Vain välttämättömimmän tarvitset,
sen vaatimisen kuitenkin hallitset.
Päivät kuluvat,
vanhenet,
yöt vaihtuvat,
viisastut?
Pyyteettömästi aina rakastat.
Pystyisinpä samaan...
Koskaan emme takaisin saa
onnemme päiviä, öitä, hetkiä,
yhteisiä retkiä.
Nauttikaamme niistä tässä,
ihmisen hetkessä kiitävässä!
Voiko aidompaa rakkautta olla?
http://www.youtube.com/watch?v=I0JqO92ev2c
sen vaatimisen kuitenkin hallitset.
Päivät kuluvat,
vanhenet,
yöt vaihtuvat,
viisastut?
Pyyteettömästi aina rakastat.
Pystyisinpä samaan...
Koskaan emme takaisin saa
onnemme päiviä, öitä, hetkiä,
yhteisiä retkiä.
Nauttikaamme niistä tässä,
ihmisen hetkessä kiitävässä!
Voiko aidompaa rakkautta olla?
http://www.youtube.com/watch?v=I0JqO92ev2c
Vastaukset 12
Vanhimmat
En tiedä, saammeko Rakkaudestamme sanaakaan
takaisin, niiden joka tavun nauttimisesta sitä,
miten niistä niin nautin, vaikka olit kaukana,
enkä Sinua nähnyt, silti niin syvästi
tunsin.
En minä tiedä onko se pyytettömyyttä tai pystymistä,
onko se joku vyöry kuin koski sisällä, joka vain
tulee ja tempaiseen mukaansa, minä vain
kokemusmaailmani rajoilla Rakkauden
tajusin.
Ei, älä kysy minulta aitouden perään Rakkaudessa,
ei sydän niin lyö ja veri kiehu, yö maalaa kuvia
mieleen Sinusta, ellei se ole niin aitoa, kun
vain elämä on. Elämän, tämän polun,
parhaat hetket.
Mikään askelissa maailmassa ei niin tunnu, enkä minä
mitään pyydä takaksin, kun kaikki on ikuisesti
minulla tallessa, joka säe, joka retkeni sinuun,
kaikki, piirrettynä sisälleni, sinun kynäsi
hellät jäljet...
jotka ovat aitoja kuin Sinä..
http://www.youtube.com/watch?v=iGSr1nZrUPc&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun Rakastaa, aika ei kuluta, se hyväille.
Tunti eri rasita, vaan koskettaa.
Päivä eri uuvuta, vaan voimistaa.
Ei siinä tarvita aitouden leimasinta,
vain elämä ja Rakastaminen.
Rakkausrunosi oli hieno ajatus taitettuna
tekstiksi, joka tuli ja tuntui heti.
Aitoa ja raikasta Runoa, säkeet
elivät ja kulkivat.
Lukemisen nautinto ja jää mieleen.
Hieno Runosi.
Iloa ja voimia päivääsi.
Osaatpa hyvin kuvata rakkauden ihmeellistä oloa - niin häkellyttävän hyvin. Tunnistan - juuri noin se menee. .
Vaikka itse kirjoitan runoja, rakkaus on niin suuri asia, että se ei tahdo "sopia sanojen sisään", mutta Sinä osasit kertoa sen.
Avarsit maailmaani - kiitos kauniista runostasi.
vastarunostasi. Taidat tietää mistä puhut?
Kaunista, kaunista...
Vaikka olenkin mies, miksi häpeäisin sitä, että
Rakkaus on tärkeää minulle ja että olen heikko
ja särkyvä Rakkaudessa. Mustasukkainen hänestä
ja omistamisen haluinen kuin aarteesta ollaan.
Vaikka hän ei ole, aamussani halaan häntä
kuin virelläni olisi, hyväilen mielessäni, niin
kuin Rakkainta hyväillään. Tunnen kaipuuta,
ikävää, olen niin täynnä kokonaan häntä.
Miksi miehenä piilottaisin nämä tunteet, kätkisin
jonnekkin miehisyyden historian jyrinään ja
kivettymään. Kun voin ilmaista, olla tunteva ja kokeva
yksilö, mies ja huutaa sielullani avointa Rakkautta.
Miksi ohuita sanoja, läpinäkyviä lauseita, Rakastamisen
raottamista. Kun voi kertoa kokonaisena ihmisenä ja
nöyrtyä Naisen edessä kertomaan, että hän
on ainutlaatuinen ja tärkeä. Kaikkein Rakkain...
ja Hän on elämälle, miehen elämälle,
suurin tarkoitus..
http://www.youtube.com/watch?v=ZvpC03jPMsE
Miten sanoa itsestään Rakkaudessa kuin
että avaa jotain, mikä Rakastamiselta tuntuu,
ilmaiseen sen, mikä aidolta maistuu.
Vain tämä yksi elämä, tämä lyhyt hyppy
maailmankaikkeudessa, sitten hiljaisuus,
siksi sinun kanssa, Rakkaudessa.
Pois yksinäisyyden varjot ja tylsyyden
hämärät, katkeroituminen. Sinä Minun syliin,
katseet, kosketukset, luottamus, Rakastuminen.
Miten muuten kertoa, kun on aikaa niin vähän
ja Rakkaus kauneinta, mitä kullasta, hopeasta,
arvokkainta omaisuuttani nauttia Sinusta...
eikä mikään ole vertaistasi.
http://www.youtube.com/watch?v=CAsTHHh3ZG0
Kirjoitat hyvin kauniisti. Kaikki herkkä ja kaunis on niin helposti särkyvää. Miltei hengitys salpaantuu, etten mitään rikkoisi. Pidän elämän ihmeenä, että saan lukea näin naista/ihmistä arvostavaa tekstiä.
Arvostan avoimuuttasi ja rohkeuttasi - ehkä minäkin opin joskus. . .
Lämmin kiitos - iloitsen taitavuudestasi - kaikkea hyvää tähän iltaasi toivotan.
Runosi oli herkullisen hyvä.
Sai mielen hersymään:)
Kiitos päivään tähän
niiaan, ja iloinen olen ilon tuottamisesta sinulle, Hänelle ja kenelle tahansa. Iloa on tässä maailmassa niin vähän.
...rakkaus ei kadehi, ei kerskaa, ei pöyhkeile...uskon, että pyyteetöntä rakkautta
löytyy meistä ihmisistäkin ei vaan Raamatun kirjoituksista.
Pidin runostasi ja Kiitos ihanasta videosta, en ole nauranut pitkään aikaan niin makoisasti...
rytmi veressä... :))
kommentistasi!
Valitettavasti linkin osoite muuttui, laitanpa tähän sen uuden, jos joku on kiinnostunut:
http://www.youtube.com/watch?v=LNdT2LhKoUA
Jos hyväksyy toisen itsenään, onko itsekästä olettaa, että toinenkin hyväksyy sinut sellaisena kun olet? Oikeus esittää ajatuksia ja toivomuksia lienee molemmilla. Pieni asioita kirjoitettuna, suuria toteutettuna.
Jokainen vanhenee, se lienee fakta, viisastuuko, ehkä, tai sitten ei. Erilaisiin näkökohtiin tutustuminen avartanee meistä jokaista, ehkä sitäkin voi jossain tapauksessa kutsua viisastumiseksi.
Tällaisia mietin kirjoituksestasi.
Ps. Kumpikaan linkkisi ei toimi enää..
mietteistäsi. Samoilla linjoilla kulkee ajatuksesi kuin minunkin. Viisaus on toivottavasti ominaisuus joka kokemuksista kasvaa. Olisihan se aika masentavaa, jos emme kokemuksistamme, virheistämmekin, mitään oppisi.
Harmillinen linkki... yritänpä vielä kerran:
http://www.youtube.com/watch?v=ikTxfIDYx6Q
Hyvää syysviikonloppua niin sinulle kuin kaikille muillekin paikalle osuville. Hymyä huuleen!