Suurin osa haikailee niiden koulun kauniimpien ja komeimpien perään. Kauneushan on se mihin ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, mihin ihastutaan. Minua on kehuttu usein kauniiksi, enkä sanoisi että se on mikään vale, koska näen itseni ihan perusnättinä.
Noh, seurustelin erään pojan kanssa vuosi sitten ja päätin lopulta pistää suhteen poikki. Poika ei ollut mikään kamalan komea, ja myönnän että jätin hänet osin tämän takia, mutta kyseessä oli muutakin ja hän paljastui lopulta täysin kusipääksi. Hän alkoi haukkua minua pinnalliseksi ja sanoi että kaikki on kiinni vain ulkonäöstä. Tämä pisti miettimään, että miksi hän oikein seurusteli sitten minun kanssani. Vain sen takia että olen hyvännäköinen?
Päätin silloin, että etsin jonkun, joka on samaa luokkaa kanssani ulkonäön suhteen. Alemmuuden tunteita herää suhteessa jos toinen on fiksumpi, sosiaalisempi, kauniimpi tai joltain muulta ominaisuudeltaan parempi kuin toinen. Tämän vuoksi siinä ei ole mielestäni mitään väärää, jos haluaa etsiä vierelleen ihmisen, jonka kanssa voi tuntea olevansa samalla aaltopituudella. Onko tämä oikein vai olenko vain pinnallinen paskiainen?
Noh, seurustelin erään pojan kanssa vuosi sitten ja päätin lopulta pistää suhteen poikki. Poika ei ollut mikään kamalan komea, ja myönnän että jätin hänet osin tämän takia, mutta kyseessä oli muutakin ja hän paljastui lopulta täysin kusipääksi. Hän alkoi haukkua minua pinnalliseksi ja sanoi että kaikki on kiinni vain ulkonäöstä. Tämä pisti miettimään, että miksi hän oikein seurusteli sitten minun kanssani. Vain sen takia että olen hyvännäköinen?
Päätin silloin, että etsin jonkun, joka on samaa luokkaa kanssani ulkonäön suhteen. Alemmuuden tunteita herää suhteessa jos toinen on fiksumpi, sosiaalisempi, kauniimpi tai joltain muulta ominaisuudeltaan parempi kuin toinen. Tämän vuoksi siinä ei ole mielestäni mitään väärää, jos haluaa etsiä vierelleen ihmisen, jonka kanssa voi tuntea olevansa samalla aaltopituudella. Onko tämä oikein vai olenko vain pinnallinen paskiainen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
herää huonon itsetunnon takia, ei minkään muun. Huono itsetunto saa ihmisen epäilemään ja kuvittelemaan suhteessa kaikenlaista ja usein lopulta tuhoaa suhteen. Etsi hyväitsetuntoinen mies.
oikeilla jäljillä olet pinnallinen paskiainen(sori), mut sinulla on hyvä sauma viellä kohentaa tuota asennetta ,olet nuori ja uhmakas ,(itseä täynnä) voit pikku hiljaa laskeutua ihan tavallisen nuoren ihmisen tasolle ,kato keskustelukin luistaa paremmin ,ilman sitä peiliin tuijottamista ,joka taas hankaloittaa sitä kommunikointia toisen kanssa,kun se näkee vaan sen pahvisen raamin sulle puhessaan.
mut kuites kaikkee kivaa elämässä sulle..
Valitettavasti moni mies kokee mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja on inhottava sitten jos nainen on kaunis. Ehkä mies pelkää että nainen kelpaisi muillekin ja on sen vuoksi mustasukkainen suhteessa.
Tuossa joku sanoi, että sinun pitäisi löytää itsetunnoltaan hyvä mies ja sanon samaa. Miehellä voi olla hyvä itsetunto vaikkei olisi mielettömän komea, jos mies on muulla tavalla menestynyt. Harva missitasoinen kaunotar seurustelee ulkonäöltään saman tasoisen miehen kanssa. Miehen täytyy tuntea pärjäävänsä naiselle tai naisen kanssa. Muuten tulee ongelmia.
Näin se on. Minäkin olin todella kaunis, haluttava ja niin edelleen. Mun poikaystävä ikinä sanonut mitään kehua mun ulkonäöstä, mutta kehui silti muita naisia ja oli mustasukkainen jo kadulla vastaan kävelevälle tutulle miehellekin. Ei osannut antaa minulle mitään saatanan runkku, koki että olin yliverto. Siinä meni parhaat vuodet. Kukan mies ei tule mua ikinä enää omistamaan, vaan teen niinkuin tykkään!!!!
Pikkuhiljaa alkoi kyrsimään ja fyysinen ja sosiaalinen itsetunto mullakin laskemaan.nykyisin olen ruma ja onneton eronnut läskin. Vituttaa niin perkeleesti!
Kyllä moni kaveri voi olla fiksu,sosiaallinen ,komea ,hyvä itsetunto/luottamus ja hyvässä ammatissa ,
mutta eipä vaan kelpaa näille pinnalisille pintaliitäjille ,jotka etsii vielläkin sosiaalisempaa ja komeaa jne...
Ehkä sen hyvän itsetunnon lisäksi ,voisi myös opetella suvaitsevaisuutta ja tavoitella elämäänsä erinlaista näkökulmaa siihen pinnallisuuteen ja kiiltokuva maailmaan ,jossa vaan etsitään ominaisuuksiltaan sellaista täydellistä ihmistä ,jota ei edes ole olemassakaan, joten lopussa ollaan siinä tilanteessa että itsessä ei nähä mitään muuta kuin se kaunis pärstä ja jos toinen pelkästään sitä jaksa ihailla ,on hän heti sosiaallisesti ym.ym .."huonompi" !! Ihmiset ovat ERINLAISIA luonteeltaan,mutta se ei viellä tarkoita sitä että toinen voisi olla huonompi tai parempi jossakin asiasa?,kuten ap kirjoituksessa väittää!
Sanoinko, että etsin jotakin yli-ihmistä? Peruskomea, perussosiaalinen, perusfiksu riittää minulle. Tosin se itsetunto on tosiaan se, mitä pitää löytyä tarpeeksi.
Ja toiseksi, olen nuori, niin kuin edellisessä viestissäsi sanoit - en etsi vielä tulevaisuuden miestä. Minusta on tärkeää, että nuoruudessa saa hyviä kokemuksia seurustelusta.
Kyllä erilainenkin saa olla enkä väittänyt, että erilaisuus olisi paha asia tai se tekisi toisen osapuolen jotenki "huonommaksi"; se voi vaan saada aikaan alemmuuden tunnetta jos erot ovat suuria, niinkuin havaitsin seurustellessani. Varsinkin vielä kun ollaan nuoria.
Kauneus on katsojan silmissä, samoin komeus. Joku joka ei ole toisen mielestä kovin miehekäs on toisen mielestä (ainakin toivottavasti) omalla tavallaan söpö ja katsoo ehkä muutakin kuin vain ulkonäköä.
Ei saisi lokeroida ihmisiä heidän ulkonäkönsä tai sosiaalisten taitojensa puolesta "parempiin" ja "huonompiin". Vaikka et sanonut sitä suoraan, noin oikeasti minusta teet. Itsesi luet ilmeisesti "parempiin"? Puhut ihmisistä "eri tasoisina".
Yhä useimmille nuorille naisille näyttää nykyään kovin paljon merkitsevän se mitä miesystävästään voi kertoa "ystäville" ja mitä "ystävät" siitä puhuvat kun ei ole itse kuuntelemassa. (onko ne oikeita ystäviä vai peilejä joiden reaktioista omaa elää voi ihailla ja mitata?). Naistenlehtien kansia katsoessa ja nuorten naisten "vaatimustasoa" kuunnellessa -mitä miehen pitäisi olla- tulee vaan mieleen -oliko nainen se esineelllistetty...vai olisiko niin että vaikka miehet ripustavat alastonkalenterin pukuhuoneen tai autotallin seinään -mutta monelle riittää se tavallisen näköinen nainen -ilman ura ja "seura missä liikkuu" vaatimuksia" tms... Ja ainakin raha ja sosiaalinen status näyttää nykyään merkkaavan miehille naisissa paljon vähemmän kuin naisille miehissä.
Mutta että jättää edes "osittain" ulkonäön takia... Jos saat vaikka palovamman kasvoihisi josta jää pysyvät arvet...onko ollut kyse rakkaudesta toista kohtaan jos kumppanisi jättää sinut "osittain ulkonäön takia", ja huomasi sen lisäksi vielä että aloit kärsimään alemmuudentunteesta?
(Sanoit että hän oli ollut k*pää....jos sellanen on jatkuvasti, se on syy)
Ja oletat että kaikki "ei niin komeat" miehet alkavat hirviöiksi naista kohtaan jos nainen on kaunis. Ei sitä ole kiven kirjoitettu, ei sellaista oletusta voi tehdä.
Jos huomaa toisen potevan alemmmuuden tunnetta -voisi ehkä puhua asiasta, sanoa hyviä asioita toisesta jotka kohottavat hänen itsetuntoaan -ja kertoa että haluaisi itsekin kuulla joskus toisen sanovan myönteisiä asioita myös itsestään. Sillä saisi paljon hyvää aikaan.
Kun ihmetellään sitä suurta eroa naisten ja miesten tekemien itsemurhien välillä ja syrjäytyneisyyden välillä; miehen pitäisi olla tunneälyinen mutta samaan aikaan kaikkien miesten pitäisi olla todella itsetuntoisia miehekkäitä uroksia, jotka pärjäävät yksin, jotka eivät epäile itseään tai pohdi omaa riittävyyttään, kestävät kaiken ilman ongelmia, eivätkä ole haavoittuvaisia - eli nille saa sanoakin loukkaavasti - ei niiden kuulu loukkaantua...samaan aikaan naiset vaativat näitä "tosirakkauteen liittyviä" "ura, raha ja ulkonäkö" asioita mieheltä enemmän ja enemmän - kun samaan aikaan naisten on muodikasta puhua masennuksesta, anoreksiasta, naisiin kohdistuvista paineista, esineellistämisestä, ystävien tärkeydestä yms...
Miehilläkin on tunteet ja itsetunto, mieskin voi haavoittua lyömisen lisäksi sanoista ja arvostelusta-tekisi joillekin naisille mieli sanoa, jotka kertovat kuinka "sosiaalisia" ovat.
Puhutaanko tässä nyt sosiaalisuudesta, jolla tarkoitetaan seurallisuutta vaiko sosiaalisesta kyvykkyydestä.
Ihminen voi olla sosiaalisesti kyvykäs, mutta silti viihtyä yksi. Eli taitava sosiaalisesti, mutta omilla ehdoillaan.
Sosiaalinen tarkoittaa lähinnä seurallista, eli voi olla myös hölösuu, huomionkipeä eikä tuo ominaisuus siis viittaa mitenkään sosiaalisiin taitoihin.
Moni älykkö on sosiaalisesti kyvykäs, mutta ujo, arka, ja viihtyy yksin.
Se ero tulee seurustelusuhteessa esim. siinä esiin miten haluaa vapaa-aikaa viettää. Sosiaalisesti kyvyäks, mutta ujo, voi haluta olla yksin tai kaksin kun taas sosiaalinen haluaa olla aina ihmisten ympäröimänä.
Itse en jaksa noita sosiaalisia ihmisiä, mutta olen silti sosiaalisesti kyvykäs. Eli osaan olla tarvittaessa viihdyttävä.
Uskon, että samankaltaiset ihmiset viihtyvät parhaiten yhdessä. En näe myöskään kauneudessa mitään pinnallista sinänsä. Luonnonkauniit ihmiset eivät ole pinnallisia. Minusta pinnallisuus ulkonäköasioissa tarkoitta itsensä puunaamista ja jatkuvaa puhumista ulkonäköasioista.
Tämä keskustelu ei liity minuun mitenkään. Kiinnostaisi vaan tietää kummasta on kyse, sosiaalisuudesta vaiko sosiaalisesta kyvykkyydestä kun puhutte asiasta.
Tiedän että sosiaalisesti kyvykäs ja sosiaalinen ovat eriasioita.
Pinnallisuudella viittaisin muihin aloittajan ajatuksiin -joihin en kaikkiin tässä palaa, kuten esim.....
"Päätin silloin, että etsin jonkun, joka on samaa luokkaa kanssani ulkonäön suhteen. Alemmuuden tunteita herää suhteessa jos toinen on fiksumpi, sosiaalisempi, kauniimpi tai joltain muulta ominaisuudeltaan parempi kuin toinen."
"Samaa luokkaaa ulkonäköni suhteen" -vaikka kauneuden tai komeuden pitäisi olla katsojan silmissä, ei lehtien kansissa tai edes siten määriteltävissä että voisi "luokitella"... siihen oikeaan kauneuteen pitäisi ainakin sisältyä muutakin kuin ulkonäkö.
Ja miten voi olla mahdollista löytää kumppani, jossa kaikki ominaisuudet ovat tasavertaisia; olette samaan aikaan yhtä kauniita, sosiaalisia ja kaikilta ominaisuuksiltanne yhtä hyviä? Yhtä fiksu? Millä tavalla mitattuna; ÄÖllä, sosiaalisesti fiksu, loogisesti fiksu, käytökseltään fiksu, käyttää fiksusti rahaa, miten ? Kun ihmiset ovat erilaisia. Ei ole kopiota. Ja vaikka joku on fiksu, voisiko toinen olla muulla tavoin parempi? Ja mitä kun elää vuoden pari toisen rinnalla ja näkee ne heikkoudet; joita kaikissa on; erilaisia vaan. Paitsi psykopaateissa; heikkouksien puute on sitten heidän heikkous. Pakostakin jotkut asiat ovat toisen vahvempia puolia ja toisella on toisia vahvoja puolia jotka toisella heikompia. Ja onko se aito suhde jos toinen on etsimällä etsitty ja valikoimalla valikoitu kuin auton osto tai kuinka työnantaja hakee työntekijää? Onko se rakkautta, välittämistä, arvostusta erilaisuudesta huolimatta, hellyyttämisen halua, suvaitsemista, luottamusta auttamisen halua, ilojen ja surujen jakamista, niitä asioita jotka tekevät kotisohvalla tv;n katsomisestakin arvokkaan tapahtuman, jotka ovat minusta aidon pitkäaikaisen suhteen perusta. Kaikki tietysti tavallaan eivätkä kaikki etsi pitkäaikaista suhdetta...
Puhun tässä miehistä, koska olen nainen enkä seurustele naisten kanssa. Varmasti sama ilmiö on toisinpäin.
Naisena voin sanoa että moni mies laskelmoi ja on pinnallinen naisen suhteen. Naisen pitää mielistellä 24/7. Naisen pitää näyttää hyvältä, toimia kuin Barbie-nukke, hymyillä ja vaieta miehen tahdon mukaisesti.
Aika harva mies oikeastaan kaipaa naiselta mitään syvällisyyttä.
Tuo sosiaalisuus on aika kritttinen tekijä parisuhteen onnistumisen kannalta. Jos toinen on sosiaalinen ja haluaa viettää vapaa aikaansa muiden ihmisten kanssa ja toinen (vaikkakin sosiaaliseti kyvykäs) viihtyy paremmin luonnon helmassa metsäretkellä niin en usko että sellainen suhde on kummankaan kannalta onnistunut. Lisäksi ihmisten väliseen kanssa käymiseen sisältyy varsin usein viinanjuonti.
Miksi sosiaalisuutta pidetään yksinomaan positiivisena asiana. Kaikissa työpaikoissa on sosiaalisia, huomiohakuisia höpöttäjiä jotka melkeinpä häiritsevät toisten työrauhaa jatkuvalla selittämisellään. Onko se sitten hyvä asia yksistään?
Sama se on parisuhteessa, moni mies on niin huomionkipeä että naisen pitää paapoa ja mielistellä 24/7. Minusta onnistunut suhde on sellainen jossa voidaan nauttia yhdessä hiljaisuudesta.
kaikesta täysin samaa mieltä..kirjoitit kyllä asiaa. Niin ja olen nainen.
Tuosta olen erityisesti samaa mieltä, että työpaikoilla höpöttäjät häiritsevät sellaisia,jotka haluavat hiljaa juoda kahvinsa ja istuskella rauhassa se vartti,mitä aikaa on:) eikä kuunnella kiroilemista ja perheensä haukkumista, joka ei todellakaan kiinnosta siinä kahvin juonnin lomassa eikä muutoinkaan.
Samaa mieltä olen noista miehistä,joista kirjoitat huomionhakuisia ovat kyllä joo, jopa enemmän kuin pikkulapset:) En voi sietää huomionhakuisia miehiä,enkä mielistelijöitä enkä myöskään keimailijoita.
"vaikka kauneuden tai komeuden pitäisi olla katsojan silmissä, ei lehtien kansissa tai edes siten määriteltävissä että voisi "luokitella"... siihen oikeaan kauneuteen pitäisi ainakin sisältyä muutakin kuin ulkonäkö."
Minusta on tärkeää, että mies voi pitää itseään yhtä komeana, kuin hän pitää minua kauniina, että hän ajattelee, että sovimme yhteen. Seurustellessani minusta tuntui, ettei mies näin tehnyt ja tämä johti eroon ja siihen, että hän alkoi vielä eron jälkeenkin ladella syytöksiä. Ja kyllä, monet ominaisuudet voivat tehdä miehestä hyvännäköisen, vaikka hän ei todellisuudessa olisikaan komea, en ole väittänyt muuta.
"Ja miten voi olla mahdollista löytää kumppani, jossa kaikki ominaisuudet ovat tasavertaisia; olette samaan aikaan yhtä kauniita, sosiaalisia ja kaikilta ominaisuuksiltanne yhtä hyviä?"
En sanonut että tarvitsee olla jokaiselta ominaisuudelta täysin samanlainen. Tärkeintä minusta on, että samankaltaiset ominaisuudet silti vastaisivat toisiaan. Minusta on luontevampaa, että esim. kaksi yliopistossa opiskelevaa seurustelee, kuin se että opiskelija seurustelee henkilön kanssa, joka on lopettanut koulunkäyntinsä peruskoulun jälkeen. Tällöin ajatusmaailmat on jo aivan eri tasolla. En silti väitä että ihmiset sinäänsä olisivat "eritasoisia" tai "eri arvoisia". Sama koskee sosiaalisuutta: miten on mahdollista ikinä löytää yhteistä tekemistä, jos toinen haluaa kyhjöttää vain kotona, ja toinen mennä ulos ihmisten ilmoille?
"Yhtä fiksu? Millä tavalla mitattuna; ÄÖllä, sosiaalisesti fiksu, loogisesti fiksu, käytökseltään fiksu, käyttää fiksusti rahaa, miten ?"
Mielestäni fiksuus tarkoittaa sitä, että osaa käyttäytyä fiksusti ja käyttää maalaisjärkeä. Älykkyys on eri asia: se viittaa juuri siihen ÄO:lla mitattaviin ominaisuuksiin, kuten logiikka ja matemaattinen älykkyys.
Äläkä ymmärrä väärin. En etsi ihmistä, joka täyttäisi jotkin tarkoin määritellyt kriteerit. Haluan rinnalleni ihmisen, jonka kanssa voin kokea ajattelevani samalla tavalla, jonka kanssa löytyy yhteistä tekemistä ja joka ei hauku minua pinnalliseksi vain sen takia, että olen sattunut saamaan hyvät geenit ulkonäöllisesti.
No jos vain meikkasit ja laitoit tukkaa ja valitsit vaatteita, asiassa oli perää. Jos et, tyyppi puhui jostain muusta.
En meikkaa. Aamulla vietän peilin edessä sen 10 minuuttia, kun föönaan hiuksia ja laitan kosteusvoiteen. Hän tarkoitti sanoessaan minua pinnalliseksi sitä, että kiinnitän muissa ihmisissä huomiota vain ulkonäköön, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Paitsi siinä mielessä, että kiinnitän nykyään miehen ulkonäköön paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin sattuneista syistä. Muuten olen avoin ihmisille ja tutustun mielelläni erilaisiin yksilöihin ulkonäöstä riippumatta