Ajattelin tässä kyysä, että onko ollenkaan apua perheneuvolasta??
Meillä on uusperhe ja sen pyörittäminen ei ole kovinkaan nannaa joskus on tosi ihania päiviä ja kaikki on hyvin, mutta sitten tulee ihan kauhee päivä ja ei kaikki mene hyvin..
On päiviä kun hyväksyn vanhemman lapsen, joka on mieheni puolelta mutta sitten on päiviä kun en voi sietää sen käytöstä mua kohtaan ollenkaan!
Onko minussa se vika, että kaikki menee päin mäntyä!?
Joskus mieheni syyttää mua kaikesta. Mulla on kauhee stressi siitä kun hän tulee illalla kotiin että onko täällä nyt varmasti siistä ja onko ruoka valmis kun hän tulee töistä, mulla on täällä 3 lasta hoidettavina, nuorin on 3kk. Joskus olen niin masentunut, että haluisin irrottaa otteen tästä koko hommasta! saisinko vinkkejä!!!:D
Meillä on uusperhe ja sen pyörittäminen ei ole kovinkaan nannaa joskus on tosi ihania päiviä ja kaikki on hyvin, mutta sitten tulee ihan kauhee päivä ja ei kaikki mene hyvin..
On päiviä kun hyväksyn vanhemman lapsen, joka on mieheni puolelta mutta sitten on päiviä kun en voi sietää sen käytöstä mua kohtaan ollenkaan!
Onko minussa se vika, että kaikki menee päin mäntyä!?
Joskus mieheni syyttää mua kaikesta. Mulla on kauhee stressi siitä kun hän tulee illalla kotiin että onko täällä nyt varmasti siistä ja onko ruoka valmis kun hän tulee töistä, mulla on täällä 3 lasta hoidettavina, nuorin on 3kk. Joskus olen niin masentunut, että haluisin irrottaa otteen tästä koko hommasta! saisinko vinkkejä!!!:D
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä,minkäkaltaista apua toivoisit perheneuvolasta saavasi,mutta on varmasti paikallaan,että varailet ajan sieltä,koska voit kysyä asiaa heiltä itseltään.
Minusta nyt kuitenkin tuntuu,että olet päästänyt itsesi uuvahtamaan kodin,lasten ja miehen kanssa.Tuskin miehesi odottaa,että koti on tip top,ruoka pöydässä ja koriaskareet hoidettuna,kun hän kotiutuu,hoidathan kolmea lasta päätoimena,ja päivät ovat varmasti touhukkaita.Oletteko koittaneet keskustella kodinhoidosta,jaksamisesta ja sinua muutenkin painavista asioista?Nuorimmaisenne on vielä niin pieni,että ei ole ihme jos päivärytmit ovat hivenen hakusessa.Tietenkään ei voi asiasta enempää tietäen sanoa,kärsitkö baby bluesista,tai jopa masennuksesta.Usein pienten lasten äitien(miksi ei isienkin)itselleen asettamat tavoitteet ovat jotenkin ylimitoitettuja ja tehokkuus ajattelu on vallannut kotiäitienkin mielet.
Ihan pelkkä keskustelu kaverille,vanhemmille,sekä puolisolle saattaa tuoda valaistusta siihen mitä itse vaatii itseltään,ja siihen pääsemisen keinoja..Kaikkea hyvää teidän poppoolle!
P.S. On ihan ymmärrettävää,että tunnet välillä ikäviä ajatuksia toisen lapsesta,kun on ihan ymmärrettävää
tunteä niin omistakin lapsista!Siitä en olisi huolissaan.
Meilläkin on aivan saman kuuloinen tilanne ja olen miettinyt olisko perheneuvolasta apua. Harmi, että kukaan uusperheellinen ei ole ainakaan vielä jakanut kokemuksiaan perheneuvolakäynneistä täällä. Paljon tsemppiä aloittajalle ja toivottavasti löydät kaipaamaasi tukea!