Uurnana saavuit suveni lehtoon
ilmoilla väreilit
lintujen siivillä lennätit toiveiden
siemeniä
maahan leijailit
itämään kedon värein
kuin lapsi kehdossaan keinutit
porttieni lukittua salpaa
avasit suven lämmön
aamu kasteissa sait
puutarhani kukkimaan
Taivas ja maa yhtä
uurnasta syntyi yhteinen rakkaus
ojentuvat kädet toisissamme
kuin sylimme hehku meissä...
- Tähän lehtoon Auringon huomassa -
...anna meille vielä tämä syysmyrsky
kuin talven viima kestää
jotta puhtaan talven lumena
peittäisimme viattoman maamme
uurnallemme nukahtaen ikuiseen uneemme
- Taivaan ja maan
ikiunien tunteiden loimuihin
maailmaamme värittämään !
ilmoilla väreilit
lintujen siivillä lennätit toiveiden
siemeniä
maahan leijailit
itämään kedon värein
kuin lapsi kehdossaan keinutit
porttieni lukittua salpaa
avasit suven lämmön
aamu kasteissa sait
puutarhani kukkimaan
Taivas ja maa yhtä
uurnasta syntyi yhteinen rakkaus
ojentuvat kädet toisissamme
kuin sylimme hehku meissä...
- Tähän lehtoon Auringon huomassa -
...anna meille vielä tämä syysmyrsky
kuin talven viima kestää
jotta puhtaan talven lumena
peittäisimme viattoman maamme
uurnallemme nukahtaen ikuiseen uneemme
- Taivaan ja maan
ikiunien tunteiden loimuihin
maailmaamme värittämään !
Vastaukset 10
Vanhimmat
elementtejä paljon runossasi.Mutta oivallisella
tavalla yhdistettynä rakkauteen..
Usko pois kyllä se syysmyräkkä vielä saapuu ennenkuin
pääset kolkuttelemaan talven lumisia portteja=))))
Juu - tämä olkoot niitä kevään vaiko suven uurnalehtojen
jälkeläisiä ja tämä ei nyt sitten ollut tekemällä tehty kuin
tuo - messiruno - mutta tavallaan kuin pikkuserkkuja keskenään.
Minä se vaan yritän taistella itseni kanssa peistä itsessäni
vääntäen runonikonkeloita...meniköhän tuokaan nyt ihan
oikein mutta mitäs näistä...poltetaan rauhanpiippua
mieltentemppeleillä.
Huomenissa jos tuo syysmyräkkä saapuisi,voisit tulla mukana
päiväkahville,jotta voisimme ikuistaa myräkän peijakaisella
tämän vuodenajan.
Kiitos Sinulle sanojesi loimun liekeistä...se lämmittää
ohdakkeisilla poluilla kevyin askelin kulkea.
Iki roudan ja jään.
Sulatat.
Auringon kiekon hehkumaan
Kurkiauran huudossa tunnethan.
Ne on siiven henkäys syksyssä.
Pian loittoni kesä .
Minä vilusta väräjän.
Noussut olen aallosta tuosta.
Sylistä syksyisen kehdon.
Ja maailmamme värisee.
Kiitos runoilija dolan,
sain sanani näin sanoa
runosi kirvoittamana
Kuules Margi - kyllä minä yritin tuota tunnelmaa luoda
"niin kaunis on maa"tälläisellä kerronnallani kuin hipaisten
kauneutta että toivoa tähän aikaan kuin tapaa elää.
Hienosti kuvaat eri sanoin omalla symppis tavallasi,jota
on helppo kuin suora lukea - ei tulkkia tarvita.
Ei enhän mikään runoilija ole korkeintaan tuohivirsuilla
asteleva sormen taivuttelija vain mutta sanasi toki
lämmittää kuin kohteliaisuudella lausun sanaseni :
Kiitos Margi ja voidaan hyvin....myräkässäkin.
Voi jestas sentään!
Upee - olet Sinäkin...enempää en uskallakaan sanoa
etten joutuisi mystillisiin seikkailuihin kohti tuntematonta
määränpäätä...tai jos tuo miellyttääkin...katos nyt kun en
saa sanaa kirjoitettua kun sekosin kommenttisi uumeniin
- sekosi pasmatkin -
ja niin nyt lämmittää.
Kiitos - upeudestasi että syksynloistoa elämääsi.
...tässä on sitä minulle sopivaa ajattelua...
Annetaan olla koko syksyn ja siirrytään mietteissä jo talveen. Tämä on hyvä. Tykkäsin.
...kuule tomppa ja minulle myös kuin vietetään
vilttipeijaiset mutta katsotaan silti hieman luonnon
syysvaloja eri väreineen mielen lämmikkeeksi.
Kyllä syksyssäkin on paljon kauneutta jos vain
nuo hengen koukerot antavat salpansa meille
avata...kyllä se siitä...talvi tulee.
Kiitos tomppa...taiteillaan tämä syksy
jotenkin mielissämme sopusuhtaiseksi
tunteeksi itsessämme.
Lämminhenkisiä toiveita
hellin ottein lähestymistä
rakkauden tunteisiin päätyen
heräten aamun koittoon
voimaa pyytäen
myrskyyn, viimaan anoen
loppuun asti kaiken saattaen.
Runosi pisti kyllä miettimään, pohtimaan, ajattelemaan :)
Syystervehdyksin, talvea odotellen.
Hyvin osasit tätä omallasi tulkata ja vielä
hyvin kauniilla tavalla kuin myös runosikin
kauttaaltaan ovat olleet.
Ai,pistinkö oikein miettimään että niin
syvälle luotasin runoani ja kyllä minä
jotain senkaltaista yritinkin - hyvä jos
toisinaan näissä onnistuu.
Ehkä vain yritystä on joskus enemmän
kuin miltä sitten lopputulos näyttää,sillä
kyllä se täytyy eräällä tavalla tulla niin
sydämen että mielen yhteistuumiin
- pakottomasti tuntien.
Herkkä Kiitos Sinulle ja odotellaan
sitä kevyttä viatonta puhdasta jalan
alla narskuvaa lunta sinitaivaan alla
lämpimin tuntein meille molemmille
kuin kaikille täälle oleville runoilijoille.
Kiitos Diinaliin 1.