En ole toiveistani huolimatta löytänyt kaveria patikointiin ja eräretkille.
Siksi kysyisinkin, että käyvätkö monet naiset yksin patikoimassa? Vai onko teillä koira mukana? Täytyy varmaan sitten hankkia isokokoinen koira, ettei tarvi pelätä päällekarkaajia..
Siksi kysyisinkin, että käyvätkö monet naiset yksin patikoimassa? Vai onko teillä koira mukana? Täytyy varmaan sitten hankkia isokokoinen koira, ettei tarvi pelätä päällekarkaajia..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minkälaisia päällekarkaajia metsässä pelkäät? Enemmän niitä kai saa ihmisten ilmoilla pelätä. Metsään jos menet, niin ei siellä ole juuri muuta pelättävää kuin omat pelot. Ja aikaa tutustua niihin :-)
Aika monta kertaa tälläkin palstalla on ollut ilmoituksia joissa haetaan seuraa patikkaretkille. Eipä ole rouvalle nuo retket kelvanneet.
kun mukava kaveri.Ja kytkettynä on oltava kokoajan jos kesällä vaeltaa poronhoitoalueella.Irti sinkoileva koira voipi tuoda nallen perässä ja sitten onkin jo syytä pelätä.Ei kairassa tarvitse toisia ihmisiä todellakaan pelätä.Ei ole ikinä ketään siellä raiskattu tai tapettu viimeiseen 100 vuoteen.
Hei! Itse myös olen myös erää seuraa vaille oleva nainen. minkä ikäinen olet ja mistä päin? jospa saatais toisista kaverit metsään ei tarttis yksin mennä. Itse olen pääkäaupunkiseudulta asuva ja 24vuotias.
Kyllä sitä itsekseenkin metsässä pärjää, ja paljon todennäköisempää on että sitä joutuu pahoinpidellyksi kaupungin keskustassa eikä suinkaan metsässä! Oikeastaan metsä on hyvinkin turvallinen paikka :)
Katsot vaan huolellisesti lähtiessäsi että kaikki tarpeellinen on mukana (vain ja ainoastaan tarpeellinen eikä mitään turhaa!), suunnittelet reitin etukäteen, mietit missä yövyt ja tutkit kartalta sopivan paikan (laavukin menee mukavasti kevät-kesä-alkusyksy aikana). Jätät jollekkin kaverille reittisuunnitelman ja arvioidun ajan koska sinut pitäisi tavoittaa ja joku deadline siihen että tietää huolestua jos sinusta ei mitään kuulu.
Pari kertaa yritin vetää miesseuraa mukanani ja kyllästyin kuuntelemaan sitä "mun on nälkä, jano, vilu, pissahätä, joko mennään...??" -kitinää. Viimeisin tuttavuus ei osannut koota edes spriikeitintä... onneksi ei tullut käytyä kuin päiväretkellä! Tein periaatepäätöksen etten enää raahaa ketään perässävedettävää mukanani! Retkiseura täytyisi olla luotettava, osata itsekkin tehdä edes nuotio ja omata jonkinlaista kokemusta retkeilystä. Itsekseen voi määrätä haluamansa tahdin ja tauot, valita mieleisensä reitit ja yöpyä parhaaksi katsomassaan paikassa.
kyllä naurattasi (ja hävettäisi) olla naisen perässä vedättävänä, heh heh.
iso rinkkainen tai reppuinen nainen. Kun olen 158cm pitkä, niin maa varani on matala ja alushousutkin on suo mudassa joka reisulla.
Mukavempi kun joku asiasta innostunut nainen kantaisi minua repussaan, Samalla nauttisin virvokkeita ja antaisin kulkua nopeuttavia ohjeita.
seura on kivaa, mutta yksinkin luonnossa pärjää :)
www.tuulenhuminaa.fi
Mitä pienempi kooltaan on ihminen, sitä suurempi lienee todennäköisyys joutua pedon hyökkäyksen kohteeksi.
löytyi blogistasi, jumitin niissä juuri pitkän aikaa. Harrastan (nainen 46v.) itsekin retkeilyä ja luonnossa liikkumista. Enimmäkseen yksin. Ja mainiosti olen pärjännyt, milloin pohjosen selkosilla ja useimmiten kuitenkin lähiluonnossa. Välillä matka on 20 km välillä pari kilometriä, riippuu siitä kuinka paljon taivasteltavaa reitiltä löytyy. Välillä olen saanut seuraa miehestäni, joka onneksi on samanlainen luonnon ihmettelijä, joten etenemisvauhti on sama. Mökillä aikaavievin harrastus onkin luonnon seuraaminen.
Joten rohkeasti vaan metsään nainen tai mies!
Ja lisää retkijuttua tuulenhuminaan, niitä oli mukava lueskella.