on kyse kenties jostain elämää suuremmasta. Mistä sun puolella on kyse? (Nainen kysyy mieheltä).
Ajatuksen tasolla tämä vain.. koska tämä tunne ja usko siihen, tai siis usko meihin, se ei vain ole heikentynyt. Eikö sen pitäisi heikentyä, jos ei tunne ole ollenkaan molemminpuolista? Pystyykö ihminen loputtomiin kuvittelemaan kaiken, vai tunnenko oikein? Sano sinä.
Ajatuksen tasolla tämä vain.. koska tämä tunne ja usko siihen, tai siis usko meihin, se ei vain ole heikentynyt. Eikö sen pitäisi heikentyä, jos ei tunne ole ollenkaan molemminpuolista? Pystyykö ihminen loputtomiin kuvittelemaan kaiken, vai tunnenko oikein? Sano sinä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaikkia kokenut ihminen, tarkoitan tällä varmaan "herkkiä ja ehkä jo satutettuja ihmisiä" voi aloittaa kuvittelun, koska ei halua enää tulla satutetuksi ja siten "yrittää" pyristellä vastaan ja kuvittelee tosiaan kuvittelevansa kaiken.....ei halua uskoa että on olemassa oikeaa rakkautta tai oikeaa tunnetta.....ja paljon on myös kiinni ihmisistä, ovatko he "samaa kastia"....jos toinen on menestyvä ja voimakas ja toinen vähän vähemmän kaikkea.....siinä saattaa epäilys olla suurta.....tai vaikea on selittää tällaista.... mutta ei kait se kertoo jotain toisista jos aikakaan ei auta oikein että voisi toista unohtaa tai jättää huomiotta.....
Jotta nyt edes jonkinlaisen mielenterveyden saan säilytettyä, on vaan pakko saada itseni vakuuttuneeksi, etten ole kuvitellut kaikkea. Että toisenkin puolelta on ollut jotain.
mahdat tarkoittaa tuolla: "paljon on myös kiinni ihmisistä, ovatko he "samaa kastia"....jos toinen on menestyvä ja voimakas ja toinen vähän vähemmän kaikkea.....siinä saattaa epäilys olla suurta."
Ihmiseenhän sitä rakastutaan ja ihmisen kanssa eletää - ei sen mitä kaikkea se toinen tekee. Jos esimerkiksi nainen ajattelee että mies on jotenkin "enemmän", voi olla että hän haluaa miehen osittain vain sen takia...Ja toisinpäin sama juttu.
Missä on ne oikeat tunteet? Mulla niitä ainakin on/oli... :(
mitä aika tuo tullessaan. Siihen asti haluan tehdä niinkuin oikein on..
mikä sun mielestä on oikein. Mä uskon, että olet järkevän varovainen ihminen ainakin mitä ihmissuhteisiin tulee, mutta nykytilanteestasi en tiedä yhtään mitään.
sama tilanne naisen kans . . enää muuta kuin askel seuraavaan , lähempään . .
yhteydenotto on uusi , seuraava askel , joka on meidän otettava tutusumiseen toisemme . .
kuvitella. Tuollainen tunne (ainakin omalta kohdalta)joka on ja pysyy on molemmilta puolin ainakin positiivisia tunteita. Ei tuota tunnetta tule,jos toinen on välinpitämätön tai negatiivinen suhtautumisessaan. Hyvät tunteet vaan tuntee, aina ne kuitenkaan eivät ihan samanlaisia ole ja odotukset ovatkin erilaiset lopulta? Vaikeita pohdittavia ja mulle ei ainakaan pohtiminen auta vaan silmästä silmään ja yhdessä ollen selviää paremmin.
Samaa mieltä, että positiiviseen tunteeseen vaaditaan kaksi (kuten ehkä päinvastoinkin, jos kemiat ei synkkaa). Toisaalta, voihan sitä kuvitella ihastuksissaan kaikenlaista.
Odotukset voi tosiaan olla erilaisia, eikä niitä tietenkään voi alkaa arvailemaan, vaan ne pitää puhua.
Ehkä sitä pettyy siitä, että "mitään ei tapahdu". Ei puhetta, pelkkää yksinäistä tuntemista. Tunteita, joita ei voi kenellekään kertoa, jos/kun välissä on tekijöitä, joita ei voi ylittää eikä ohittaa. Se, että pitää vaan hyväksyä asioiden tila, mutta ei tiedä mihin suuntaan mennä. Ollako katselematta enää ketään ja jatkaa eteenpäin? Vaikeeta, kun tuntuu että kukaan muu ei voi olla oikeempi mulle.
Silti voisi olla kiitollinen siitä hyvästä tunteesta, jonka toiselta on saanut. Se lämmittää, vaikka kornilta kuulostaakin. Ja olla tyytyväinen muista hyvistä asioista elämässään.
...muuten elämässä vaikeaa? Nyt tai aikaisemmin ollut. Kuulemma sota-aikanakin ihmiset rakastui herkemmin. Etsitään ja tarvitaan vastapainoa.
Suomeen tarvittaisiin psykologeja purkamaan ihmisten tunnelukkoja. Kun ei osata puhua. :(
Jäin itsekin helposti tunteisiin kiinni, mutta tajusin olleeni lievästi masentunut. Nyt olen löytänyt elämääni "oikeat lääkkeet", toivottavasti. Voimia sinulle, älä etsi ratkaisua täältä!
kun tiedostaa omat ongelmansa, ulkoistaa itsensä niin pääset jyvälle.
minäkin.... olin masentunut varmaan hieman mutta se tunne katosi kuin taikaiskusta:) sitten olin vain elämänhaluinen jonkun aikaa-masennuksesta ei tietoakaan kunnes eräiden tapahtumien vuoksi ja omien selvittelyiden vuoksi ja oman tyhmyyddenkin vuoksi alkoi taas hiipiä tuo "masennus"....ja siihen en huoli reseptilääkkeitä kun niitä juuri syö muutenkaan koskaan...mitä nyt buranaa silloin tällöin:) kyllä se vain niin on että toista ihmistä siihen tarvitaan edes välillä:) vaikka tuo toinen ei ehtisi niin usein ollakaan kanssani:)...olen pitkämielinen ja lempeä....:)