Tyttöni käy pientä kyläkoulua ja on aamuin illon hoidossa. Eilen hoitopaikan täti kertoi, että tyttöni oli kiusannut siellä yhtä poikaa niin pahasti, ettei tämä enää halunnut tulla hoitoon. Hoitopaikassa hoitotäti oli puhunut tytölleni ja hän oli pyytänyt anteeksi kiusaamaltaan pojalta. Olin ihan ällikällä lyöty, kun kuulin asiasta. En olisi ikinä tätä uskonut omasta lapsestani. Puhuin hänen kanssaan asiasta ja hän lupasi, ettei enää ikinä kiusaa ketään. Siinä puhuessamme paljastui, että hän on koulussa yksin. Hänellä ei ole siellä kavereita, häntä ei huolita leikkeihin. Tämäkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Luulin hänen olevan siellä eskariaikaisen kaverinsa kanssa, mutta ei. Tämä oli jonkun toisen kanssa, eivätkä huoli tyttöäni mukaan. Olen ihan neuvoton, en tiedä mitä asialle pitäisi tehdä? Ihan kamalaa, että hänen koulunkäyntinsä alkaa näin ikävissä merkeissä. Tytön isosisko on samassa koulussa ja pyysin häntä olemaan pikkusiskonsa kanssa välitunneilla. Hirvittää ajatus, että hän olisi siellä yksin nojaamassa koulun seinään. Itku tuli itselleni yöllä, kun asia oli kokoajan mielessä. Laitoin tytön mukana viestiä kouluun, hänen opettajalleen. En tiedä auttaako tämä mitään. Olen ykeisnhuoltaja, pienempi tyttöni oli neljän vanha kun erottiin. Tytöllä on kova ikävä edelleen isäänsä ja hän kyselee minulta vieläkin, että miksi isi muutti pois. Minulla on ihana miesystävä, josta tytöt kovasti pitää, mutta hän ei asu kanssamme.
Miten minun äitinä pitäisi toimia? En halua että tyttöni alkaa inhoamaan koulua, koska ei ole kavereita.
Miten minun äitinä pitäisi toimia? En halua että tyttöni alkaa inhoamaan koulua, koska ei ole kavereita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opettajan tehtävä on siinä tapauksessa puhua muille luokkalaisille, ettei ketään saa jättää yksin, hyvä että laitoit viestiä kouluun. Joskus olen vastavassa tilanteessa joutunut puhumaan myös yksin jätetylle siitä, ettei leikit voi mennä aina hänen mielen mukaan. Siis joku lapsi on toisia kohtaan niin hankala, etteivät toiset halua leikkiin esim.määräilee liikaa, sotkee leikit. En ollenkaan tarkoita että sinun tyttäresi on, mutta olen joskus törmännyt tällaiseen. Ihmissuhteissa kun tarvitaan joustoa puolin ja toisin!
Pienten toimiminen ryhmässä ei ole mitenkään itsestään selvää, vaan siihenkin on ohjattava jo ihan opetuksessa. Sen tulee tapahtua jo eskarissa, mitä varten se oikeastaan onkin pykätty pystyyn. Alaluokkien opetustilanteissa valitaanleikkejä ja ryhmätöitä siten, että oppilaat jo pienestä oppivat ryhmätoiminnan aakkoset. En ihan kannata sitä, että lasten käsketään leikkimään yhdessä ja että ketään ei saa jättää yksin. Mutta jos niin silloin on opettajan käytettävä oma ammattitaitonsa viimeistä piirua myöten, jotta toivottu tulos saavutetaan.