kuljin siitä ohi kuin se olisi pelkkää ilmaa
oltu vihoissa ja kohta kymmenen vuotta
oltu vihoissa ja kohta kymmenen vuotta
näin velipojan autossa
sökö
7596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
-"Näin velipojan ruumisarkussa,
kuljin siitä ohi,
kuin se olisi pelkkää ilmaa,
oltu vihoissa,
jo kymmenen vuotta."
No sittenpähän helpottaa kumpaisellakin. Ei siinä
sen kummempaa.
Tosi typerää. Mitä voitat sillä
käyttäytymiselläsi? En osaa arvata minkä ikäinen
olet, mutta arvatenkin aika kakara tai sitten
muuten lapsellinen. Sorry nämä sanat!!
Sökö, tiedän miltä tuntuu kun välit menevät
pieleen.
Minä kirjoitin kirjan alkoholisti-isästäni, josta
oli seurauksena että perhe päätti hyljätä minut
(pikkuveljeä lukuunottamatta) koska olin
paljastanut asioita joita oltiin peitelty
vuosikymmenet, kertonut kaikesta pelosta ja
tuskasta mitä olin kokenut lapsena.
Minulle annettiin sakin hivutuksella opetusta
kuinka kipeätä tekee kun perhe otetaan pois. -
Mutta muutama kuukausi kirjan ilmestymisen
jälkeen alkoi perheeni saada opetusta: Riittää
että otetaan yksi perheenjäsen sieltä, toinen
täältä aivan ennalta arvaamatta, niin se tekee
varmasti yhtä kipeää.
Kolme läheistä perheenjäsentä kuoli puolen vuoden
sisällä, mm. alkoholisti-isäni ja viimeisin oli
toinen veljistäni joka kuoli
liikenneonnettomuudessa. - Mutta luuletteko että
opetus olisi mennyt kaaliin? Nix.
Ei miltään. - En ollut ehtinyt päästä
valekuolleittenkaan suremisessa päätökseen,
joten "oikeasti" kuolleitten sureminen on ehkä
edessä joskus tulevaisuudessa. Jos on.
pistän oheen runoja
oppilaistani ( olen siis ope,
mutta myös nuortenkirjailija)
lapset
piirsivät
rauhankyyhkyjä
värittivät
ne valkoisiksi
sinisiksi
punaisiksi
en puuttunut
asiaan
jokaisella
oma
tapansa
nähdä
aikuisillakin
***
suunnistustunnilla
löytyi
ampiaisen
pesä
pojat kävivät
taistoon
kepein ja
seipäin
ennen kuin ehdin
paikalle
oli terroristien
pesä
hajalla ja
muutamilla
aristavia
pistojälkiä
***
kesken matematiikan
tunnin
tuli amppari
luokkaan
lenteli lampuissa
siirtyi verhon
taa
aukaisin
ikkunan
sanoin:
jos se osaa tiensä
ulos niin
ei tapeta
kotvan pörrättyään
se livahti
pihalle
säästi henkikullan
***
kesken tunnin
talitiainen
ilmestyy ruutuun
näkee luokan
kirjoittamassa
päät painuksissa
pulpetin yllä
***
korjaan kokeita
katson pimeään ruutuun
sisällä lämmintä
yöperhonen
poukkoilee
ruudun takana
kuin pehmeä
samettisormi
***
lapset
keräävät näytteitä
luonnosta
lasipurkkeihin
joku poika
tulee rannasta
sinne ei ollut
lupa mennä
mutta sillä on
purkissa suuri
ruskea sammakko
se tuskin mahtuu
purkkiin
mulkosilmät
lasissa kiinni
laskemme sen
lammikkoon
mutainen mulahdus
ja se on tiessään
***
sammalretkellä
löydämme kynsisammalen
jonka pää on kuin
linnun kynsi
kerrossammalen
joka kasvaa kerroksittain
palmusammalen
joka on nimensä mukainen
ja seinäsammalen
jota ennen laitettiin
hirsiseinien rakoihin
ettei halla tule pirttiin
***
jäkälistä
tunnistimme
torvijäkälän
puikkojäkälän
keltakarveen
hirvenjäkälän
poronjäkälän
ja nahkajäkälän
niillä jokaisella
oma identiteettinsä
***
hiljainen
poika jäi yksin
kun suunnistus alkoi
ja tarvittiin pareja
suunnisti opettajan
kanssa
kävelimme hiljaa
peränpitäjinä
löysimme seitsemän
rastia
seitsemät
luonnon
ihmeet
ukkoetanoita
pujon lehdillä
kuolleen
linnun
ja vanhan mökin
jossa asuu
salaperäinen mies
***
tytöt sanoivat:
pidetään viisi
minuuttia
meidän omaa
välituntia
kun muut
luokat ovat
menneet
sisälle
Toinen kirjani oli runokirja, josta
muutama otos ensimmäisestä runosta "Myrskyn
silmässä":
Kysyttiin
miksi kirjoitin
pelosta,
pakosta,
riistosta,
katkeruudesta.
Miksi
kerroin
lapsuudesta,
nuoruudesta
jota
minulla
ei
ole
ollutkaan?
Yritin puhua,
yritin saada
teitä
ymmärtämään,
että haavani
ovat vieläkin
veriset.
Te ette
kuunnelleet
minua
sillä korvalla.
Teidän
korvanne
olivat
kääntyneet
antennien
lailla
maailmaan
kuuntelemaan
mitä
toiset
meistä
puhuvat.
On yritettävä
lavastaa
asiat
niin,
että
kelpaa
toisten
kuunnella.
Olisipa
korvanne
suostuneet
joskus
kuuntelemaan
sisäänkin
päin.
Mikä on
epämiellyttävää
se on
karistettava
pois.
Minäkin
halusin karistaa
pois
kaiken vanhan
mutta
en saanut
sitä tehdä
teidän
avullanne,
teidän
tuellanne
ja
rakkaudellanne.
Olen
nähnyt
ettei teillä
ole
rakkautta,
ei
todellista
rakkautta,
se on
vaan
pintaan
liimattu
kiiltokuva,
irvikuva.
----
Koskaan
ei ole
liian myöhäistä
saada
onnellinen
lapsuus,
olen kuullut.
On ensin
puristettava
irti
tunnustus
itsestä ja
läheisistä
vanhoista,
ikävistä
asioista.
Saatava
vahvistus,
kuitti menneisyydestä.
On siivottava
muistilokerot,
heitettävä
kaikki vanhat
muistikuvat
pois.
Kerättävä uusia
hyviä muistoja.
Nautittava
tästä päivästä.
Oltava
lapsi uudestaan,
uudella
tavalla.
Olet varmasti hyvä opettaja ja sinunkaltaisia
opettajia tämän päivän lapset tarvitsevat. Ehkä
eniten juuri ne hiljaisimmat...