Onko teille tuttua miehen myötäraskaus?
No avaudumpa hieman itse tästä ilmiöstä. Ensinnäkin ahdistaa kaikki niin saatanasti. Ei kestä minkäänlaista fyysistä kontaktia ja tuntuu, että miehisyyskin on on pakotettu nurkkaan. Ei oo panettanut pitkään aikaan kunnolla oman puolison kanssa ja fyysinen läheisyyskin tuntuu ahdistavalta. Tunteet ns. tukahdutetaan. Enkä osaa niitä purkaa tai tätä oloa. Ainoastaa tästä kertominen auttaa vähän. Tuntuu häpeälliseltä tämä tunne. Lisäksi on tunne, että liikunkin kuin raskaana oleva nainen ja puuskutan. Monet ovat kysyneet miksi puuskutan niin olen sanonut:"en tiedä. en ole huomannut." Mutta nytten tiedostan että se on tuo ahdistava tunne vatsanseudulla joka vituttaa ja puuskututtaa. Tuntuu, että henki loppuu ja haluan olla vaan rauhassa kaikilta ihmisten ääniltä ja puheilta. "Antakaa mun olla!" huudan ihmisten seurassa kovaa mielessäni. No, onneksi 3 kk enää tätä ahdistavaa tunnetta ja toivottavasti se sitten on ohi. Mutta sitten onkin uudet huolet ja ehkä entistä ahdistavampaa...
No avaudumpa hieman itse tästä ilmiöstä. Ensinnäkin ahdistaa kaikki niin saatanasti. Ei kestä minkäänlaista fyysistä kontaktia ja tuntuu, että miehisyyskin on on pakotettu nurkkaan. Ei oo panettanut pitkään aikaan kunnolla oman puolison kanssa ja fyysinen läheisyyskin tuntuu ahdistavalta. Tunteet ns. tukahdutetaan. Enkä osaa niitä purkaa tai tätä oloa. Ainoastaa tästä kertominen auttaa vähän. Tuntuu häpeälliseltä tämä tunne. Lisäksi on tunne, että liikunkin kuin raskaana oleva nainen ja puuskutan. Monet ovat kysyneet miksi puuskutan niin olen sanonut:"en tiedä. en ole huomannut." Mutta nytten tiedostan että se on tuo ahdistava tunne vatsanseudulla joka vituttaa ja puuskututtaa. Tuntuu, että henki loppuu ja haluan olla vaan rauhassa kaikilta ihmisten ääniltä ja puheilta. "Antakaa mun olla!" huudan ihmisten seurassa kovaa mielessäni. No, onneksi 3 kk enää tätä ahdistavaa tunnetta ja toivottavasti se sitten on ohi. Mutta sitten onkin uudet huolet ja ehkä entistä ahdistavampaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sittenhän sen näkee. Raskausaika ollut meidän perheessä kaikista helpointa, synnytyksen jälkeiset naisen hormonimuutokset taas ovat saaneet aikaan paljon eripuraa, ja silloin tunnetila on ollut itselläkin samantapainen kuin sinun kuvauksessasi.
Loppujen lopuksi miehillä kysymys on enemmän asenteesta, naiseen taas vaikuttaa paljon enemmän raskauden aikaiset ja sen jälkeen tapahtuvat hormonimuutokset sekä muut fyysiset muutokset. Jos et niitä kestä ja hyväksy kuin mies, niin et ole oikea mies. Eli turha valittaa, nauti mieluummin.