Tuo keskustelu oli Suomi24:n aloitussivulla, joten ajattelin, jos täälläkin saisi aiheesta keskustelua. :)
Te jotka olette olleet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on vastakohta teidän omaan temperamenttiin, miten suhde on toiminut?
Itse olen rauhallinen ja kiltti (toki välillä syyllistyn töksäytteleen mielipiteitäni), mutta kuitenkin tahtoisin elämänkumppanikseni vastakohdan. Eli vähän dominoivamman. Mutta onnistuisiko tällainen suhde... Meneekö temperamenttisella ihmisellä ajan myötä hermot kilttiin tasaiseen ihmiseen ja rauhalliseen elämänrytmiin? :)
Te jotka olette olleet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on vastakohta teidän omaan temperamenttiin, miten suhde on toiminut?
Itse olen rauhallinen ja kiltti (toki välillä syyllistyn töksäytteleen mielipiteitäni), mutta kuitenkin tahtoisin elämänkumppanikseni vastakohdan. Eli vähän dominoivamman. Mutta onnistuisiko tällainen suhde... Meneekö temperamenttisella ihmisellä ajan myötä hermot kilttiin tasaiseen ihmiseen ja rauhalliseen elämänrytmiin? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus vastakohdat täydentävät toisiaan, joskus ei. Niin ihmiskohtaista tämä asia. Se on kiinni henkilöiden välisestä kemiasta ja kipinästä. Jos sitä ei ole, ei suhde toimi, oli sitten vastakohtia tai ei. Itse olen temperamenttisen ja kiltin väliltä (ainakin omasta mielestäni). Mieliala voi joskus vaihdella aika tiuhaan. Kun suutun niin suutun kunnolla, mutta minut on aika helppo lepytellä (riippuu tietenkin asiasta). Itse ainakin voisin olla rauhallisen ihmisen kanssa, joka ns. pitää minut paikoillaan. Ja se ehkä olisikin suhteena parempi kuin olla ihmisen kanssa joka on temperamenttisempi kuin minä.
Minä olen tempperamenttinen ja niin on myös kultani. Meillä on lähinnä niin että minä rauhoitun jostain syystä kun toinen käy kuumana, tosin en aina vaan sillon kun sitten suutun niin kultani rauhoittuu ja kuuntelee ja pyytelee anteeksi. Lisäksi minä omaan hyvät käytös tavat ja osaan hillitä itseeni, olen ymmärtäny ettei kaikkea tarvitse ilmoille tuoda. Kultani hallitsee asioita kuten raha ja järjestystä kun minä olen sotkuinen ja jne. Riitaa arki asioista meille ei tule vaan annamme toiselle tilaa. Huvittuneena ja hyvin kiitollisena seuraan rakastani kun hän suunnittelee seuraavan kuukauden menoja yms.
Suurin ongelma on mustasukkaisuus. Kipinät sinkoilee puolin ja toisin. Kysymys ei ole luottamus pulasta vaan ne toiset ihmiset. :)