Minä ajattelin kirjoittaa jotain...koska ajattelin yrittää taas jättää nämä palstat, siltä varalta että viimein onnistuisin enemmän pysyvästi. Pidit minua ehkä heikkona..... noh, minulla on heikot hetkeni -ja taitaa olla totta että olen liian herkkä; en ole kaikissa asioissa herkkä, mutta ihmissuhdeasioissa olen. Ja tämä palsta on minun heikkouteni...sellainen heikkous joka olisi nyt syytä yrittää korjata. Minulla on palava halu sanoa sanani tai vaikuttaa näkemiini epäkohtiin.... koskivat ne omaa elämääni tai yhteiskuntaa yleensä.
Monikaan ei tiedä kaikkea minusta ja siksi minusta tehdään paljon päätelmiä ensivaikutelmien perusteella...Minä kerron itsestäni joitain asioita hyvin harvoille ja on asioita jotka ovat vain omana tietonani. Mutta itseäni rohkaistakseni yritän todeta että olen pärjännyt yksin kohtalaisesti; osaan huolehtia asioistani kaiketi kohtuullisesti; kämppäni ja itseni pidän kohtuullisen siisteinä -se on kai vahvistus itselle siitä että "homma on hoidossa", ja olen voittanut muutamissa asioissa itseni; kaikissa en vielä...Pärjään muutenkin aika ok:sti; ajat vielä huomioiden -ja suurelta osin itseni ansiosta. Toki joissakin asioissa neuvoja kuunnellen ja kuulolla ollen. Vaikeita juttuja tulee eteen niin kuin toki melkein kaikille tulee. Olen selvinnyt aika monista sellaisista. Niin voisi olla huonomminkin. Riskejä on kuitenkin koko ajan; ja jotkut niistä pelottaa...suoraan sanoen. Tiedän että monia muitakin nykyään pelottaa, en ole ainoa. Sitten joskus kun iskee se toisen ihmisen kaipuu...se vaan iskee. Miksi olen yhä yksin...en ole kai ollut valmis mihinkään vielä, vaikka tarve olisikin. Tai en osaa; en tiedä...
Mitä vaan kirjoitan...se tuntuu seuraavana aamuna siltä että olisi ollut parempi jättää sanomatta; miksi taas... Niin kuin tämäkin...mutta jotenkin tunnen tarpeen vielä kirjoittaa....joten tähän sitten rustailin.
Jotain hellääkin ja mieltä kohottavaa tekisi mieli sanoa; mutta luulen että se menee niin hukkaan että säästän ne osoitukset ja sanat aitoihin hetkiin -koska tarkoitan niitä sanoessani... jos ehkä sellaisia hetkiä vielä mullekin joskus tulisi..
Monikaan ei tiedä kaikkea minusta ja siksi minusta tehdään paljon päätelmiä ensivaikutelmien perusteella...Minä kerron itsestäni joitain asioita hyvin harvoille ja on asioita jotka ovat vain omana tietonani. Mutta itseäni rohkaistakseni yritän todeta että olen pärjännyt yksin kohtalaisesti; osaan huolehtia asioistani kaiketi kohtuullisesti; kämppäni ja itseni pidän kohtuullisen siisteinä -se on kai vahvistus itselle siitä että "homma on hoidossa", ja olen voittanut muutamissa asioissa itseni; kaikissa en vielä...Pärjään muutenkin aika ok:sti; ajat vielä huomioiden -ja suurelta osin itseni ansiosta. Toki joissakin asioissa neuvoja kuunnellen ja kuulolla ollen. Vaikeita juttuja tulee eteen niin kuin toki melkein kaikille tulee. Olen selvinnyt aika monista sellaisista. Niin voisi olla huonomminkin. Riskejä on kuitenkin koko ajan; ja jotkut niistä pelottaa...suoraan sanoen. Tiedän että monia muitakin nykyään pelottaa, en ole ainoa. Sitten joskus kun iskee se toisen ihmisen kaipuu...se vaan iskee. Miksi olen yhä yksin...en ole kai ollut valmis mihinkään vielä, vaikka tarve olisikin. Tai en osaa; en tiedä...
Mitä vaan kirjoitan...se tuntuu seuraavana aamuna siltä että olisi ollut parempi jättää sanomatta; miksi taas... Niin kuin tämäkin...mutta jotenkin tunnen tarpeen vielä kirjoittaa....joten tähän sitten rustailin.
Jotain hellääkin ja mieltä kohottavaa tekisi mieli sanoa; mutta luulen että se menee niin hukkaan että säästän ne osoitukset ja sanat aitoihin hetkiin -koska tarkoitan niitä sanoessani... jos ehkä sellaisia hetkiä vielä mullekin joskus tulisi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
sun ajatuksia .,,niin oikeessa olet ne hellät sanat on parempi säästää sinne aitoon hetkeen.
oleva henkilö ja tämän hän olisi kirjoittanut suoraan tai rehellisesti itsenään. Hän on lahjakas kirjoittaja, mutta tällaisena tunnistaisin hänet parhaiten, jos ajattelen sitä henkilöä, jonka olen tavannut. Hän vaikuttaa myös on herkältä ihmissuhteissa ja voisin kuvitella, että hän saattaa olla hyvinkin määrätietoinen toisenlaisissa asioissa. Halu vaikuttaa asioihin ja tarve ilmaista itseään laajemmin voisi olla syy siihen, miksi hän kirjoittaisi tänne. En ehkä itse pidä tätä hyvänä vaihtoehtona, sillä mielestäni hänellä olisi ihan painavaa sanottavaa niinkin, että siihen voisi kirjoittaa oman nimensä alle, ja että se ei hukkuisi tänne nimettömien kirjoitusten joukkoon. En tarkoita, että itseään pitäisi mitenkään korottaa, mutta jotenkin tämä tuntuu turhankin toisensuuntaiselta. En pidä sitä kuitenkaan heikkoutena, enkä hänestä niin ajatellut milloinkaan, mutta en osannut oikein suhtautua häneen. Osin varmasti omista lähtökohdista johtuen. Jollain tavalla hänessä on ujoutta niinkuin minussakin, ja tutustumisen kannalta se ei ole aina helppoa. Mutta tarinassa on paljon muutakin, mitä en nyt tähän kirjoita.
Monenlaisia pelkoja on useimmilla ihmisillä, mutta niiden kanssa on vain elettävä tai oikeastaan ei pitäisi antaa pelkojen rajoittaa elämistä. Itsekseen selviäminen ei ole aina helppoa ja kyllähän sitä kaipaa rinnallakulkijaa... sellaista ei vaan aina ole. Siihenkin tottuu ja oppii olemaan yksin, mutta toisen ihmisen läheisyyttä ja lämpöä varmasti jokainen kaipaa. Ja niitä vain toiselle tarkoitettuja hellempiä sanoja on tänne turhauttavaa kirjoittaa kun ei tiedä menevätkö ne perille ja toisaalta kuka uskaltaa olla niin hullun rohkea, että uskoo niiden olevan itselleen. :)
Vaikka hän onkin huumorintajuinen ja hassuttelija, niin luulenpa hänen kuitenkin olevan hiukan vakavanoloinen, ja toivoisin, ettei hän suhtautuisi niin ehdottomasti asioihin. Voin olla ihan väärässäkin, mutta hiukan toivoisin, että hän keventäisi saappaitaan. Niin, ja tulisi juttelemaan mulle. Hyvää yötä sulle.
olet, jolle voisi tulla juttelemaan?
Jokainen päättäköön "saappaidensa painon" ja asioiden vakavuuden ihan itse. Sitä on elämä. Sitä on vapaus. Sitä on itsenäisyys.
Auta arkaa, keksi keinot keskusteluun. . .
Täällä "Runon lukija" miettii kuumeisesti, miten voisi sydäntään keventää . .juuri sen "oikean ihmisen" kanssa.
Inhimillinen, herkkä ja kauniskin on sinun kirjottamasi teksti. Helppoa on samanlaisia tunteita löytää itsetäänkin. Sisintään ei monelle paljasta, elämä vaan on koulinut sellaiseksi..