Kuten jo otsikoin on tämä suuri ongelma. En saa mitään tukea ja hellyyttä puolisolta, suudeltu ei ole neljään kuukauteen ja seksistä vielä pidempi aika. Mulla on tosi paha mieli sillä fyysinen läheisyys voisi auttaa ja helpottaa oloa. Pariterapiaan ei puoliso lähde ennenkuin on "pää" kunnossa vaikka se voisi mennä toisinkin päin, että se pää voisi paremmin jos olisi rakkautta ja välittämistä ilmassa.
Itsemurha väijyy ajatuksena eikä tuo em. mainittu ole se pienin syy.
Itsemurha väijyy ajatuksena eikä tuo em. mainittu ole se pienin syy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta ei.Mieheni pelkää vissiin hupsua vaimoaan.
Haluaisin hänet viereeni hyväiltäväksi vaikka.
Miesten aina aina vaikea näyttää heikkouttaan ja varsinkin ihmisille josta oikeasti välittävät. Itse kärsin aikoinaan masennuksesta ja silloin aina tunsin etten ansaitsisi olla tyttöystäväni kanssa, vaikka hän sanoisikin päinvastoin. Silloin enemmän tai vähemmin alitajuisesti yrittää työntää ihmistä pois luotaan, vaikka haluaisinkin läheisyyttä. En tiedä selvensinkö tuo yhtään vai tekikö vielä monimutkaisemmaksi :) suosittelen kokeilemaan sellaista pientä flirttiä ja rohkaisua miestäsi kohtaan, joka ei välttämättä johda seksiin tai edes suuteluasteelle. Pikkuhiljaa miehesi saattaa kerätä rohkeutta ja seksikin saattaa luistaa. Ei välttämättä paras neuvo, mutta en oikein muutakaan keksinyt nopeasti. Jaksamista sinulle ja miehellesi.
Meidän suhteessa mies on masentunut ja vetoaa siihen, koska ei halua seksiä. Minä naisena taasen haluan miestäni aivan yhtä paljon kuin ennenkin. Haluan myös huomioida ja hemmotella miestäni ja osoittaa kuinka paljon rakastan ja välitän masennuksesta välittämättä. Välillä vaan tuntuu, että mies luulee minun yrittävän liikaa ja väkinäisesti. Todellisuudessa teen kaiken aidosti omana itsenäni. Tuntuu pahalta kun ei oikein tiedä miten auttaisi itselleen rakasta ja tärkeää ihmistä. Siinä sivussa kun saa itselleen paljon pahaa mieltä ja loukkauksia kun yrittää vaan tehdä asiat toisen parhaaksi. Vaatii aika paljon nieleskellä ne omat tuskansa ja ajatella, että niiden selvittämisen aika ei ole nyt. Ikään kuin itsellä ei olisi oikeutta loukkaantua toisen äksyilystä, koska se kuitenkin johtuu masennuksesta.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun mieheni on masentunut. Kun masennus helpottaa on elämä taas erilaista, mutta jossain vaiheessa masennus taas tulee. Pääseeköhän tästä kierteestä ikinä eroon? Tätä vuoristorataako se on koko loppu elämä? Ei sillä, että elämän tasaista pitäisi ollakaan, mutta kyllä puolison masennus vie paljon voimia siltä terveeltäkin osapuolelta.