Söin päivittäin korkeintaan 800kaloria ja laihduin lähes 12 kiloa. Terveydenhoitaja huomasi asian ja määräsi minut painokontrolliin. Kontrollikäynnit lopetettiin, kun paino ei enää ollut laskusuuntainen. Nyt kuitenkin olen alkanut ahmia ja syömään aivan järjettömiä määriä ruokaa; niin kotiruokaa, herkkuja ja kaikkea mitä ikinä löydänkään kaapeista. Paino on noussut 5kiloa lyhyessä ajassa, enkä tiedä mitä teen. Haluan lopettaa tämän ahmimisen, mutta en pysty. Muutaman päivää pysyn kiinni normaaleissa kalorimäärissä, mutta pienenkin tilaisuuden tullen saattaa vatsaani upota ruokaa jopa 8 000 kalorin edestä. En halua hakea apua terveydenhoitajilta tai lääkäristä, koska koen olevani tarpeeksi vahva lopettamaan itsekin tämän ahmimisen. Haluan saada nuo viisi lihottua kiloa pois ja sen eteen olen valmis palaamaan jopa siihen erittäin vähäkaloriseen ruokavalioon, jota minä noudatin vielä ennen tämän ahmimiskauden alkua.
Onko teillä muilla ollut tällaista, että yhtäkkiä alkaa aivan suunnaton ahmiminen ja kiloja tulee lisää? Kuinka olette päässeet eroon siitä ja saaneet kilot uudestaan pois?
Onko teillä muilla ollut tällaista, että yhtäkkiä alkaa aivan suunnaton ahmiminen ja kiloja tulee lisää? Kuinka olette päässeet eroon siitä ja saaneet kilot uudestaan pois?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuule mulla on ollu noita ahmimiskausia myös :) Päätä vaan ettet enää ahmi, ja tee vaikka silleen, että et oo kotona, nii ei sitte tuu niitä ahmimisiikaan usein, ku niitähä sattuu vaan kotona? Must tuntuu ettei mun täst vastauksest ollu mitään apua : ((((
Mut hei, voisitko mitenkää kertoo et mis ajas sä tiputit noi 12 kg ja mitkä sun mitat oli ennen sitä ja jälkeen sen, ja paljon sä sit aina liikuit ja söitkö ollenkaa mitään herkkuja? Kiitos jo etukäteen oikeesti! :) Mä tarviin vastaustas, sillä mulla ois justiinsa tossa edessä 12 kiloa tiputettavana : (
Ja tsemppiä
en tiiä onko tästä paljoo apua mut kerron pääpiirteittäin vaikka oman stoorini.
mun painojen ääripäät on 46 kilosta 65 kiloon. pituus 178cm
4 vuotta sitten sairastuin anoreksiaan ja laihuin 57 kilosesta tohon 46kg
tervehtyminen oli hyvin hidasta enkä enää tienny mikä on normaala syömistä kun mulla se taju niistä asioista oli mennyttä. ja nälkä oli kokoajan. mä sillon ajattelin et tää kestää loppuelämän varmaan et nyt mun on vaan elettävä tän kanssa et vaikka söisin viikon ruuat tunnissa nii ilmeisesti mulla on vaan aina ja kokoajan nälkä.
mut viimein mä pääsin jotenki normaalien kirjoihin tossakin asiassa vaikkakin kauan siinä kesti kyllä. elikkä ratkasu löyty siitä että mun oli vaan syötävä sillätapaa miten mieli tekee, mässättäväkin ja rikottava niitä rajoja. mä sitte otin selville ravintoympyrä juttuja ja malliruokavalion avulla opettelin kaiken uudestaan. et aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. kaikki noi piti syyä. (jos ennen olin syöny vaan jonku lounaan joka sisälti pelkkää salaattia ja iltapalan joka oli joku mandariini tms!) eli tossa paino oli pitkään 52-53 kiloo eli siltikin aina vähemmän ku se mitä olin joskus ollu.
sitä kesti pitkään ja sain aika huolella herkutellakki :)
sit mulla alko menee överiks kaikki ku muutin pois kotoo ja aloin bilettämään ja ryyppäämään. mitään rehuja ei mun taloudessa tunnettu ja mul oli jotenki se sama pohjaton ruokahalu taas. paino oli jo 59 kiloo mikä tietysti on mun pituselle hyvä paino. mä jotenkaa en välittäny enää mistää mitää, nälkä oli aina ja mä tein melkeen joka ilta pellillisen lämpimiä leipiä hirveellä juustokasalla ja söin ne kaikki. söin pizzaa, kebabbia, pullaa, suklaalevyjä, kaikkea ja ihan kokoajan. alkoholia, suolaa, rasvaa, sokeria...kamalia määriä huh huh. ja paino "pääs" tonne 65 kiloon. olin kuitenki onnellinen ja tyytyväinen silti itseeni, eikä se paino noussu tosta enää yhtään ylemmäks vaikka tätä syömä- ja juomakautta kestikin sen 2 vuotta.
nyt mä oonki sit 55kg
ihan vaan sillä että piti tehä totaalinen stoppi tohon touhuun. mun oli kertakaikkiaan kidutettava itteeni ja alottaa tää skarppi kunnon dieetillä että en syöny mitään tollasta kökköö ollenkaan. en edes yhtäkään herkkua. siitä pikkuhiljaa sitten totuttelee järkevyyden rajoissa herkutteluun ja sallii ne itselleen.
tein itelleni taas selkeen ruokarutiinin jota noudatan: aamupala, lounas, päivällinen, iltapala.. aina ei lounastakaan. mut noihin kaikkiin kuuluu myös tosi paljon vihanneksia, kasviksia, hedelmiä ja terveellistä ruokaa. ei kauheesi pastaa eikä vaaleita viljoja :) ni näillä mennään nytte.
kai se vaa on niin että ku on kerran pudonnu ni sitä on alettava noudattaa jotain ateriarutiinia et pysyis jokseenki ruodussa. ei toi tehny hyvää mun mielenterveydelle olla syömättä, mut en tiiä tekikö sekään ku en enää välittäny mistään mitään. ei taatusti ainakaan mun elimistölle. saatoin olla onnellinen ja tyytyväinen itseeni...mut loppujenlopuks en koskaan jotenki kestäny sitä kuitenkaa.
Hiukan sama juttu mulla.. Oon nyt kohta viikon ahminu päivittäin 1000-3000 kcal.. Pelkästään karkkiakin ahminut tänään suunnilleen 2000kcal edestä! :O Vaikea lopettaa vaikka ahdistaa ajatellakkin mitä olen mennyt tekemään itselleni tämän viikon aikana. :(
oon ahminut varmaan 5000kcal kohta viikon
loppua ei näy
tervetuloa bulimia tai bed
ihan sama juttu. laihduin 25 kiloo, jollon asia huomattii ja nyt tuntuu et voisin ahmia kaiken mitä nään. en osaa lopettaa syömistä jos sen alotan. kokeilin yks aamu et söisin vast sillai et on jo vähä kiire et en millää ehtis ahmii. eipä onnistunut. tein siis puuroo ja vaik kuinka kiire oli napsin kaapeista kaikkee mukaa myös koulumatkalle. matkalla ostin sit viel leipomost jotai ku tuntu et päivä oli jo nii failattu ja loppujen lopuks käännyinki sit takas kotia kohti ja oksentamaa.
tuntuu yksinkertasesti täysin mahottomalta lopettaa tätä. ja viel ku haluisin laihtuu ne kaks-kolme lihomaani kiloo pois.
mulla on sama. oon tosin jo nyt lihonnut lähtöpainoon.
laihduin 25 kg, reippaasti alinpainon puolelle, sit alkoi ns. parantuminen. Ekaks tuli vaan pari kiloa kun rupesin syömään normaalisti, viiden kilon jälkeen alkoi ahdistaa. Kun söin ajattelin what ever, ihan sama syönkö itteni ihan ähkyyn... siitä alkoi bulimia kun en kestänyt ajatella vellovia ruokia mahassani. Painoa tullut 10 kiloa (nyt olen normaalipainoinen bmi 19), mutta en syö, vaan ahmin ja oksennan kaikki, ihan kaikki pois...elämä on puolet hirveämpää kuin silloin syödessäni omenan päivään...yritä löytää kultainen keskitie, kuuntele kehoasi, minun kehoni ei tiedä mitä on nälkä tai kylläisyys...päivässä uhrautuu 4 tuntia pöntöllä ravintoa oksentaen, mitä tuhlausta, mut tähän jää koukkuun...!
sitten perkele menin syömään kaurakeksejä joissa on paljon rasvaa ja kaloreita. Ainakin 5 keksiä. Nyt itken ja oikeesti mä kuolen! Aina ku sorrun ni pitää mennä lenkille enkä jaksais ku oon tällänen joka ei jaksa mitään :D