Hirvittää ajatellakin koko synnytystä, tulee paha olo ja kirjaimellisesti vääntelehdin tässä istuessani lukien teidän juttuja synntyksistä. Jo ennestään minulla ollut synnytyspelko ei ainakaan ole parantunut ihmisten tarinoita kuunnellessa..Ehkä haluaisin joskus lapsia, mutta alan kohta olemaan vakaasti sitä mieltä, että en niitä halua tehdä synnytyksen takia. Olen sitten vaikka ilman. Se lapsi, mikä sieltä palkkioksi sitten tulee ei voi olla jotain niin hyvää, että kaikki se kamaluus pitää sen vuoksi kärsiä..Sanokaa äidit tähän mitä sanotte.
- Inhoan neuloja. En todellakaan halua, että selkäytimeeni tungetaan sellainen. Saan pahan olon jo pelkästä ajatuksesta.
- Pelkään myös sitä, että jos sittenkin saisin jonkun puudutteen se olisi liian myöhäistä tai se ei tehoaisi ja joutuisin synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä.
- Pelkään ammattitaidottomia tai muuten vaan epämiellyttäviä kätilöitä, jotka vähättelevät mahdollisia kokemuksiani. Minun tuurilla sinne sattuu juuri sellainen!
- Alatiesynnytys ei tule kuuloonkaan. En halua, että alapääni repeää neljäntuulen hatuksi tai vastaavaksi.
- Haluan kokea mahdollisimman vähän kipua, koska nykymaailmassa ei ole pakko. Se ei tekis musta yhtään sen parempaa äitiä riippumatta siitä synnytänkö kivun kera vai kivuitta.
- Pelkään synnytystapahtumaa (ehkä vielä siksi, etten tiedä sen kulusta niin paljon kuin jo synnyttäneet) ja mielestäni se on jotenkin raaka tapahtuma eikä mikään uuden ihanan elämän alku.
- Sektiossa pelottaa mahdollinen tulehtumisriski ja siinäkin kait puudutetaan lantiosta alaspäin eli se piikki tungetaan selkärankaan. Ja jos sekään ei puudu?
Välillä vähän masentaa, koska nämä asiat voivat todella estää minua hankkimasta lapsia. Joidenkin mielestä olen varmaan itsekeskeinen, kun en halua edes lapsen takia kärsiä, mutta miksi pitäisi? Eikö lasten pitäis tuoda iloa elämään eikä kärsimystä? Mutta tämä on oikeasti todella suuria asia minulle. Onko kohtalotovereita eli niitä ketkä joskus lapsia halajaisivat, mutta pelkäävät synnytystä?
- Inhoan neuloja. En todellakaan halua, että selkäytimeeni tungetaan sellainen. Saan pahan olon jo pelkästä ajatuksesta.
- Pelkään myös sitä, että jos sittenkin saisin jonkun puudutteen se olisi liian myöhäistä tai se ei tehoaisi ja joutuisin synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä.
- Pelkään ammattitaidottomia tai muuten vaan epämiellyttäviä kätilöitä, jotka vähättelevät mahdollisia kokemuksiani. Minun tuurilla sinne sattuu juuri sellainen!
- Alatiesynnytys ei tule kuuloonkaan. En halua, että alapääni repeää neljäntuulen hatuksi tai vastaavaksi.
- Haluan kokea mahdollisimman vähän kipua, koska nykymaailmassa ei ole pakko. Se ei tekis musta yhtään sen parempaa äitiä riippumatta siitä synnytänkö kivun kera vai kivuitta.
- Pelkään synnytystapahtumaa (ehkä vielä siksi, etten tiedä sen kulusta niin paljon kuin jo synnyttäneet) ja mielestäni se on jotenkin raaka tapahtuma eikä mikään uuden ihanan elämän alku.
- Sektiossa pelottaa mahdollinen tulehtumisriski ja siinäkin kait puudutetaan lantiosta alaspäin eli se piikki tungetaan selkärankaan. Ja jos sekään ei puudu?
Välillä vähän masentaa, koska nämä asiat voivat todella estää minua hankkimasta lapsia. Joidenkin mielestä olen varmaan itsekeskeinen, kun en halua edes lapsen takia kärsiä, mutta miksi pitäisi? Eikö lasten pitäis tuoda iloa elämään eikä kärsimystä? Mutta tämä on oikeasti todella suuria asia minulle. Onko kohtalotovereita eli niitä ketkä joskus lapsia halajaisivat, mutta pelkäävät synnytystä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kohtalotovereita, mutta tokkopa ne tänne synnytyskanavalle tulevat sitten seikkailemaan. Ei kaikkien tartte lasta haluta ja hyvä niin, jotkut on onnellisempia lapsettomina. Synnytys on yksi etappi matkalla äitiyteen ja jos sinulla on tuollaiset ajatukset kaikkea synnytykseen liittyvää kohtaan niin ehkä sinun ei sitten kannata hankkia lapsia. Jos joskus päätät haluta lasta niin kannattaa ennemmin puhua ammatti-ihmisten kanssa asioista, kuin vatvoa niitä täällä. JOku kätilö voi ihan oikeasti antaa sulle sellaista tietoa ja kannustusta, että pelkosi hälvenevät.
Täytyy vaan sanoa että aikamoiset kuvitelmat sinulla on synnytyksestä. Kaksi lasta synnyttäneenä en tunnista tuosta listasta oikeastaan yhtään kohtaa.
-Eihän ne neulat ole kivoja. Mutta synnytyksissä en oo juuri neuloja nähnyt: ekassa pistettiin oksitosiinipiikki reiteen lapsen syntymän jälkeen, toisessa ei sitäkään.
-minä olen synnyttänyt kahdesti ilman puudutteita, mutten suinkaan ilman kivunlievitystä! On olemassa vaikka mitä ei-lääketieteellistä apua: rentoutumista, lämpöpakkauksia, synnytyslaulua, vesiammetta, TENS-laitetta jne.
-kätilöä saa vaihtaa jos ei tule kätilönsä kanssa toimeen. Etenkin toisella kertaa minulla synkkasi kätilön kanssa aivan mielettömän hyvin!
-kahdesti alateitse synnyttäneenä alapääni ei ole revennyt miksikään. Naisen alapää on luotu myös synnyttämistä varten, on ihan mahdollista että sieltä tulee vauvoja ilman vaurioita.
-synnytyskipu on erilaista. Se ei ole pahaa ja tuhoavaa kipua, se on vauvaa tuovaa kipua. Se tulee aaltoina ja sen välissä on lepotauko. Sillä on syy ja merkitys. Sen kanssa on mahdollista tulla toimeen.
-synnytyksessä on tosiaan jotain alkuvoimaista ja hurjaa. Mutta siinä miten äidin keho sen hoitaa on jotain vielä ihmeellisempää. Ei raakaa, mutta ihmeellistä.
En halua vähätellä pelkoasi, mutta haluan tuoda esiin että synnytys ei välttämättä ole ihan sitä mitä kuvittelet. Se voi olla myös mielettömän positiivinen ja voimaannuttava kokemus. Näillä palstoilla kovinta ääntä pitävät ne joilla kaikki on mennyt synnytyksessä pieleen. mutta me joille synnyttäminen on upea kokemus pysymme hiljaa kun ei siitä täällä saa kuin negatiivisia kommentteja.
lapsen synnyttämättä, on adoptoitava lapsi.
että pelkää synnytystä itse ainakin olen pelännyt mutta suoriutunut niistä kahdesta todella hyvin ja voin sanoa omasta kokemuksesta että eka kerta on kauhein kun ei tiedä mitä odottaa mutta kakkosen kohdalla jouduin käymään pelkopolilla koska tiesin mitä odottaa mutta siis voi taivas kun se meni äkkiä ohi eikä ikinä ole sattunut mitään ekankin aikana sain vain pienen haavan alapäähän joten sekin näyttää normaalilta ja saman näköiseltä mieheni mielestä kuin ennen mutta niin kuin kätilö mulle sanoi että olen luonnollinen synnyttäjä kun pääsen niin vähällä niistä ja olen heti kunnossa eikä missään oikein tunnu mikään.Kun taas toiset joutuvat kärsimään paljon pahemmin synnytyksessä mikä on kauheaa.Mutta voin kyllä sanoa että en itse haluaisi leikkaukseen vain sen takia että en uskalla synnyttää alakautta,naisethan on luotu synnyttämään lapsia joten hengissä siitä selviää vaikka huusinkin ekan lapsen kohdalla synnytys salissa et mä kuolen tähän,enkä oo varmaan ensinmäinen enkä viimeinen joka niin sanoo :D
itse raskauduin ja sit vasta iski synnytyspelko.vauvakuume oli ollu jo parikin vuotta mutta en ollu ajatellu koko synnytys tapahtumaa kunnes sit raskaana tajusin että se pitää vielä synnyttää.
yritin itse painia asian kanssa mutta mitkään sanat ei helpottanut.pääsin pelkopolille jutteleen jossa tuli tosiaankin parempi mieli,ne vastas kaikkeen mua vaivanneeseen.
itse tosiaan suosittelen pelkopolia,mulla se toi sen verran tietoa et nyt uskallan mennä synnyttään ja H-hetki onkin jo reilun viikon päästä.
itse sain kuulla et mix pitää hankkia lapsia jos pelkää,mut se pelko on yleistä.monet pelkää vaikkei siitä puhu ja silti kaikki menee hyvin.mä yritän keskittää ajatukseni tulevaan pikkuseen ja päätin voittaa sen pelon ku kuitenkin lasta toivon enemmän kuin mitään.
tsemppiä sulle ja toivottavasti itekki joskus haluat niin kovasti pikkusta et taistelet pelkoa vastaan,mutta avun kanssa.itse en olis päässy murheistani vaikka kuinka ois yrittäny.
jos voisin auttaa! mulla oli sama juttu, mutta mä tein sen. pystyn silti samaistumaan sun tunteeseen ihan täysin. se on kamala pelko. voin vaan sanoa että ota yhteyttä pelkopoliin ennen kuin edes ajattelet raskautta. sekin on mahdollista, eikä sido sinua mihinkään. tästä olis kyllä "mukava" jutella enemmänkin.