..alkaa kun herään. Syön "aamupalaa" 2 tuntia ja oksennan. Nukahdan, menen kaupaan ja rahtaan 20-30e edestä ruokaa. Sitten sama ralli pari kertaa. Nökötän koneella, itken, välillä vaan tuijotan seinää. Ja taas sama uudelleen. Ja illalla kaupaan tuhlaamaan vähäiset rahani ja uudelleen. Nukahdan ja öisinkin herään ahmimaan.
Haluan kuolla, mutten kuitenkaan haluaisi vielä luovuttaa. Tää on niin toivotonta kun yritän parantua, oon ollu osastoilla ties kuinka monesti mutten silti saatanan saastanen lehmä pysty siihen paranemiseen. Inhoan itseäni ja tuntuu että viimisen vuoden oon ollu rotkossa josta ei pääse pois, lopetin koulun ja kavereita ei enää ole. Vain minä,ruoka ja krooninen rahapula.
Mulla menee joka päivä väh. 30e ruokaan, vaikka leipoisinkin. Saatananvittu kai se maha vielä repeää ja vaputtaa mut pois jonnekin.
Haluan kuolla, mutten kuitenkaan haluaisi vielä luovuttaa. Tää on niin toivotonta kun yritän parantua, oon ollu osastoilla ties kuinka monesti mutten silti saatanan saastanen lehmä pysty siihen paranemiseen. Inhoan itseäni ja tuntuu että viimisen vuoden oon ollu rotkossa josta ei pääse pois, lopetin koulun ja kavereita ei enää ole. Vain minä,ruoka ja krooninen rahapula.
Mulla menee joka päivä väh. 30e ruokaan, vaikka leipoisinkin. Saatananvittu kai se maha vielä repeää ja vaputtaa mut pois jonnekin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo I feel your pain. Ihan sama juttu mulla, lisätään vain vähän aine-kännejä sekaan, ja toi on kun mun päiväni.
Miten tästä helvetisä pääse pois?
Mulla on vähän sama juttu. Skippaan luentoja ja opiskelut ja ihmissuhteet on ihan retuperällä. Tänäänkin oon vaan oksentanu koko päivän ja ei tietoakaan että tarttuisin ensviikon tentti kirjoihin. Ahdistaa niin pirusti, ja oksentaminen helpottaa ja ahdistaa lisää. Syön ja oksennan rahani ja ne eivä ole mitään pikku summia;(