Viima -
kuin selkään puukotettu juoru
mielessä ja sydämessä
kivisiset mukulakadut
jäädytetyt yöpakkasissa
liukenevaa ystävyyttä
huurrutetuissa lasien pinnoilla
etten kylmän kasvoja näkisi
valojen vilkkeet kuin silmäniskut
yhteen puristetuissa huulissa
joissa punerrus sinistyy
ja tämä helvetin tunne minussa
kuin eläisi toista luomiskauttaan
kadut kuin polut näyttöpäätteen
taulussa
kaulassa jo huomisen tatuointi
missä tämäkin on määrätty
tähdetön taivas
kuuton kuu
auringoton huomen
mielen typerää ajatelmaa
ja minä jään syntyvälle
pakkas jäälle odottamaan
syntyjä syviä
Lähdetkö messiin kanssani ?
kuin selkään puukotettu juoru
mielessä ja sydämessä
kivisiset mukulakadut
jäädytetyt yöpakkasissa
liukenevaa ystävyyttä
huurrutetuissa lasien pinnoilla
etten kylmän kasvoja näkisi
valojen vilkkeet kuin silmäniskut
yhteen puristetuissa huulissa
joissa punerrus sinistyy
ja tämä helvetin tunne minussa
kuin eläisi toista luomiskauttaan
kadut kuin polut näyttöpäätteen
taulussa
kaulassa jo huomisen tatuointi
missä tämäkin on määrätty
tähdetön taivas
kuuton kuu
auringoton huomen
mielen typerää ajatelmaa
ja minä jään syntyvälle
pakkas jäälle odottamaan
syntyjä syviä
Lähdetkö messiin kanssani ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulipas äkkiä kylmä, kun luin runoasi...
Tulen ja tuon mukanani villavanttuut - Sinullekin =)
Huikasevan sinistä tekstiä josta on pakko pit... ei - jota on pakko rakastaa!!!
Tervehdys - toivon ettei niin kylmän ja viimaista
runoa tämä ollut jotta kaikki lämpö olisi jäänyt
suven kätköihin ja huoneesi takkatuli ei lämmittäisi.
Tämä tuli kuin pakon sanelemana juuri tänne puolelle
kun en tänne juuri ole paljoa kirjoitellut,niin tälläisen
hyvin nopeasti tekstailin...ihan muuten vain...no hyvä
on - pakkoa käytin - että kaikkea sitä tässä pikku
tohinassa mieleen juolahtaa...mielikuvien leimaa.
Jos rakastat tätä,niin tämä kyllä ylittää kaikki odotukseni,
jota en edes sellaiseksi kuvitellut...ei tarvii olla niin
vieraskorea...täällä hyväntahtoisesti hymyilen Sinulle.
Rakastetaan tätäkin viikonloppua - koleus lämmöksi.
Kiitos Sinulle ja hyvää mieltä !
että runosi on melko monitahoinen ja sen voi
ymmärtää monellakin tapaa. Löydän itse siitä pari,
ihan selvästi kärhämien suottamaa sanomaa
joko liitossa tai vaikkapa näillä saiteillakin käytyä.
Molemmat on väistämättömiä joskus, vaikkakin mielestäni
palstoilla käytävät erimielisyydet pitäisi pitää kaiken
kansan silmien edestä pois ja selvitellä ihan muualla.
Topakkaa tekstiä, vaikka en ehkä messiin lähtisikään.
Luin omalla tavallani tätä ja löysin siitä, kuten sanottu
ainakin nuo pari ulottuvuutta.
Kyllä kynäsi ja mielesi yhdessä osaa luoda.
Ihmettelen - jälleen miksi kuvitellaan että täällä
minä kirjoittaisin täällä olijoista hulvattomiksi
runoiksi menneitä tai tulevia näillä muodoin jos
tuon tekisin - niin jonkun vihjeen voisin silloin
antaa...että mistä tai keille...ja päälle vielä voisin
vaikka kommentoida.
Tällä runolla hyvä linda - EI ole mitään tekemistä
minkään täällä palstan olleiden kärhämien kanssa,
vaan on ainoastaan lähtenyt - ihan omista
lähtökohdistani - ajatuksella...että antaa mielikuvien
viedä vaikka tämän syksyn koleuden myötävaikutuksella
ihan mitä nyt on syntyäkseen.
Ymmärrän kyllä kuten tuossa kerrot että on hyvinkin
monitahoisesti tulkattava mutta EI totuuden tai
korkeintaan kirjoittajan omien tuntojen kanssa
ikäänkuin kisaillen.
Joten jälleen - Hyvät Ystävät - runot runoina,vaiko
joko kirjoittaminen täällä saa farssimaisia muotoja
eri kirjoituksien jälkeen kuin odottaa että kenen
pipoa pää nyt puristaa...hellittäkää mielienne nyöriä.
Kiitos kommentistasi linda kuin toivon kaikkea hyvää
viikonloppuusi.
lupaan, ettei se toistu.
Toin vain julki sen, mitä runosi minun päässäni
synnytti ja viittasin vain siihen, että se VOISI
olla esittämistäni syistä syntynyt.
Ei mitään Anteeksi pyydettävää ja ei olla
niin herkkiä sanoille kuin eri tulkinnoille
että kommenteille - joten löysätään näiltä
osin - hyvin YMMÄRRÄN tarkoituksesi - mutta
halusin vain tuoda oman kirjoitukseni esille,
etten ketään tarkoittanut
- väärinkäsityksien - välttämiseksi ja toivon
etten tuolla sanonnallani saanut pahoitettua
mieltäsi,joka EI ollut tarkoitus.
Kiitos Sinulle tähän syysaurinkoon kuin
kirjoittamisiin - rohkeasti vaan !
Minulla ei ole enää tarvetta lähteä! Ja näin minä runosi ymmärsin:
Kait tämä niin menee, että
mieli rauhoittuu, kun on täysi ja
syvä hiljaisuus.
Mutta jäädä odottamaan?
Kuutonta kuuta, auringotonta huomenta?
Se lienee ollut tänään, mutta
ei enää huomenna.
Elämä ei ole eilisen toistoa.
Joten turha on odottaa.
Taidat paeta itseäsi, mutta muista
että pakotietä ei ole!
Ystävyydellä Tähtis!
Jopas runon tein - oikeastaan hyvältä tuntuu
tämäkin kommentti Sinulta ja runon jonka vedin
kuin pakon sanelemana että nyt tälle puolelle
palstaa jotain "erikoista minua"...tälläinenhän
siitä sitten syntyi.
En koskaan ole itseäni paennut ja etkö tosiaan
tiedä sitä - ettei itseään pääse pakoon mutta ottanen
tuon kuin oman kirjoitukseni hulvattomana sepityksenä.
Kiitos kommentista joka oli mielenkiintoista luettavaa
kuin toivotan hyvää viikonvaihdetta Sinulle.
Pidin erityisesti tästä osiosta:
kaulassa jo huomisen tatuointi
missä tämäkin on määrätty
tähdetön taivas
kuuton kuu
auringoton huomen
tai siis tämä kiinnitti enimmän huomioni, puhutteli minua.. huominen jo päätetty.. lohduttomuuden ymmärsin omalla tavallani..hmm.. ei niinkään synkeää lohduttomuutta, jos huomen onkin auringoton,se on kaikille sama, sillä niin on määrätty.
Syntyjen syvien odotteleminen oli myös hienosti sanottu. Eipä niitä aina tarvitse edes välttämäti ajatella, vain odotella ja ne juoksevat syliin. Syntyvä jää ensimmäisellä pakkasella ja synnyt syvät.. pidän tuosta ajatuksena.. ikuisuusasioiden ruodintaa hetkellisessä tilassa.. näinhän se on, että ikuisuus ja hetkellisyys ovat tässä ja nyt samassa tilassa. :)
Olen varmaan joissain yhteyksissä maininnut että
toisinaan itsekin ihmettelen...miten tuonkin olen
saanut aikaiseksi...kuten tuon jota itsekin tuossa
mainitset - ja itsekin ikäänkuin ajattelen tässä -
"mistä niitä senttejä sataa"?
Tuo lausekin esim.oli ja tuli kuin itsestään ja sopivaksi
katsoin tuohon hyvin osuvaksi,joskus ihan sen kummemmin
mitään miettimättä niitä tupsahtaa mutta pakolla ei oikein
mitenkään...ja onhan silläkin yritetty - huonoin tuloksin.
Hyvin olet tuonkin valinnut ja niin olisin minäkin...kun
tässä tuotakin hiukan aprikoin ja sanontasi "vain odotella
ja ne juoksevat syliin",pitänee paikkansa - siis pakottomasti.
Toisinaan näitä miettii runon sanoin että ajatelmin myös
omassa nuoruudessani kun näitä kirjoittelin alkuaikoina,
ehkä nyt sitten hivenen kokemuksesta jalostuneet omaan
muottiinsa.
Kiitos asiantuntevasta kommentistasi että toivon syysruskaa
iloisin mielin että värein Sinulle.