Mielipide McCartneysta

Koska haukuin juuri John Lennonin "syvällisen" John Lennon/Plastic Ono Band -levyn pystyyn, en tahtoisi liiaksi moittia Paul McCartneyta "pinnallisuuden" vuoksi. Beatlesit ampuivat itseään yleensä jalkaan, niin bändinä kuin soolonakin, aina kun yrittivät tehdä jotain vakavampaa ja syvempää. Esimerkkejä: John Lennonin koko soolotuotanto, Paul McCartneyn klassisen musiikin levyt (hyi helvetti), George Harrisonin ikävystyvät uskonnolliset vuodatukset 1971-1981 jotka ovat kamalampaa kuunneltavaa kuin Bob Dylanin Jeesus-kauden (1978-1981) tuotteet. Ringo on Beatleseistä rehellisin, pelkkä viihdyttäjä ja muutenkin mukava heppu, konstailematon perusjätkä joka Lennonin ja McCartneyn tapaan ei ole koskaan teeskennellyt neroutta (tai edes olevansa hyvä rumpali) vaan myöntää että hänellä on vain elämässä käynyt hyvä tuuri.

"Macca on taitava melodikko ja muusikko, mutta kylmä totuus on että hän on tehnyt urallaan ainoastaan kaksi laulua josta löytyy yhtään syvyyttä: Yesterday ja Eleanor Rigby."

Voisiko tuohon asettaa rinnalle muutaman vastaavan: "What You're Doing", "I'm Looking Through You", "For No One", "Fixing a Hole" (!). Siinä ne sitten kai ovatkin, jos jostain "emotionaalisesta resonanssista" puhutaan (eikä Beatles suinkaan sen varassa ole, hyvässä ja PAHASSA). Lennonilta löytyy enemmän: "You've Got to Hide Your Love Away", "Norwegian Wood", "Girl", "I'm Only Sleeping" (heh), "Strawberry Fields Forever", "A Day in the Life", "Good Morning Good Morning", "Across the Universe", "I'm So Tired", "Don't Let Me Down", ehkä, mutta TUSKIN MITÄÄN SEN JÄLKEEN, ja vähiten yliarvostetulta sosiaalipornolta nimeltä John Lennon/Plastic Ono Band.