Nyt kävelen rinteen
kivettyä askelta mutta
maa on savea, savea ja
kiveä. Savi on kivetty
jalkojeni alle kun
astun rinnettä sateen jälkeen.
Monta kivettyä askelta on saunalta, siitä
järvenrannasta tuvan ovelle.
Monta askelta on monta
askelta kiveä savessa
ja savea kivessä.
En voi kuin sanoa että hän
on poissa, että hän on
poissa ja astua kivettyä savea
astua savettua kiveä
ylös rinnettä tuvan ovelle.
kivettyä askelta mutta
maa on savea, savea ja
kiveä. Savi on kivetty
jalkojeni alle kun
astun rinnettä sateen jälkeen.
Monta kivettyä askelta on saunalta, siitä
järvenrannasta tuvan ovelle.
Monta askelta on monta
askelta kiveä savessa
ja savea kivessä.
En voi kuin sanoa että hän
on poissa, että hän on
poissa ja astua kivettyä savea
astua savettua kiveä
ylös rinnettä tuvan ovelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täytyy nukkua pitempiä yökausia
kun ajatus ei jaksa nousta kielimuurin yli;
liian pitkään ei pidä nukkua silti, tai
ajatus on pelkkä muuri.
TÄMÄ ON RUNOILIJAN DILEMMA; TAI AINAKIN ARVIOINTIONGELMA.
Esimerkiksi tämä kuva ansaitsee terävämmät
värit ja erot, nyt näen vain haaleaa savivelliä
kun väsyttää niin helvetisti.
Täytyy työstää myöhemmin.
Täytyy täytyy ja täytyy.
Myös lukea.
HELVETTI ON IRTI silloin kun
SE EI OLE IRTI.
TÄMÄ ON RUNOILIJAN PARADOKSI; TAI AINAKIN SYY SIIHEN MIKSI RUNOUS on helvettiä.
Lopuksi muutama mietelause puistokävelyn jälkeen:
Ihmiset ovat ihmisiä ja
koirat koiria.
On olemassa myös
koiraihmisiä ja
ihmiskoiria.
Ihmiset ovat ihmisiä ja
koirat koiria,
sanat vain sekoittuvat
kuin kieli kieleen.
missäs puistossa Tankki käveleskelee?
Kävelen aamun autiot tunnit puistossa. Sieltä löytyy nimittäin kuolemaa halveksivien
mummojen ja rumien kaupunkikoirien unohtunut rotu ja rytmi; niin kirjoitan aamujen hitaat säkeet pienen kävelylenkin aikana tai heti sen jälkeen.
Keskipäivällä hoidan etupihaa, sen hieno nurmikenttä vaatii jatkuvaa huolenpitoa, kukat olivat minullekin liikaa ja leikkasin ne pois ruohon mukana; silloin kirjoitan varmalla otteella kaikesta siitä mitä todella tapahtuu ja karsin armotta yökausien rönsyjä. Takapihan olen muuten kulottanut ainakin kahdesti mutta ei se ole mitään auttanut. Nyt sen paikalle rakennetaankin jo parkkialuetta ja liikehuoneistoa. Sen luona kirjoitan lyhyitä aforismeja onnesta ja epäonnesta.
Illan tullen olen jo useamman tunnin huhuillut puutarhassa hedelmäpuiden varjoissa käyskenteleviä
kauniita neitoja - loppuillasta saanut yhden kapsahtamaan käsivarsilleni; litkin sitten aina hetken kirpeää hedelmämehua ennen kuin maistan omituisen kaksoisnäyn vallassa nautinnon hedelmälihaa. Yökaudet nukun pitkän päivätyön väsymystä ja tuhlaan uniini ilmautuvia työpäivän ansioita. Ja aamulla menen taas puistoon; sen portin yläpuolella lukee: AAMUPUISTO vanhuksille ja viisveisareille. Menen silti aina sen alta. Aamulla.
Nyt oon menossa ihan aut.
Auta mua!!
Tajusin sä voit mut pelastaa
tai wanker
auttakaa, hyvä jumala ja pian!!!!