Tuntuu että toiset ihmiset joita joudun väkisin sietämään ajaa mut itsemurhan partaalle. En oo vielä täysikänen, asun kotona. Äiti ramppaa mun huoneessa laskin päivässä 11 kertaa. Keksii aina jonkun tekosyyn, että nyt on syönti, se muka haluaa jutella jne. Semmonen että en saa olla yksin omassa rauhassa ajaa mut itsemurhan partaalle, haluan olla yksin. Mitä enemmän oon yksin sen parempi päivä mulla on. En kestä ketään. Mua ollaan läpi elämän kiusattu mm. ulkonäön takia ja mitä oudoimpien juttujen takia. Semmosten joista osa ei oo totta. Kun aloin eristäytymään ja välttelemään sen takia ihmisiä, keksittiin että oon ylpeä ja ilkee kaikille, vaikken oo ylpee. En haluais olla ilkeäkään, mutta haluan torjua ihmiset että ne ei pääsis enää ilkkumaan mulle.
Mä en kestä kaikkea semmosta mitä musta luullaan, epäillään ja puhutaan. Ne jutut ei ole totta. Sanotaan että oon tosi sairas ja mun olemista pitää seurata, semmonen ajaa mut itsemurhan partaalle, illalla jo suunnittelin että viillään ranteen auki. Kun ei vielä oo mitään syitä miks pitäis seurata mun olemista. En mä tee mitään väärää, jos ei lasketa että viiltelen kun ahdistus ja olo käy kestämättömäks. Vielä en tiiä tapanko itteni, en välttämättä uskalla enkä voi. Jos tekisin niin se tietäis voittoa kaikille ketkä mua kiusaa ja on kiusannu ja mulle ollaan sanottu että itsemurha on synti josta joutuu helvettiin. Ja helvettiin en oikeen haluais joutua.
Mulla on takana itsemurhayrityksiä. Ja nyt tilanne on jo niin toivoton että mun tilanteessa itsemurha ois jo 1 vaihtoehto, kuitenkin jokin mua pitää elossa. Ehkä jopa pieni kuolemanpelko, kun ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Se miten mua ollaan kiusattu on kyllä jotain ihan hirveetä, ollaan luettu mun päiväkirjoja ja haukuttu niitä tekstejä ja semmonen loukkas mua. Aikuisten ja nuorten taholta vielä. Ollaan matkittu mun ilmeitä, naurettu niille ja sanottu mulle ja minusta kaikkea loukkaavaa. Ja loppu-v-ttuiluks vaan sanottiin että: No, ei kiusata enempää rupee muuten ruoka-annokset pienentymään.
Ennen vielä syytin itteäni ja käännyin itteäni vastaan, aloin syytämään itteäni, kunnes oivalsin et oon toisten ihmisten takia kärsiny todella paljon. Tilanne on kyl ihan järkyttävä. Kavereita ei enää ole, ehkä on 1, mutten viihdy sen seurassa. Niinkun kirjotin haluan olla yksin. Mun on sillon parempi olla.
En tiiä mitä mä oikeen teen, kun tilanne on nyt tämmönen.
Mä en kestä kaikkea semmosta mitä musta luullaan, epäillään ja puhutaan. Ne jutut ei ole totta. Sanotaan että oon tosi sairas ja mun olemista pitää seurata, semmonen ajaa mut itsemurhan partaalle, illalla jo suunnittelin että viillään ranteen auki. Kun ei vielä oo mitään syitä miks pitäis seurata mun olemista. En mä tee mitään väärää, jos ei lasketa että viiltelen kun ahdistus ja olo käy kestämättömäks. Vielä en tiiä tapanko itteni, en välttämättä uskalla enkä voi. Jos tekisin niin se tietäis voittoa kaikille ketkä mua kiusaa ja on kiusannu ja mulle ollaan sanottu että itsemurha on synti josta joutuu helvettiin. Ja helvettiin en oikeen haluais joutua.
Mulla on takana itsemurhayrityksiä. Ja nyt tilanne on jo niin toivoton että mun tilanteessa itsemurha ois jo 1 vaihtoehto, kuitenkin jokin mua pitää elossa. Ehkä jopa pieni kuolemanpelko, kun ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Se miten mua ollaan kiusattu on kyllä jotain ihan hirveetä, ollaan luettu mun päiväkirjoja ja haukuttu niitä tekstejä ja semmonen loukkas mua. Aikuisten ja nuorten taholta vielä. Ollaan matkittu mun ilmeitä, naurettu niille ja sanottu mulle ja minusta kaikkea loukkaavaa. Ja loppu-v-ttuiluks vaan sanottiin että: No, ei kiusata enempää rupee muuten ruoka-annokset pienentymään.
Ennen vielä syytin itteäni ja käännyin itteäni vastaan, aloin syytämään itteäni, kunnes oivalsin et oon toisten ihmisten takia kärsiny todella paljon. Tilanne on kyl ihan järkyttävä. Kavereita ei enää ole, ehkä on 1, mutten viihdy sen seurassa. Niinkun kirjotin haluan olla yksin. Mun on sillon parempi olla.
En tiiä mitä mä oikeen teen, kun tilanne on nyt tämmönen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mua ollaan kiusattu koulussa, sairaalassa ja kuntoutuskodissa kohdeltiin huonosti. Semmosissa paikoissa! Jouduin sietämään joka päivä kaikenlaista ilkuntaa. Oon aika hiljanen, ujokin. Joten helppoahan se sit on mulle ilkkua, ja samalla kohottaa omaa itsetuntoa ja sosiaalista asemaa. Mä en kestä. Mä haluan kuolla. Kyllä minussakin vikaa on, mun luonteessa ja ulkonäössa eihän mulle muuten ilkuttais. Mä en osaa puhua niinkun tavalliset ihmiset, enkä osaa vaikuttaa normaalilta, näytänkin hirveeltä. En oikeen kestä itteänikään. Häpeen itteäni ja omaa käyttäytymistä, mm en pysty kattomaan ketään kasvoihin, itseluottamuusta ja itsetuntoa mulla kun ei oo. Mua ahdistaa ja inhottaa olla minä. Ja mua ollaan kohdeltu ja kiusattu mitä järkyttävämmällä tavalla: jos tiivistän: sairaalassa ajattiin itsemurhan partaalle kohtelemalla mua huonosti, koulussa haukuttiin ulkonäköä, naurettiin mulle, matkittiin mua. En tiiä onko se mun syytä? Vai missä on oikeen vika? Vielä kun en osannu ikinä puolustaa itteäni. Oon niin epävarma ja ujo. En uskalla. Mä inhoon itteäni, jos tietäisin mitä kuoleman rajan toisella puolella on, lähtisin jos siellä on parempi olla. Mut kun en tiedä niin en uskalla. Mitä mä oikeen teen?
Älä usko siihen valheeseen, että sussa on jotain vikaa kun sulle ilkutaan. Oikeastaan olet jo itse oivaltanut ihan loistavalla tavalla syyn siihen, miksi sua on kiusattu (sä osaat selvästi ajatella, se on hieno asia!!). Sä sanoit, että ne kiusaajat haluaa vain kohottaa omaa itsetuntoa ja sosiaalista asemaa, ja sä olet tavallaan sopiva kohde, koska olet ujo ja hiljainen. Juuri niinhän asia on.
Mä en osaa edes sanoa miten järkyttävää musta on sellainen, kun sun kaltaisellesi nuorelle, todella mukavan tuntuiselle ihmiselle ilkeillään, ja kaiken lisäksi vielä sairaalassa ja kuntoutuskodissa. Muhun sattuu ihan älyttömästi kun mä kuulen jotain noin hirveetä. Se ei missään tapauksessa ole sun syytä! Ei missään tapauksessa. Monet ihmiset on vain hirvittävän julmia, koska ne on niin epävarmoja itsestään tai niillä on itellä niin paha olla että ne haluaa purkaa omaa huonoa oloaan johonkin toiseen. Oli syy mikä hyvänsä, tuollainen kiusaaminen on aina väärin. Sä ET ole syyllinen, ne on syyllisiä sun pahaan oloon jotka on sua kiusanneet.
Mä toivon ettet sä harkitsisi itsemurhaa vaihtoehtona. Sun elämässä on ihan varmasti tulossa vielä paljon hyvää, ja sä löydät ihmisiä, jotka välittää susta ja hyväksyy sut ihan omana itsenäsi. Mä arvostan sua jo tuon perusteella mitä sä nyt tänne kirjoitit ja välitän susta tosi paljon.
Oon joskus itekin miettinyt että kaikkein helpointa ois olla vain yksin. Just sen takia ettei silloin enää kukaan voisi satuttaa. Kuitenkin vielä parempi vaihtoehto on se, että antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa olisiko ne ehkä sittenkin sun ystävyyden arvoisia. Joskus sellaisten todellisten ystävien löytäminen vie aikaa, mutta älä koskaan anna periksi! Yksinkin on ihan hyvä olla, parempi kuin huonossa seurassa, mutta ehkä sittenkin on vielä parempi olla mukavien ihmisten seurassa.
Älä häpeä itseäsi! Mä en usko että sun ulkonäössä on mitään vikaa, ja sen sä jo kirjoituksellasi osoititkin, että olet sisäisesti aivan upea ihminen. Sulla jos kenellä on oikeus olla olemassa ja tuoda omalla olemassaolollasi valoa tämän maailman koko ajan kasvavaan pimeyteen.
"Sanotaan että oon tosi sairas ja mun olemista pitää seurata...Mulla on takana itsemurhayrityksiä"
Tuntuu siten luonnolliselta, että äitisi haluaa nähdä sinut ja tarkistaa tilasi useita kertoja päivässä. Luulenpa, että hän kantaa suurta huolta vuoksesi. Sinun velvollisuutesi on tehdä parhaasi, että hänen ja muidenkin huolet hälvenisivät. Mitähän sinä äidistäsi ajattelet, kun suunnittelet tekeväsi kauheita asioita hänen omassa kodissaan? Eipä ole ihme, että hän "ramppaa" huoneessasi.
Koeta siis olla ja esiintyä mahdollisimman normaalina ja tehdä normaaleja ja hyödyllisiä asioita. Silloin saat olla enemmän rauhassa huoneessasi ja ihmissuhteetkin paranevat. Onhan niinkin, että ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia ahdistelemaan ja hyljeksimään juuri niitä, jotka ovat muutenkin vaikeuksissa ja siis heikoilla. Kun et näytä etkä välitäkään kiusaamisesta, siitä menee kiusaajien mielessä maku.
Lopuksi: ymmärrän kyllä tilanteesi, vaikka en itse ole koskaan sellaisessa ollutkaan. Yritän vain töniä sinua terveemmälle tielle. Lujat päätökset viitoittavat tietä, vaikka eivät kaikkea ratkaisekaan.
"Kyllä minussakin vikaa on, mun luonteessa ja ulkonäössa eihän mulle muuten ilkuttais"
Et taida olla oikein varma tuosta. Eikä ilkkuminen mitään todistakaan, vaan se johtunee nimenomaan sinun herkkyydestäsi ja arkuudestasi.
Lähes kaikki ihmiset ovat epävarmoja ja pitävät itseään jossakin suhteessa epäonnistuneena. Se kuuluu asiaan, sillä muut näyttävät niin varmoilta ja pystyviltä. Itse asiassa kaikki on vain ulkokuorta, sillä tämä maailma vaatii sellaista käytöstä. Muuten joutuu altavastaajan asemaan. Itsesuojeluvaisto panee kamppailemaan ihmisarvostaan.
Mutta luulenpa, että sinä otat kaiken kovin raskaasti. Ehkä tuo kaikki, mistä valitat, on vain sitä, mitä useimmat muut pitävät normaalielämisenä. Koeta sinäkin nähdä asiat tältä myönteisemmältä kannalta.