Tietääkö joku mitä tämä voisi olla.
Äitini on aika kova juomaan viinaa ja tänään hänen luonaan ollessani,hän sai omituisen kohtauksen.
Noin 3 min hän istui suu auki ja kädet kouristeli ja puhe puuroutui.
Hän yritti nousta seisomaan,mutta ei päässyt.
Hän oli silloinkin juonut.
Hetken kuluttua hän oli oma itsensä ja jutteli normaalisti ikäänkuin mitään ei olisi ollutkaan.
Hän on myös nykyään hirveän kiukkuinen ja tiuskii ihmisille ym ja unohtelee asioita,kertoo saman jutun uudestan ja uudestaan.
Olisi kiva,jos joku voisi kertoa mistä tämä johtuu.
Äitini on aika kova juomaan viinaa ja tänään hänen luonaan ollessani,hän sai omituisen kohtauksen.
Noin 3 min hän istui suu auki ja kädet kouristeli ja puhe puuroutui.
Hän yritti nousta seisomaan,mutta ei päässyt.
Hän oli silloinkin juonut.
Hetken kuluttua hän oli oma itsensä ja jutteli normaalisti ikäänkuin mitään ei olisi ollutkaan.
Hän on myös nykyään hirveän kiukkuinen ja tiuskii ihmisille ym ja unohtelee asioita,kertoo saman jutun uudestan ja uudestaan.
Olisi kiva,jos joku voisi kertoa mistä tämä johtuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alkavaa alkoholidementiaa.
Todennäköisesti lääkärit veikkaisivat paremmin.
Viinakramppi se ei todennäköisesti ollut, sillä niitä ilmenee yleensä vasta kun on ollut jo muutaman päivän juomatta.
Alkoholi-dementikko ainakin käyttäytyy noin, ja siksi olisi syytä mennä lääkärille. Vaikka eihän se lekuri todennäköisesti osaa muuta tehdä kuin määrätä benzoja, ja seurauksena on todella hankala sekakäyttäjä.
Jostain syystä alkoholi-dementikko saa sairaaloissa ja laitoksissa osakseen sen kaikkein huonoimman kohtelun, eli saa aina viimeisenä kuivat vaipat ja viimeisenä (kylmän) ruoan. Miksiköhän?
heidän kuitenkin katsotaan itse aiheuttaneen sairautensa omilla elämäntavoillaan ja valinnoillaan.
Siinä tullaan taas sen perimmäisen kysymyksen ääreen, onko alkoholismi itse aiheutettu sairaus, ja onko se sairaus ollenkaan, vaan vainko pelkkä juomalla itse aiheutettu riippuvuus, jonka seurauksena voi tulla myös mm. alkoholidementia?
Nyt alkanee juupas-eipäs?
Viestini vastasi jo kysymykseesi.
Vanhusten hoitajat eivät koulutuksestaan huolimatta tunne alkoholismia, vaan pitävät sitä kuten sinäkin mainitsit, itse aiheutettuna ongelmana. Tätähän se ei kuitenkaan ole.
Jostain syystä juuri sairaanhoitoa opiskelleet hoitajat, ja jopa lääkärit, suhtautuvat alkohoismiin vain jonkinlaisena sosiaalisena ongelmana. Koulutuksestaan huolimatta he eivät pidä sitä sairautena.
On tosiasia, että alkoholistimiehen vanhin tytär usein hakeutuu jostain syystä juuri hoiva-alalle. Tytär ilmeisesti pyrkii alitajuisesti muuttamaan ja parantamaan omaa isäänsä, jota ei oikeassa elämässä koskaan voinut auttaa ja saada lopettamaan juomistaan.
Tämä lapsuusajan käsittelemätön alkoholismi oireilee sitten aikuisiällä juuri tuollaisena vihamielisenä suhtutumisena alkoholismiin.
Itse join säännöllisesti vuosikymmeniä täyteen alkoholismiin asti. Loppuajat päätoimisesti isoja määriä aamusta iltaan, kauan. Tuttavapiiri koostui vastaavista viinaimureista ja heitä on paljon. Olin jokin kasvin ja eläimen välimuoto.
Koko ajan kyti alitajunnassa, kun muuta tajuntaa ei ollutkaan, että tämä puuha johtaa tuhoon. Mielessä kaikuivat äitivainaan usein lausumat saatesanat lähtiessäni tervehdyskäynneiltä; "Pidä itsesi ihmisenä ja miehenä."
Lopetin juomisen asian itse päätettyäni. Ei helppo tehtävä, päinvastoin, mutta mahdollinen.
Olen pitänyt mölyt mahassa, ja en ole tuomaroinut ketään.
Kuitenkin juovat alkoholistit ovat silmissäni ihmisainesta, jotka ovat evoluution lain alla, ja heikoin aines heistä valikoituu omaa heikkouttaan vammautumaan ja kuolemaan.
En koe heitä kohtaan pienintäkään sääliä, en pienintäkään armoa, koska itse viinansa kurkustaan alas kaatavat, kuten minäkin omana valintanani tein. Riippuvuudesta huolimatta ei ole pakko juoda.
Minulle alkoholistille sairaus-käsite ja siihen vetoaminen edustaa vain juoppojen paapomista ja vastuun siirtämistä heiltä pois. Sairaus tuli ja tarttui, mutta ikäänkuin juopolla itsellään ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.
Nimitetään alkoholismia sitten miksi hyvänsä, kuitenkin senkin osalta niin juomisen aloittamisessa kuin lopettamisessa perimmäinen vastuu on ihmisellä itsellään, eikä millään sairaudella.
Joo, ehkä voisi olla jonkinasteinen alkoholidementia sitten kyseessä.
Äitini käy kuitenkin töissä,mutta juo aina illalla ja viikonloppuisin sitten oikein kunnolla.
Aina on hyvä syy juoda, on surullinen,iloinen, kurkku on kipeä ym.
Olen jo vuosia miettinyt hänen juomistaan,mutta nyt tuon krampin nähtyäni ikäänkuin heräsin,että jotain pitäisi tehdä,mutta en tiedä mitä. Tuntuu,että ei saa rauhaa tämän asian kanssa,jos jotain tapahtuu olisin edes sitten yrittänyt.
Äitini vaan suuttuu,jos hänelle sanoo asiasta jotain.