Mulla alkaa nyt 35. viikko, ja tajusin juuri että TOTTA SE ON, lasta sieltä pukkaa muutaman viikon päästä eikä paluuta enää ole! :D
Toisaalta odotan innolla synnytystä, koska se tulee luultavasti olemaan ikimuistoisin ja ihmeellisin päivä elämässäni, tavalla tai toisella.
Haluaisin olla "valmis" kaikkeen kipuun, senkin mielessä pitäen ettei epiduraalia ym ehdittäisi antamaan. Toisaalta suosisin luomua, mutta en vain TIEDÄ kuinka suuri kipukynnys mulla on. Oon kyselly kavereilta, että mihin synnytyskipua voisi verrata. Ei oo tullu mitään järkevää vastausta. Kukaan ei ole siis osannut kuvailla sitä kivun laatua/määrää siten, että tietäisin mitä on tulossa.
Haluaisin kokeilla eri asentoja jos vointi sallii, sekä myös vesiallasta. Haluan myös henkisesti olla mahdollisimman valmis, avoin ja rento.. uskon että miehestä on apua salissa, tuli mitä tuli.
Argh... enää muutama viikko... :D
Toisaalta odotan innolla synnytystä, koska se tulee luultavasti olemaan ikimuistoisin ja ihmeellisin päivä elämässäni, tavalla tai toisella.
Haluaisin olla "valmis" kaikkeen kipuun, senkin mielessä pitäen ettei epiduraalia ym ehdittäisi antamaan. Toisaalta suosisin luomua, mutta en vain TIEDÄ kuinka suuri kipukynnys mulla on. Oon kyselly kavereilta, että mihin synnytyskipua voisi verrata. Ei oo tullu mitään järkevää vastausta. Kukaan ei ole siis osannut kuvailla sitä kivun laatua/määrää siten, että tietäisin mitä on tulossa.
Haluaisin kokeilla eri asentoja jos vointi sallii, sekä myös vesiallasta. Haluan myös henkisesti olla mahdollisimman valmis, avoin ja rento.. uskon että miehestä on apua salissa, tuli mitä tuli.
Argh... enää muutama viikko... :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raskausviikkoja on kasassa 36 6 ja hyvänen aika, tämän viikon alussa kai sisäistin asian, että enää kolmisen viikkoa laskettuun aikaan!? Voihan olla, että tässä odotellaan vielä se viisikin viikkoa, mutta saapa nähdä. Tämän viikon alussa kohdunsuu oli pehmentynyt ja lyhentynyt 1,5 senttiin, eli hyvillä mielin olen siitä, että jotain siellä tapahtuu ;). Eilen oli iltapäivästä iltaan ajoittain pientä supistelua, ei kuitenkaan mitään kovin kivuliasta. Jospa se kohdunsuu siitä lähtisi vielä lyhenemään.. Alkaa tietyllä tavalla olla jo hurjan malttamaton olo, voisi minun puolestani jo vaikka syntyä. Vaikka raskaus onkin ollut hurjan helppo, vieläkään ei ole vaivaa "suuresta" vatsasta tai muusta, onnekas olen ollut siis sen suhteen. Mutta kyllä se vauva sieltä ulos tulee, ennemmin tai myöhemmin ;).
Itse synnytys ei sinäänsä jännitä, vaikka kyllähän sitä huomaa ajattelevansa joka päivä, varmaan melkein taukoamatta :D ! Koskaan ei voi tietää, miten kaikki tulee sujumaan, on kai paras varautua kaikkeen. Kivunlievityksen suhteen olen kanssasi samoilla linjoilla, katsotaan mihin sitä pystyy. Tilanteen mukaanhan se täytyy mennä, koska ensikertalaisena varsinkaan ei ole mitään käsitystä mitä on edessä! On tämä odotus kyllä ihanaa, kohta tämä vaihekin on jo ihan huomaamatta ohi, nautitaan nyt siis vielä tästä, kun voidaan :) ! Tsemppiä sulle ja kaikkille muillekin, joilla h-hetki lähenee :) !
kun se yhtäkkiä pölähti, että jaa tää pitää synnyttääkin :)
Mun synnytystä käynnisteltiin tabletein monta päivää. Ne ensimmäiset supistukset alkoivat silloin puhalluttaa ja olin "muka" kipeä, odotin, että jokohan. Mutta ei, aina ne yöllä loppui. Mutta sitten kun homma lähti käyntiin niin näin jälkikäteen huvittaa ne ensimmäiset supistukset ja kuinka ne muka oli kipeitä :) Vaikeaa sitä oikeaa supistuskipua on mihinkään verrata. Minäkin luulin omaavani korkean kipukynnyksen, mutta pöh, sormelle auki ja saliin kivun hoitoon :) Seli seli, mutta minusta osasyy oli myös se, että olin valvonut lähes 2 vrk ja voimat oli vähissä muutenkin. Ennen epiduraalia kokeiltiin vyöhyketerapiaa, liikkumista jne. Sitten alkoi tuntua, että joku leikkaa jalkaa lonkasta irti, sillon riitti ja sain puudutuksen. Itse ponnistaminen ei aivan kamalaa ollut.
Mutta koko ajan tuo kipu oli "hyvää" kipua, kun tiesi, että se loppuu joskus. Kyllä pahimmassa vaiheessa tirautin pienen itkunkin ja sanoin, että ottakaa se nyt vain pois ihan miten haluatte. Mutta kun kipulääkitys oli kohdallaan niin synnyttäminen oli mukavaa :) Ei sitä kipua mielestäni kannata jännittää, se tulee, kestää aikansa ja menee. Ja se on totta, että tekisi kaiken uudelleen, kun se paketti on sylissä :)
Tsemppiä synnytykseen!