Ojalinjoista

Ojalinjojen hakkuu tuntuu olevan asia jota motomiesten pitäisi tosissaan opetella. Ovat meinaa aina liian kapeaksi hakattu. Ainoastaan silloin jos on ajettu ojan päällä on tarpeeksi tilaa molemmin puolin. Tosin sitä menetelmää en suosi joka paikassa sen takia että sitten on survottu suon pinta niin rikki ettei se kanna kaivinkonetta enää mitenkään. Jos hakkuu on tehty pakkasilla ja pääsee samoilla jäillä kaivamaan niin silloin on toimiva tapa. Ojia kun kaivetaan 3 metriä leveillä koneilla ja monesti on jätetty hyviäkin puita aivan ojan reunaan niin harmittaa sitten survoa niitä pois edestä. Vaikka olisi tilaa koukata toiselta puolelta ohi ei se suolla tahdo onnistua kun ojan päältä pois koukatessa tahtoo käydä liian pehmeäksi ja sitten tarvii survoa useempi puu alle sen takia. Eikä se 3 metriä riitä työ tilaksi mitenkään. Ensinnäkään meillä kaikilla ojan kaivajilla kun ei ole lyhyt perä koneita ja vaikka olisikin niin tarvitsee saada puomiakin käännettyä sivulle. Turve maalla on vieläpä sellainen ilmiö kun ajaa aivan puun vierestä niin puu kallistuu koneeseen päin ja enään ei olekaan tarpeeksi tilaa mennä. Asia harmittaa maanomistajien puolesta koska ei ne turhaan alle sotketut puut enää kasva ja tuota rahaa kuten jos ne olisi hakattu pois. Lisäksi työjälki on paljon rumempaa. Lisäksi ojiakin kaivetaan pääsääntöisesti urakalla ja jokainen ylimääräinen homma hidastaa menoa. Asia erikseen on sitten se kun joskus joutuu ottamaan sivusta alle puita jos ei muuten kestä mennä. Samaa vikaa on myös tie ja vesijohto linjoissa. Vaikka urakka sopimuksessa olisi mainittu joku metrimäärä työleveydeksi ei se tieto tunnu menneen hakkuu miehille asti kun aina on jätetty ura liian kapeaksi.