"työntekijä" ja papin arvonimen omaava mies henkilö ei pysty työskentelemään " VAKAUMUKSENSSA" puolesta samanarvoisen NAISPAPIN kanssa.Jos tälläinen tilanne olisi tavallisella työpaikalla saisi kalosinkuvaa.
Täytyy ihmetellä, että
seurakunnan
6261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ihme että jengi eroo kirkosta
pohtii asiaa yleisesti ottaen periaatteelliselta kannalta, voisi ajatella myös, että kirkko voisi näyttää sen todellisen avarakatseisuutensa antamalla tämän papin työskennellä tietyissä työtehtävissä. Jos hän ei ilmesty työpaikalleen ja syynä on vakaumus, lienee myös oikein, ettei näistä töistä makseta hänelle palkkaa.
Hatun noston arvoinen asiahan on ollut entisen esimiehen joustavuus ja menettely, jolloin Kalannissa asiat hoituivat kaikkien vakaumuksen mukaisesti, ja pyrittiin toimimaan ketään seurakuntalaistakaan loukkaamatta. Ihailtavaa ja minun mielestäni osoitti todellisen uskovaisen menettelyä - käänsi toisen poskensa, eikä odottanut anteeksipyyntöjä, suvaitsi ja salli "eri huoneissa" elävän vakaumuksen.
Oikeassa olet siinä, ettei muissa työpaikoissa samaan voi törmätä... vai voiko? Kyllä jotkut naiset kokevat aikamoista "simputusta" miespuolisilta työkavereiltaan ja esimiehiltään miesvaltaisilla työaloilla. Saavat ne hankalimmat ja likaisimmat työtehtävät sillä varjolla, että "testataan" selviääkö alan töistä. Sama asia kyllä toimii tosi hyvin myös naisvaltaisilla aloilla, kaikkea ihmeellistä joutuvat myös miespuoliset työntekijät sietämään "vitsien" ja "jäynien" varjolla.
yleensä on tuolla kirkollisten tekopyhien ammatissa?
olen niin ulkona kirkon työilmapiiristä, kun olen itse vain tavallinen raamatun lukija.
Vakaumus on mielestäni sellainen sana, että sitä voi käyttää kirkossa tai sen ulkopuolella kuvaamaan omaa maailmankatsomustaan. Vakaumukseen voi laskea suvaitsevaisuuden tai suvaitsemattomuuden, sallimisen tai rajoittamisen, paheksumisen tai hyväksymisen. Vakaumusta löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista: uskonnosta, ammattiliitosta, pankin hallintoneuvostosta, puolueesta, asunto osakeyhtiön hallituksesta, urheiluseurasta, grillijonosta...
Henkilöstä riippuu, miten hän vakaumustaan tuo julki. Olen tavannut muutamia jyrääviä tyyppejä, joiden seurassa ahdistuu, koska omille ajatuksille ei jää tilaa. Hedelmällisempää on mielipiteidenvaihto sellaisten kanssa, jotka jaksavat kuunnella myös muiden ajatuksia, kunnioittavat ja sallivat vastakkaisten mielipiteiden ilmaisun vapaasti, silloin jaksaa myös itse kuunnella tarkemmin esitettyjen mielipiteiden perusteluja, vaikkei niihin yhtyisikään.
En käy kirkossa, vaikka sitä ajoittain varmaan tarvitsisinkin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että pitäisin pappia/pappeja huonona, olen vain niin laiska lähtemään.
..masentaa ihmisen pikku hiljaa. Sitä tulee liian usein mietittyä elämän rajallisuutta ja lyhyyttä. Itsemurhat ovatkin tavattoman yleisiä eri lahkojen jäsenten keskuudessa. Minulle riittää ihan joulujumalanpalvelus ja sitten aikoinaan omat hautajaiset.
ei käykään päinsä tavallisella työpaikalla. Tasa-arvolaki vaan ei koske kirkollisia työpaikkoja.
Katso http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609