Kävin lenkillä keskustassa. Eläkeläisellä oli huono omatunto siitä, että tuntee itsensä tarpeettomaksi. Ohi virtaava autojono kertoo elämästä josta on ikään kuin joutunut hyppäämään sivuun. Alkaa jo unohtua, minne tuo autovirta on matkalla. Tuo autovirtajono tuntuu järjettömältä näin jalat asfaltilla katsellen.
Ilomantsissa voi nähdä kuoleman. Monessa kylässä hiki virtasi vuosikymmeniä sitten. Elämä tuntui loputtomalta. Nyt kylien pellot metsittyvät huimaa vauhtia. Maisemat muuttuvat ja vievät muuttuessaan muistot pois.
Elämän tarkoituksettomuus käy kaikessa ilmi. Luonnolla on varaa tuhlata määrättömästi elämää. Luonto ei ole ystävä, vaikka se meidät elättääkin. Kenties luonto on taistelutanner. Sillä olemmehan itsekin osa luontoa ja kenties taistellen vain raivanneet hetkeksi oman palstamme siitä. Kuitenkin lopulta olemme yksilönä tuomittu häviämään. Luonto on itse ainoa elävä olento, joka voittaa kuolemankin.
Miten kukin jaksaa elää tällaisessa vihamielisessä maailmassa?
Ilomantsissa voi nähdä kuoleman. Monessa kylässä hiki virtasi vuosikymmeniä sitten. Elämä tuntui loputtomalta. Nyt kylien pellot metsittyvät huimaa vauhtia. Maisemat muuttuvat ja vievät muuttuessaan muistot pois.
Elämän tarkoituksettomuus käy kaikessa ilmi. Luonnolla on varaa tuhlata määrättömästi elämää. Luonto ei ole ystävä, vaikka se meidät elättääkin. Kenties luonto on taistelutanner. Sillä olemmehan itsekin osa luontoa ja kenties taistellen vain raivanneet hetkeksi oman palstamme siitä. Kuitenkin lopulta olemme yksilönä tuomittu häviämään. Luonto on itse ainoa elävä olento, joka voittaa kuolemankin.
Miten kukin jaksaa elää tällaisessa vihamielisessä maailmassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kylläpä tuli surullinen olo kirjoituksestasi.
Ei minun tietääkseni ainakaan kaikilla eläkeläisillä ole huono omatunto ja tarpeettomuuden tunne.
Niin kyllä muutama vuosikymmen sitten vielä kylillä virtasi hiki, oli huomminenkin turvattu.
Mutta silloinkin saattoi huominen olla raskaampi kuin tämä päivä.
Onhan selvää, että aika muuttaa niin luontoa kuin ihmistä.
Useinmiten luonto korjaa ihmisen saamaa vahinkoa ympäristössään.
On ihmisiä jotka eivät kunnoita luontoa millään lailla, metsät on kaadettava mitä rajuimmilla keinoilla, jätteitä ei lajitella, jätteet viskotaan minne sattuu......ym.
Mitään vanhaa säilyttämisen arvoista ei säilytetä. Puretaan korjauskelpoisia vanhoja rakennuksia, tai korjataan ne niin, että ne happanevat niin kuin on käynyt monelle ilomantsin koululle. Kylätietkin pitäisi olla lentokenttiä, että kaupunkilaiset (entiset maalta lähteneet) maallemuuttajat pääsevät/sopivat täällä kulkemaan.
Ei elämä ole tarkoitukseton, tänne on tultu ja täältä on joskus lähdettävä ja se väli olisi osattava elää "ihmisiksi".
Kauhea lause: Luonnolla on varaa tuhlata määräämättömästi elämää.
Ei luonto sitä tuhlaa.
Luonto on ystävämme, mauttikaamme sen kauneudesta, luonto antaa meille suunnattomasti.
Taistelutanner voi luonto olla kun ihminen raiskaa sitä tai se voi olla hyvässä taistelutanner, menet metsään suruinesi, potkit samalikkoa - katkot risuja- kyselet miksi näin on käynyt minulle. Huomaat kohta rauhan itsessäsi - luonnon kauneuden- ja kiität.
Täytyy jaksaa, on haettava apua kuka mistäkin. On paljon syitä miksi jaksaa elää, ei mitkään rikkaudet sitä onnea tuo. Oman sisäisen rauhan kun löytää ja elää omalla tavallaan, nauttien, yrittää sopia riidat ja jos ei toiset osapuolet ole valmiita edes hyvän päivän verran olemaan ystävällisiä, antaa niiden olla omisssa oloissaan ja omassa tyhmyydessään.