Tänään tuli taas miehen kanssa riitaa samasta asiasta kuin aina ennenkin. Mielestäni mieheni on liian itsekeskeinen ihminen. Olen yrittänyt katsoa tätä ominaisuutta läpisormieni koska kukapa meistä täydellinen olisi. Ihan hyvä mies siinä mielessä ettei ole viinaan tai vieraisiin menevä eikä myöskään väkivaltainen. Saatiin taas kunnon riita aikaan kun hän oli mennyt ominpäin minulta kysymättä sopimaan ensikesän kesälomat. Kuulostaa varmaan naurettavalta ongelmalta mutta meillä on kolme pientä lasta joista yksi koululainen ja keskimmäinen aloittaa syksyllä koulutaipaleen. Mielestäni tällaisista asioista pitäisi tietenkin keskustella meidän vanhempien keskenään, nimenomaan siksi koska on nämä lapset olemassa. Luulisi että moni vanhempi ajoittaisi lomia esim. ekaluokkalaisen koulun alkuun tai koululaisen kesälomalle! Mutta ei, teen omienmielihalujen ja tarpeiden mukaa ja pidän lomani TOUKOKUUSSA! Ollaan oltu yhdessän kohta kaksikymmentä vuotta ja nyt on ruvennut avioero tuntumaan houkuttelevalta ratkaisulta. Nyt haluaisin kuulla tekeekö muut perheelliset kuinka itsenäisiä päätöksiä esim. ajankäytön suhteen! Olinko kohtuuton kun sain RAIVARIT kesälomista. Ja onko puolison itsekeskeisyys riittävä syy erota? Olen "vanhanaikainen" ja jotenkin miehen oman navan tuijottelu ei tunnu riittävältä syyltä erota. Toisaalta raskasta olla ainoa epäitsekäs perheessä. En usko että narsismiin taipuvaista luonnetta voi "parantaa" edes terapialla.
Mitä mieltä?
sdfghjk
7169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän tuo nyt yksistään vielä ole syy erota, mutta mikäli miehesi käyttäytyy aina hyvin narsistisesti eikä ota muita huomioon, niin itse en kestäisi yhtään! Jokaisella meistä on kuitenkin omat kestokyvyt ja kriiteerit parisuhteessa, esim. miehelläni on tapana juoda alkoholia lapsen mennessä nukkumaan, mikä ärsyttää mua, mutta siedän sen vielä, sillä mies ei lähes koskaan juo kuitenkaan känniin eikä ole rapulassa aamulla, hoitaa siis kodin askareet ja on kiltti luonteeltaan (ei käy baarissa eikä ole itsekeskeinen). Joku toinen ei taas kestäisi varmaan yhtään, mutta itselleni ok, mutta minä en taas kestäisi narsismia yhtään. Työpaikalla on yksi sellainen ja se saa mut raivoihinsa!Kukaan ei siis ole täydellinen (minä taas nalkutan miehelle vähän väliä...)
Niin siis mies juo viikonloppuna (pe ja/tai la)
nyt mitään. Hänen lomahan se on. Ehkä haluaa hieman päästäirti arjesta?
minun mielestä se nyt aika vakavaa on jos omin nokkineen tekee tuollaisia päätöksiä, eihän se ole pelkästään hänen asiansa, kuka sitten järjestää koululaisten kesäloma hoitoa ja ekaluokkalaisen koulun alku? Äiti yksin vai? Eikö mies halua viettää lomalla aikaa lasten kanssa? Itse en sietäisi tuollaista, kun on lapsia hankittu niin ei loma ole pelkästään hänen irtiotto arjesta vai voiko äitikin sitten pitää lomansa milloin tahtoo huomioimatta muita.
saanut minäkin!!! kyllä tuollaisista asioista täytyy sopia nimenomaan yhdessä! Kun on perheellinen, ei voi ajatella vain omaa napaansa, vaan on ajateltava koko perheen etuja.
Kyllä parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia, asiat päätetään yhdessä. Jos olisi kyse yksittäisistä lomapäivistä niin asia olisi ihan eri mutta nythän on kyse koko lomasta. Ilmeisesti miehesi ajattelee että kun pitää loman lasten ollessa koulussa ja hoidossa niin sitten pääsee ominensa suhaamaan pitkin päivää. Sen seuraksena teillä vain on todella vaikeampaa hoitaa pienten koululaisten kesälomat. Nyt koitat asiallisesti ja rauhallisesti keskustella miehesi kanssa josko tuota lomaa saisi muutettua vielä. Jos ei tehoa niin kerro ihan rehellisesti että alat olla jo väsynyt hänen käyttäytymiseensä. Onhan se toki niin että toista on vaikea muuttaa, varsinkin jos hän ei edes ymmärrä käyttäytyvänsä kyseenalaisesti.
Moi!Elin yli viisitoista vuotta painiskellen osin samankaltaisten fiilisten kanssa.Mies teki juuri niinkuin lystäsi..myi yhteisen kotimme,vastustelustani huolimatta,osteli uusia autoja,suunnitteli lomat ym muut vapaa-ajat..Kävin itse raskaassa tehdastyössä,kolmivuorossa,lapset oli pieniä ja hoidin mummoni siskoa kotiin..Omaa pankkitiliä en omistanut,tyhmä kun olin,vaan tilini meni miehen tilille.
Kaiken piti ulospäin näyttää täydelliseltä.Jos,ja kun,omat varannot eivät riittäneet mieheni valitsemaan elintasoon,hänen äitinsä mahdollisti taloudellisesti poikansa toiveet.Esim.aluvanteet autoon,joista yksi maksoi enemmän,kuin työmatkoihin tarvitsemani polkupyörä!Ja vaikka tajusin oman vaatimattomuuteni,tuntui,että anoppi ajatteli minun olevan se rahareikä,niinkuin useasti ajatellaan.
Erinäisten tosi inhottavien,en nyt käy niitä tässä ruotimaan,tapausten jälkeen,kelasin mitä minulla on oikeasti vaakakupeissa.."ihana"perhe-elämä,jonka tunsin näivettävän loputkin itsestäni ja toisella puolella minuus,omanarvontunto,tomeruus päättää omista asioistani..Päätin ottaa omat siivet alleni.Mies ei ymmärtänyt,kuinka olisikaan,kun kaikki oli niin hyvin,haluani itsenäistyä.Ostin oman osakkeen,sovimme lasten huoltajuudesta ja tunsin kohentuvani ihmisenä.Keneltäkään en juuri tukea saanut,olihan kaikki näyttänyt hyvältä,muttä sisuunnuksissani en sitä kaivannutkaan.Näin jatkui jonkin aikaa,ja kuin varkain oli mies myynyt kotinsa,ja punkkasi meillä..Homma oli hetken ns normaalia,kunnes huomasin kaiken valahtaneen vanhoihin uomiin..Nostin lopullisesti kytkintä.Jätin miehelle omistamani kolmion ja kaiken,lähdi tuulen huuhtoman pyllyn kanssa..Vain lapsista sovimme.
Nyt elän uudessa suhteessa miehen kanssa,joka on auttanut minua löytämään itseni,ja opettelun kautta tajuan,että päätämme yhdessä viikonlopuista,menoista tuloista ja hankinnoista.
En missään nimessä kuitenkaan ajattele,että kaikki itsekkyys parisuhteessa on pahasta;suuremmista linjoista,ja niistä mistä tietää toiselle olevan merkitystä,tulee voida tasavertaisina keskustella ja päästä sopimukseen,mutta toki omia menoja ja mielipiteitä tulee olla."Hatkojen"ottaminen ei ole ratkaisu,jollei olla yritetty sopia,ja muuttaa toisen mielestä vääriä toimintatapoja,ihmistä ei muuteta,tapoja voi hioa..