En itke miesten perään... etenkään sellaisten joita en ole koskaan saanutkaan. Mutta nyt itken, olen ihan hajalla ja lamaantunut, vaikka en edes tiennyt näin voimakkaasti tuntevani. Kaikki tunteeni sitä miestä kohtaan o(li)vat uusia ja voimakkaita. Nyt kun olen lopullisesti menettänyt kaikki mahdollisuudet hänen suhteensa tuntuu sisällä olevan suuri möhkäle joka puristaa ja painaa ikävästi. Eikä meistä muutenkaan olisi koskaan mitään tullutkaan, mutta tieto siitä, ettei siihen ole koskaan edes mitään mahdollisuuksia enää hajottaa! Minulla oli kuitenkin aina se pieni toivo jos kuitenkin...
Voi ei näin
milline
2351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"sisaria" riittää pilvin pimeneviin ,jos se sua yhtään lohduttaa
Ei lohduta... Olisi pitänyt jotain tehdä sillon kun vielä oli mahdollisuus, ja nyt harmittaa niin paljon. Tosin mistä olisin voinut tietää, että se loppuu näin yhtäkkiä vaan. Vieläkin pieni ääni sisällä sanoo, että jos sen olisi tarkoitus tapahtua, niin varmasti vielä näemme jossain.