rakkauteni vain hetkeksi riitti
tuli viikatemies ja niitti
huokailen vain nyt hiljaa
kohtalo kypsentää viljaa
syksy uuden sadon tuo
lainehtien muistojen luo
tuli viikatemies ja niitti
huokailen vain nyt hiljaa
kohtalo kypsentää viljaa
syksy uuden sadon tuo
lainehtien muistojen luo
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistan miten aloit herätä ja pienestä
suuremmaksi kasvaa, miten sinua joka
päivä katsoin ja hyväilin.
Elämää tämä on, tätä tavoittamatonta
auringon nousun ja laskun aavaa, siinä
kokonaisuudessa Sinut tunnistin.
Ja kun kesä heräsi, minusta repeytyi esiin
taas se nuori poika, paljain jaloin, silmät
naurussa, nautin Sinusta.
Mutta niin kuin joka kesä painuu pois ja
syksyn hämärä harso saapuu, samoin nytkin
ja olet lahonnut, muisto kauneudesta..
sinä kesän lehti, joka syksyssä pois katoat...
http://www.youtube.com/watch?v=b-GYs3Y52uI&feature=related
Kiitos Runostasi.
Ei koskaan tiedä Rakkauden päivien lukua,
ne jokainen vain pitää Elää kuin olisi
viimeinen.
Ja niitä uudelleen Rakastaa, kun ne
asettuvat muistoista esille.
Elämä, se on nautinnollinen
kohtalo...kun Elää.
Tämä olin koskettavan kaunis
ja hellä Rakkausrunon.
Toi niin paljon hyvin muistoja, tunteita
ja tuntemuksia esiin sisältä.
Taitava ja sydämestäsi tuleva teksti,
joka ei jättänyt kylmäksi.
Hieno Runosi alusta loppuun.
Nautintoa ja hyvää mieltä koko
Sinun päivääsi.
tekee omat siirtonsa meiltä kysymättä.
Surullinen, mutta sujuvasti kulkeva teksti
runossasi - pidin.