Olen entinen Lestadiolainen. "kielsin" uskoni 17 vanhana. Eräs seikka mikä saattaisi aiheutta keskustelua tuli mieleeni.. Monesti kun olen ollut kaupungilla viihteellä olen huomannut "uskovaisia" nuoria ja vähän vanhempiakin baareissa ja jne. Juttelemaan mennessäni he myöntävät että käyvät useinkin baareissa ja tms.. Kumminkin vanhemmille ja kavereille esitetään muuta.
Syynä tähän on pelko että heidät hylätään. He joutuvat kieltämään itsensä ja elävät toisten sanelemilla ehdoilla. Mielestäni elämässä on tärkeintä olla onnellinen! ja elää juuri niin kuin haluaa!! Nuorille puhutaan että ei saa antaa sielunvihollisen houkutella syntiin...=(?
Kertokaa omia kokemuksia tai mielipiteitä.
nim:onnellinen
Syynä tähän on pelko että heidät hylätään. He joutuvat kieltämään itsensä ja elävät toisten sanelemilla ehdoilla. Mielestäni elämässä on tärkeintä olla onnellinen! ja elää juuri niin kuin haluaa!! Nuorille puhutaan että ei saa antaa sielunvihollisen houkutella syntiin...=(?
Kertokaa omia kokemuksia tai mielipiteitä.
nim:onnellinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
He elävät juuri niinkuin haluavat.
Haluavat uskoa ja haluavat käydä baareissa.
Koska eivät osaa tehdä joko-tai valintaa, eivät ole onnellisia.
totta. Mutta tottahan on että paljon muutakin tehdään "salassa".
Ennen neuvottiin neuvomaan toisiamme jos tiedämme jonkun syntiä tekevän, mutta nykyään ei enää uskalleta puuttua toisten asioihin.
On yksilön vapaus.
Mutta onko yksilönvapaus riistänyt meiltä toistemme neuvomisen. Vai olemmeko heti lakihenkisiä jos uskallamme sanoa jostakin asiasta eriävän mielipiteen?
Eikö suurempaa rakkautta kuitenkin loppujen lopuksi ole totuudessa rakastaminen? Että me kaikki perille kostuisimme.
Aivan samalla tavalla pitäis toimia kuin ennenkin.
Pitäis olla voimia enemmän kun tuntuu että omat eriävät mielipiteet menee kuuroille korville.
Ne on jo sovittu tai vastavaa selitetään.
Ja on omassa kilvoittelussakin ihan tarpeeksi, niin en kauheesti enää jaksa nuhdella vaikka haluais.