulee semmoinen olo ettei uskalla ottaa mitään koiraa! kaikilla joku rakennevika tai luonnevika... huh.
mitä jalostetumpi rotu sen sairaampi, mitä alkukantaisempi sen parempi. Sekarotuiset usein terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin rotukoirat, koska upouudet geenit yhdistyvät uudessa yksilössä, eikä sisäsiittoisuutta lähelläkään. Ongelmana voi toki olla synnytyksessä , jos uros on isoa rotua ja narttu pientä , mutta se hoituu keisarinleikkauksella.
eli siinä coton de tulear ia ja cavalier kong charlesia.
onko kellään sellaista koiraa?
tosi söpön tuntuinen,
toimiikohan toi sekotus normisti?