Koirallamme on tapana pysähtyä odottamaan takaata lähestyviä ihmisiä lenkillä. Eli siis jos koira huomaa, että takaata on tulossa lenkkeilijä/toinen koira, koira kääntää yksinkertaisesti minulle selkänsä, istuu maahan ja jää tuijottamaan tulijaa. Olen yrittänyt kiinnittää koiran huomion itseeni mm. pitämällä mitä ihmeellisempiä ääniä (ja kerännyt varmasti paljon katseita), yrittänyt houkutella makupalalla, komentanut matalalla äänellä jne. mutta koira vain katsahtaa minuun ja jatkaa sitten odotustaan. Joskus makupalalla houkuttelu, käsky seuraa ja hurja kehuminen auttaa, kun takaa lähestyy vain ihminen, mutta jos tulee toinen koira, ei edes maailman herkullisimmalla kinkunpalalla ole mitään merkitystä.
Kun tämä takaa lähestyvät ihminen/koira on sitten kohdalla, koiramme tyytyy vaan tuijottamaan tulijaa. Se ei siis yritä syöksyä kohti tai ala haukkumaan tai käyttäydy muuten agressiivisesti. Jos ihminen/koira lähestyy edestä päin eli tulee meitä vastaan, ohittaminen sujuu yleensä varsin mallikkaasti, eivätkä ainakaan vastaantulevat ihmiset vaikuta koiraani suuresti edes kiinnostavan.
Käyn koiran kanssa neljä lenkkiä päivässä. Vaihtelen joka kerta reittiä ja lenkin pituutta eli samana päivänä ei mennä ikinä kahta samanlaista lenkkiä, joten tuskin käytös johtuu koiran tylsistymisestä lenkillä. Lisäksi leikin koiran kanssa erilaisia leikkejä kuten pallon/kepin heittoa, aarteenmetsästystä, vetoleikkejä jne. runsaan tunnin päivässä (tietysti hieman päivästä riippuen) joskus enemmän. joskus vähän vähemmän.
En tosiaan tiedä mitään parempaa näin syksyllä, kuin pitkät lenkit koiran kanssa, mutta tuon odottamisen haluaisin saada loppumaan. Olisin kiitollinen, jos joku samasta tilanteesta selvinnyt voisi neuvoa, mitä tehdä:)
Kun tämä takaa lähestyvät ihminen/koira on sitten kohdalla, koiramme tyytyy vaan tuijottamaan tulijaa. Se ei siis yritä syöksyä kohti tai ala haukkumaan tai käyttäydy muuten agressiivisesti. Jos ihminen/koira lähestyy edestä päin eli tulee meitä vastaan, ohittaminen sujuu yleensä varsin mallikkaasti, eivätkä ainakaan vastaantulevat ihmiset vaikuta koiraani suuresti edes kiinnostavan.
Käyn koiran kanssa neljä lenkkiä päivässä. Vaihtelen joka kerta reittiä ja lenkin pituutta eli samana päivänä ei mennä ikinä kahta samanlaista lenkkiä, joten tuskin käytös johtuu koiran tylsistymisestä lenkillä. Lisäksi leikin koiran kanssa erilaisia leikkejä kuten pallon/kepin heittoa, aarteenmetsästystä, vetoleikkejä jne. runsaan tunnin päivässä (tietysti hieman päivästä riippuen) joskus enemmän. joskus vähän vähemmän.
En tosiaan tiedä mitään parempaa näin syksyllä, kuin pitkät lenkit koiran kanssa, mutta tuon odottamisen haluaisin saada loppumaan. Olisin kiitollinen, jos joku samasta tilanteesta selvinnyt voisi neuvoa, mitä tehdä:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei,
tämä saattaisi tepsiä, mutta vaatii toteutukseen ystäväsi, jolla on myös koira. Ja vaatii kärsivällisyyttä että siihen liittyen toistoja.
Eli: teette niin, että lähdette lenkille, sinä ja koirasi, sitten ystäväsi tulee koiransa kanssa mukaan matkaan sovitussa harjoituspaikassa ja siten, kuin olisi tulossa koiran kanssa takaata teitä kohti. Heti kun koirasi tekee selänkäännön sinulle ja stopit, sinun ystäväsi kääntyy koiransa kanssa toiseen suuntaan eli lähtee takaisinpäin sinne mistä on tullutkin koiransa kanssa. Koirasi nousee ylös ja kääntyy taas menosuuntaan, jatkatte matkaa ja taas ystäväsi tulee koiransa kanssa takaata ja taas luultavasti koirasi kääntyy ja tekee stopit, samantien ystäväsi kääntyy koiransa toiseen suuntaan.
Sitten toistoa näiden takaata uudelleenlähentymisten kanssa, kunnes käy niin, että koirasi kenties vain vilkaisee taakse mutta ei tee stoppia ja kävelee eteenpäin - silloin kannattaa innostavlla äänensävyllä sanoa "Ymmmm!" ja reippaasti jatkaa eteenpäin koiran kanssa kuin viestien "hyvä, näin vaan reippaasti mennään".
Kokeile tätä ja ole kärsivällinen (voi mennä puoli tuntiakin ja usemapi takaata lähentymiskerta, kunnes koirasi hyväksyy että ei hallitse ohitustilannetta ja että käyttäytymällä "väijyten" ei tulekaan tapahtumaan sitä, mitä odottaa eli kiinnostavan kohteen tuloa ohitse), tule kertomaan, miten käy. :)
Syy miksi koirasi tekee tuota liittyy omasta mielestäni (ja nämä vain veikkausten tasalla) siihen, että koirasi haluaa hallita noita tilanteita, se ei kuuntele sinua ja saattaa jopa katsoa olevansa enemmän vastuusta sinusta (koirasi on mielestäni aika välkky tässä takaapäin tulevassa uhkien selvitystilanteessa, sillä edestäpäinhän on helpompi tsuumata mitä tulee jne..) tai sitten se on vielä kovin nuori ja sitä kiinnostaa takaapäinkin tulevat koirat ja ihmiset ja heittäytyy sinua kohtaan silloin jukuripääksi.
Että ei varmaankaan liity siihen, etteikö koirasi saisi sinulta tarpeeksi virikkeitä, kuten kerroitkin, teillä on tekemistä ja vaihtelua elossanne. :)
herranjestas! Teillä siis määrää koira, etkä sinä. Joka koiralle ei käy tuo nami-nami-koulutus. Otapa napakka ote hihnasta ja MÄÄRÄÄ se koirasi liikkeelle.
Oletin jotenkin, että aloittaja olisi kokeillut tuota normaalia keinoa, mutta niin...., aloittajan tekstissä ei kyllä ollut mainintaa siitä, että ilman muuta sen kautta määrämistä ensiksi ja sitten muuta keinoa.
Kunnon huomio sakemaanikolla, joka oli lukenut tarkemmin aloittajan tekstin kuin tämä vastaaja/meikäläinen tällä kertaa.
Lizzie... :) Jos tosiaan et ole koettanut saada koiraa liikkeelle noin, onko taustalla jotain sellaista, että et halua olla liian "fyysinen" koiralle? Minkä rotuinen koira kyseessä?
Sinun tulee kiskoa koirasi mukaan! Koiralle pitää tehdä selväksi, että ei ole oikein pysähtyä odottelemaan toisia vaan että sen tulee kulkea sinun tahtiisi! Sitten vaikka palkita sen päätteeksi, kun koira on revitty liikkeelle.
Juu siis sekarotuinen koira on kyseessä. Koirassa on noutajaa ja paimenkoiraa. Olen tietysti yrittänyt komentaa ja jopa kiskonut koiraa mukanani hetken, mutta silloin koiraa saa ns. hepulin ja alkaa hyppiä ja näykkiä jne. Olen yrittänyt vältellä kaikenlaista fyysistä kuritusta ja voin suoralta kädeltä sanoa, että siitä ei hyötyä kyllä olisikaan. Joskus olen ottanut koiraa kaulan ylimääräisestä nahasta kiinni (poskien alapuolelta) kun koira on alkanut riehua, katsonut suoraan silmiin ja sanonut napakasti ei, mutta koira vaan riehaantuu tästä vielä lisää. Parhaaksi rangaistukseksi olen kokenut eristämisen ja huomiotta jättämisen ja ne toimivatkin hyvin.
Mutta nyt siis takaisin tähän pääaiheeseen. Eli siis koiran perässä kiskominen ei hyödytä, vaan tämä saa siis hepulit. Voi toki olla, että koira luulee olevansa ns. laumanjohtaja tai ainakin yrittää ottaa laumanjohtajan asemaa. Olen kyllä yrittänyt ihan jokaisessa arkipäiväisessä tilanteessa muistuttaa koiralle, kuka on pomo. Minä esimerkiksi kuljen ovista ja porteista ensin, koira saa tulla kun saa luvan. Ruokaa ei heru ennen kun koira istuu ja minä annan luvan syödä. Ovelle ei mennä vierasta tervehtimään ennen kuin olen antanut luvan jne. Koira hallitsee myös luoksetulon, peruskäskyt kuten istu,maahan,paikka,ei ota,sivu jne.
Koira on hieman alle 1,5 vuotta eli voisiko kyseessä olla jonkinlainen uhmaikä? Kiitos kaikille vastaajille asiallisista kommenteista, ne kun eivät ole täällä mikään itsestäänselvyys:)
narttukoira on siis kyseessä:)
Murkkuikää kyllä. Kun olet tosiaan kokeillut tuota normikeinoakin (mukaan vain vedetään), niin voisit kokeilla tuota yllä selostettua juttua... jos haluat. Et ainakaan menetä mitään. :)
Sitten on vielä olemassa ns. otteessa pito-keino eli se, että kun koirasi kääntyy ja on tekemässä stoppia, sinä käännytät sen fyysisesti haluaamaasi suuntaan (vartalosi apuna käyttäen, hajareisiotetta jne) ja lähdet menemään siihen suuntaan varmasti ja rauhallisesti, vaikka koirasi samaan aikaan hyppisi ja näykkisi, sinä vain viet aloittamasi linjan loppuun asti, et saa luovuttaa - sillä noinhan murkkuikäinen juuri tekee, se vielä protestoi tuossa kohtaa sinua vastaan ja koettaa häiritä linjanvetoasi, mutta sinun tulee osoittaa että sinä et anna tuollaisten "pikkuseikkojen" hämätä vaan päämäärätietoisesti kuljet koiran kanssa eteenpäin, etkä reagoi sen hyppimisnäykkimiseen, pidät katseen etenäpäin ja menet eteenpäin ja annat koiran riekkua aikansa - se näkee että se ei mahda mitään sille, että näin mennään. Älä anna mitään huomiota tuolle näykkimishäirinnälle, älä kiihdy, älä mitään, viet vain linjasi loppuun asti.
Murkku koettelee sinua, mutta siihen tekee vaikutuksen se, että sinä et luovuta.
Tietty jos protestinäykintähyppiminen on sellaista, että siihen pitää puuttua (pitäisi nähdä tilanteet...), voit pysäyttää koiran ja ottaa sen otteeseen, jossa se ei pääse hötkyämään, hajareisiotteeseen ja halausta takaapäin, ote rauhoittaa kuin kaupassa vauhkoontuneen 5-vuotiaan karkkihullun naperon (syliotteena) ja samalla selvittää koiralle, että sinulla on otetta koiraan. Kaikki fyysiset otteet eivät ole pahasta, tiettyä fyysisyyttä tarvitaan ja rauhoittava ei-satuttava ote on aika ok juttu. Selätys taas ei.
Tässä yksi linkki - olen postannut tämän joskus aiemmin, mutta tässä linkissä tulee hyvin tuota koirakaverin kanssa toteutettua toistokuviota näytille. http://www.youtube.com/watch?v=1mfaDaicmfs
Juuri tuota hajareisiotetta olen koiran kanssa yrittänytkin, kun se on alkanut riehua, mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Koira saattaa rauhoittua hetkiseksi ja kun se käyttäytyy rauhallisesti, annan sen mennä. Sama juttu alkaa kuitenkin uudestaan, kun olen päästänyt irti. Se hypähtää kohti, nappaa käsivarresta ja irrottautuu ja hyppää uudestaan jne. Olen myös lähtenyt kävelemään pois päin ja jättänyt koiran kokonaan huomiotta, mutta tämä seuraa vieressäni ja jatkaa hyppimistä, eikä ole kiva kun käsivarret ihan mustelmilla ja naarmuilla:( Näitä sekoamisia ei satu hirveän usein. Lähinnä pitkän lenkin päätteeksi tai juuri silloin kun ei saa tahtoaan läpi. Väkivaltaa en ole koskaan koiran opetukseen ja koulutukseen käyttänyt, enkä käytä. Näitä samanlaisia yliriehaantumisia tapahtui jo aivan pentuna ja silloin laitettiinkin jäähylle toiseen huoneeseen, mutta ainahan se ei onnistu esim. kesken lenkin.
Mutta siis takaisin tuohon aiheeseen...voisin kyllä kokeilla ystävän kanssa tuota ehdottamaasi keinoa:) kokeilen mitä tahansa, jotta tuo ärsyttävä tapa loppuisi ja saisimme lenkkeillä ilman keskeytyksiä ja odottelua.
Olen myös miettinyt, jos odottelu johtuu osin siitä, että koiramme saa leikkiä suhteellisen harvoin toisten koirien kanssa? Leikkihetkiä on vain noin 1-3 viikossa, sillä lähistöllämme ei asu toisia koiramme kokoisia koiria, eikä koirapuistoa ole lähimaillakaan:(
Itelläni on paimensukuinen myös, vajaa 2-v ja uros ja tekee tuota samaa myös. Olen miettinyt myös mistä mahtaa johtua ja päätynyt siihen, että meillä useiten tuo taphtuu, jos koiralla on takana "hiljaisempia aikoja" eli meillä ei käy vieraita ja muutenkin ollut elo rauhaisaa. Ehkä koiraa kaipaa silloin kontakteja reilusti enemmän. Minä myös harrastan koirani kanssa aktiivisesti ja koira hyvin peruskoulutettu, fiksu tapaus. En ole jaksanut tehdä tuosta itselleni suurempaa ongelmaa, meillä minulla ei ole tarvetta kokoajan olla suuri johtaja vaan voimme mennä myös koiran ehdoilla. Hänkin on elävä olento, joka ei toimi ja liiku kuin kone ja lenkkeile aina siihen suuntaan sitä vauhtia kuin minä haluan. Meillä homma toimii näin.
On erilaisi koiria ja erilaisia keinoja, johonkin koiraan toimii pelkkä äänen käyttö, johonkin jokin muu. Olen nähnyt koiran johon ei tehonnut muu kuin rauhoittava ote (ja tässä ei mitään pahaa), keinot ovat tilanne-ja koirakohtaisia, tosin yleistetysti voi sanoa, että väkivalta ja liiallinen voiman käyttö eivät ole hyväksi.
Ja ei kukaan tarkoittanut että koiraa raijattaisiin henkihieverissä jonnekin vaan ihan normaalia kuljetusta ja tarpeen vaatiessa vetämisen kaltaista liikettä, joihinkin tämä tehoaa tuossa siksi, että koira ei saa tahtoaan lävitse eikä koiraan tämä satu, sehän itse vaikuttaa siihen miten tulee.
Että ihan mormijutuista puhutaan, mutta kun ne on koetettu, niin aloittaja voi kokeilla tuota koirakaverin kanssa toteutettua ehdollistamiskuviota.
kiinni ottaminen ja silmiin katsominen saattaa toimia joillakin koirilla, joillekin se on haaste tappeluun. Koirallasi on siis uhmaikä. Käytä lenkillä koulutus- eli kuristuspantaa ja laita se ihan korvien taakse niin ylös kaulaan, kun voit. Kun koira alkaa tempoilla ja yrittää näykkiä, ota ihan pannan juuresta ote, niin ettei koira pääse riehumaan ja näykkimään. Tämä voi vaikuttaa raa'alta ja ehkä luulet, että koira tukehtuu, mutta ei se itseään tukehduta. Sen on vain pakko lannistua ja se huomaa, että sinä määräät. JA SITTEN SE TÄRKEIN: PYSY ITSE KOKO AJAN TYYNEN RAUHALLISENA. Tarkkaile myös, miten ne namit vaikuttavat koiraasi. Joillakin ne vain kiihdyttävät tahtia ja sellaisen koiran kanssa on erittäin vaikea arvioida, milloin on palkitsemisen hetki.
Luulenpa, että koirani ottaa juuri tuon silmiin katsomisen ja kiinnipitäimisen haasteena taisteluun/kovaan leikkiriehumiseen ja juuri sen takia riehaantuu entistä enemmän. Ja aikaisemmalle kirjoittajalle, jonka mielestä tuo odottelu ei ole hirveä ongelma, sanoisin, että kyllä se minua ainakin haittaa. Ainakin jos olen ennalta päättänyt mennä tietyn lenkin, jos on vaikka myöhemmin illalla menoa. Ei siinä sitten ole kiva jäädä odottelemaan n.200m päästä lähestyvää täysin tuntematonta toista koiraa vain sen takia että koirani niin haluaa.. Kyllähän minäkin menen päivittäin sellaisia lenkkejä, joista tiedän koirani nauttivan (kuten metsälenkit), mutta haluan itse määrätä koska sellaisia menen ja ketä jäämme odottelemaan.
vääriä keinoja, niin tulet olemaan todella pulassa myöhemmin. Mutta kukin tyylillään. Pehmeitäkin keinoja löytyy, kuristuspanta ei ole niitä. Koirakouluun kehottaisin menemään, et ole yksin ongelmasi kanssa ja etsimällä löydät oikean kouluttajan, teille sopivan. Koiraasi ja tietenkin sinuun ohjaajana, täytyy kouluttajan tutustua ennenkuin osaa sanoa juuri teille oikeat keinot. Täällähän ei kukaan tunne ja pääse tarkkailemaan koiraasi saati sinua. Eli kritiikki kannattaa säilyttää neuvojen suhteen ja miettiä juuri oman koirasi kannalta.
EI OLE yhtäkuin koiran pahoinpitely, eikä sitä käytettäessä menetä koiran luottamusta. Jos koira on jo nyt noin jääräpäinen, se on otettava hallintaan ja siinä se koirakin oppii luottamaan ohjaajaan. Koiraahan ei tuossa neuvossani mitenkään pahoinpidellä, ei lyödä, potkita tms., eikä edes huudeta. Villi veikkaukseni on, että ongelmakoirankouluttajakin laittaisi tuon pahamaineisen pannan. Sitä paitsi on myös koiria, jotka eivät välitä tuosta pannastakaan pätkän vertaa.
Fyysisessä "rangaistuksessa" on monta eri tyyliä, eli tärkeintä olisi tehdä se niin että koira ymmärtää mistä on kyse. Se että näpätään kuonolle tms on semmoista mitä koira ei ymmärrä, täytyy toimia niinkuin koira itse toimisi. Yksi hyvä keino on että kumartuu koiran päälle NOPEAA, nappaa molemmin käsin kiinni nahasta (ainakin toisella kädellä niskasta) ja ehkä jopa hieman "nostauttaa" koiraa ja samaan aikaan tiukka LOPETA tms käsky sen jälkeen jäykistytään paikoilleen koiran yli kumartuneena ja pidetään yhä lujasti kiinni. Kun koira on rauhoittunut (jos suhde on kunnossa eikä suurempaa uhmaa menossa, pitäisi rauhoittua kerrasta) aletaan löysäämään irti HITAASTI ja jos koira yrittää tässä vaiheessa rimpuilla tms kiristetään ote välittömästi. Tärkeää irti löysätessä on se että itse rentoudut samalla kun löysäät otetta. Seuraappa joskus koirien tappelua/alistusleikkiä, tämä sama kuvio toistuu usein siellä. Pahin virhe mitä tässä voi tehdä on jos koira yrittää näykätä, vedetään käsi pois. Silloin tilanne vaatii jo "suurempaa painia"..
kohtaa kirjoituksessani oli mitään fyysisestä rangaistuksesta? Pointtina on vain oikea ote, jolloin koiran on toteltava. Ja ilman mitään käsiksi käymistä. Vaihtoehtoa ei koiralle anneta, paitsi jos ohjaajan voimat eivät riitä.
pahalla..Ei kyllä sillä hyvälläkään..Mutta,tiedätkö sakemaanikko mitä käy kun panta laitetaan koiralle mahdollisimman ylös,korvien taakse ja se vaikka innoissaan nykäisee oikein kunnolla?Mietipä mitä kaikkea sen pannan alle litistyy kuin vain pelkästään se nahka..
Olemassa on myöskin kuonopantoja,jotka ovat paljon lempeämpiä ja tehokkaampia.Ja nyt puhun ihan omasta kokemuksesta!!
Ja toisekseen suosittelisin lukemaan Tuire Kaimion kirjan/kirjoja,selviäisi sekin että koira ei pidä meitä varsinaisesti laumansa jäseninä,ei pomoina.Me olemme ihmisiä ja koirat on koiria,koska mahdollisesti kaksi eri lajia ovat luoneet keskenään lauman?
Aloittajalle,koirakuiskurin ensimmäinen neuvo kuulosti pätevältä.Mutta,suosittelisin kanssa kysymään ennemmin joltain koirankouluttajalta.Kuin kuuntelisin näitä neuvoja..
Siis takaa?