Se menee niin, että
olen oman maailmani
sisällä
ihmisiä kulkee ohi
joku on joskus
- hyvin harvoin -
merkityksellinen
kukaan ei ole jäänyt
vaatimaan ystävyyttä
minulla ei ole sitä antaa
se, joka
antoi minulle lapseni
on ainoa kiinteä
sosiaalinen yhteyteni
tähän maailmaan
muu on yhdentekevää
- ei se häiritse -
(ärsyynnyn riekkujista)
minun elämäni ei ole
kiinni rakkaudesta
toki sen kemia kiinnostaa
minä rakastan tietoa,
sitä haluan lisää
mutta rakkautta?
- tajua jo, ei minulle...
huomaathan,
en edes osaisi
arvostaa sitä
olen oman maailmani
sisällä
ihmisiä kulkee ohi
joku on joskus
- hyvin harvoin -
merkityksellinen
kukaan ei ole jäänyt
vaatimaan ystävyyttä
minulla ei ole sitä antaa
se, joka
antoi minulle lapseni
on ainoa kiinteä
sosiaalinen yhteyteni
tähän maailmaan
muu on yhdentekevää
- ei se häiritse -
(ärsyynnyn riekkujista)
minun elämäni ei ole
kiinni rakkaudesta
toki sen kemia kiinnostaa
minä rakastan tietoa,
sitä haluan lisää
mutta rakkautta?
- tajua jo, ei minulle...
huomaathan,
en edes osaisi
arvostaa sitä
Vastaukset 7
Vanhimmat
runosi sanomaa, onko siinä mitään Rakkauteen liittyvää...siis mietin oletko oikealla palstalla...
luen vielä kerran ajatuksella, saisinko Lukijana kiinni jostain kultaisesta säkeestä...hetki pien !
joo, itserakkaus oli ainut asia jota ensimmäiseksi huomasin, mutta sitten jäin miettimään sitä,
että rakkaus ei kiinnosta mutta rakkauden kemia...tulin sitten siihen johtopäätökseen, että ainoastaan fyysinen rakkaus on tärkeää ei tunteet...toki jossain vaiheessa jopa ajatuksessani kävi syvästi haavoitettu ihminen...siis en osannut sitten loppujen lopuksi päättää oliko runosi oikealla osastolla, mutta toisaalta mitä väliä se ainakin herätti minussa paljon kysymyksiä.
Lähettäisin sinulle virtuaalihalauksen ystävänä, mutta et taitaisi sitä arvostaa :((
ennenkuin häviän..
Rakkauttako runossani?
ei - eikä Minussa
rajalla
tietoisuuden
jokin ohjasi
näytti tietä
pelon ilmentymään
lähemmäksi
ei, älä uskalla
tuntea
välittää
katsoa
itseesi
Jokainen varmaankin joskus viettää aikaansa itsensä ja ajatustensa kanssa, suotavaa ainakin olisi. Onhan helpompaa ymmärtää lähimmäisiään, jos ymmärtää itseään,motiivejaan ja valintojaan. Elämähän on muokannut meistä sen, mitä olemme ja jokainen elinpäivä muokkaa meitä lisää. Jälkikasvu, työtoverit, yllättävän moni ihminen vaikuttaa elämäämme ja elämässämme.
Ystävyys voi olla pelottavaa, se että siinä saa, mutta joutuu myös antamaan itsestään; aikaa ja ajatuksiaankin. On varmaan helpompaa välittää vain itsestään, kun uskaltaa luottaa, että toinen ei katoa, vaikka itse olisikin ikävä ja ilkeä. Tai ymmärtää, että toinenkin on vaan ihminen huonoine päivineen.
Ystävä on se joka kuuntelee ajatuksiasi, uskaltaa olla eri mieltä kanssasi ja sanoa sinulle rehellisesti mielipiteensä, silittää päätäsi huonona hetkenäsi, ja tuo sinulle keittoa kun olet kipeä. Ei hän tee sitä siksi, että tarvitsee, hän vaan yksinkertaisesti välittää sinusta karvoinesi kaikkinesi.
Voihan tietysti olla vaikeata arvostaa asiaa, jota ei tunne. Näiden mietteiden kera yötä toivotan.
ei siitä sen enempää..
olen itseäni täynnä
enkä välitä muista
Hiilikuituisessa kuoressa
teräväsärmäiset kappaleet
järjestyksessä
suurimmasta pienimpään
maailman nukkuessa
nanokuituverkon pinnalle
kanavoituu pisaroita
aamun valjetessa
pinta on ehyt,
kosteus on
haihtunut
...
Ajattelin tätä aloitukseksi joskus, mutta se taitaa olla paremmin paikallaan tässä.
Kipeistä asioita on vaikeata kirjoittaa kauniisti, vielä vaikeampaa on puhuminen. Ihmiskohtalot sivuavat toisiaan, paljon jää sanomatta. Turhat asiat peittävät ne tärkeämmät. Kommunikaatio ei toimi, luullaan, kuvitellaan ja uskotaan asioita omasta näkökulmasta. Näkemättä toisen pahaa oloa tuomitaan, joka ainoa meistä syyllistyy siihen aika ajoin. Toisen saappaisiin kun on perin vaikeata astua.
Jokaisella meistä taitaa kuitenkin jollakin tasolla olla tarve tulla hyväksytyksi sellaisina kun olemme.
en ymmärrä runoasi, sanoistasi vielä vähemmän.. Nyt poistun taas omaan maailmaani... Hyvää Joulua!
Välitäthän lapsestasi? Se välittyi runostasi. Kiitokset rehellisestä pohdinnasta. Niitäkin tarvitaan, vaikka kipeää tekisi nähdä toisten ajatuksia.