Aloitin juuri lukion ja kuvittelin nyt oikeasti hankkivani kavereita, mutta eihän siinä niin tietenkään käynyt. Yläasteella minulla oli muutamakin lähes hyvä kaveri pidemmältä ajalta mutta jotenkin järjestin sitten asiani niin etten tiedä heistä enää juuri mitään. En koskaan pahemmin ollut heidän kanssaan koulun ulkopuolella mutta silti mesessä juttua riitti jne, nyt ei sitäkään.
Lukiossa minulla on yksi ystävä, jonka kanssa olen päivät pitkät, eikä siinä mitään mutta vähän alkaa jo mietityttää tulevaisuus tuossa koulussa. Lukiossa on muutama vanha ei niin miellyttävä tuttuni jotka eivät tunteneet toisiaan lainkaan mutta ovat nyt näköjään kaikki samaan porukkaan kuuluvia. Tuntuu kovin ulkopuoliselta nyhjätä kahdestaan joka paikassa, kaikki muut ovat aivan vieraita. En ole periaatteessa ujo, mutten vain osaa aloittaa minkäänlaista keskustelua kenenkään kanssa tms. En muutenkaan tiedä mitä omanikäisilleni kuuluisi jutella. En kuulu hiljaisiin hiiren harmaisiin keskijakauksella varustettuihin hikkeihin, mutten myöskään polta, juo tai biletä, joiden tiimoilta suuri osa myös näyttää kaverinsa keräävän.
Sitten on tietysti harrastukset. Urheilua on hyvä harrastaa janiiedespäin, mutta joukkuepallopelit ja nämä eivät voisi vähempää kiinnostaa. Sellaista harrastinkin aikoinaan monta vuotta tahtomattani ja taas vaikka kaikki tunsin jo melko hyvinkin, yhtään oikeaa kaveria ei sieltä saanut. Koitin saada aikaiseksi käytyä joissain vähän vaihtoehtoisissa liikuntalajeissa aikanaan muttei siitäkään mitään tule. Ei riitä motivaatio kulkea bussimatkaa johonkin harrastukseen raskaan koulupäivän jälkeen.
Teksti alkaa olla liian pitkä joten lopetan tähän, ideoita kaverisuhteiden hankkimiseen otetaan vastaan.
Lukiossa minulla on yksi ystävä, jonka kanssa olen päivät pitkät, eikä siinä mitään mutta vähän alkaa jo mietityttää tulevaisuus tuossa koulussa. Lukiossa on muutama vanha ei niin miellyttävä tuttuni jotka eivät tunteneet toisiaan lainkaan mutta ovat nyt näköjään kaikki samaan porukkaan kuuluvia. Tuntuu kovin ulkopuoliselta nyhjätä kahdestaan joka paikassa, kaikki muut ovat aivan vieraita. En ole periaatteessa ujo, mutten vain osaa aloittaa minkäänlaista keskustelua kenenkään kanssa tms. En muutenkaan tiedä mitä omanikäisilleni kuuluisi jutella. En kuulu hiljaisiin hiiren harmaisiin keskijakauksella varustettuihin hikkeihin, mutten myöskään polta, juo tai biletä, joiden tiimoilta suuri osa myös näyttää kaverinsa keräävän.
Sitten on tietysti harrastukset. Urheilua on hyvä harrastaa janiiedespäin, mutta joukkuepallopelit ja nämä eivät voisi vähempää kiinnostaa. Sellaista harrastinkin aikoinaan monta vuotta tahtomattani ja taas vaikka kaikki tunsin jo melko hyvinkin, yhtään oikeaa kaveria ei sieltä saanut. Koitin saada aikaiseksi käytyä joissain vähän vaihtoehtoisissa liikuntalajeissa aikanaan muttei siitäkään mitään tule. Ei riitä motivaatio kulkea bussimatkaa johonkin harrastukseen raskaan koulupäivän jälkeen.
Teksti alkaa olla liian pitkä joten lopetan tähän, ideoita kaverisuhteiden hankkimiseen otetaan vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipä niitä kavereita oikeen muuten saa ku menemällä jutteleen ihmisille esim koulussa tai olemalla vain puhelias joka paikassa ja oottaa et joku kysyy ulos tai jotaki.
Ja tuosta juttelemisesta niin ei kannata niin hirveesti mitä puhut kunhan se ei ole mitään törkeää, vastenmielistä tai ketään loukkaavaa tai jotakin joka saisi sinut näyttämään ylimieliseltä
Miten vois olla puhelias joka paikassa ja odottaa, että joku pyytää ulos?
Mistä vois puhua?
Miten tommonen hoituis siltä ujolta hiiren harmaalta tyypiltä, jolla ei ole keskijakaria, laseja ja joka ei ole hikari. Sellaselta jolla sattuu vaan oleen huono itsetunto ja elämää vaikeuttava ujous...?
Niin. Ei pahalla kenellekään, mutta noi neuvot on käytännössä ihan paskaa...
"Mee vaan jutteleen, sun täytyy vaan jutella, oo sosiaalinen..."
Edellisessä viestissä jo mainittiinkin yksi epäkohta: mitä jos ihmisen luonne yksinkertaisesti on sellaista "rempseää" ja "heittäytyvää" käyttäytymistä vastaan? En väitä, etteikö sellainenkin ihminen voisi kehittää itseään siihen suuntaan, mutta ei se hei helppoa oo!
Ja sitten toinen mielenkiintoinen seikka: kuinka monen ihmisen olette nähneet noudattaneen tuota ohjetta? Ajattelemanne luku lienee lähellä nollaa - muutamaa. Niin, ja maailmassa on silti paljon ihmisiä joilla on kavereita, eivätkä ne ihmiset ole mitenkään huomattavan erityissosiaalisia.
Eli mistä niitä kavereita oikein tulee...
Mielestäni se on pitkälti sattumaa. "Niskasta kiinni ja juttelemaan" -taktiikka toimii vain harvoilla, - onnea heille.
Viimeistä lausettani ei saa sitten käsittää väärin: Jos sinulla on kiikarissa joku tietty ihminen, on tietenkin viisas ratkaisu mennä juttelemaan juuri hänelle!
kauniaisten raamattuopiston raamiksissa.
Sain paljon ystäviä ja opin liikkuaman koulunkin jälkeen itse.
Seurakunnissa on paljon toimintaa.
Ei kannata ajatella että se kuuluisi vain tietyille tyypeille.
Mä en ikinä oo ollu seurakunnan toiminnas mukana vaikka uskonkin.
Kaikki saa tulla.